Tämä on lupaava artikkeli.

Possata

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Possata
Рождествено, Roždestveno

Possata

Koordinaatit: 59°19′25″N, 29°56′50″E

Valtio Venäjä
Subjekti Leningradin alue
Piiri Hatsina
Hallinto
 – Asutustyyppi Kunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 291,21 km²
Väkiluku (2011) 5 600











Ortesjoki.
Neitsyt Marian syntymän kirkko.

Possata[1][2] (ven. Рожде́ствено, Roždestveno) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Hatsinan piirissä Venäjällä. Kylä sijaitsee Ortesjoen ja Grjaznajan yhtymäkohdassa[3] 83 kilometriä Pietarista ja 35 kilometriä Hatsinasta lounaaseen[4]. Sen läpi kulkee Pietarin ja Pihkovan välinen M20-valtatie[5]. Kunnassa on 5 600 ja kylässä 2 100 asukasta (vuonna 2011)[4].

Maantiede, ilmasto ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Possatan kunta sijaitsee Hatsinan piirin lounaisosassa. Se rajoittuu pohjoisessa Suuren-Kolppanan, koillisessa Koprinan, idässä Siiverskan ja kaakossa Orinansavotan kuntiin sekä etelässä Lugan ja lännessä Volossovan piireihin.[6]

Seutu kuuluu meri- ja mannerilmaston välivyöhykkeeseen. Talvella sää on etupäässä pilvinen ja epävakaa, kesällä melko lämmin ja poutainen. Tammikuun keskilämpötila on –8 °C ja heinäkuun +17 °C. Keskimääräinen sademäärä on 600 millimetriä vuodessa. Sateet tulevat etupäässä huhti-lokakuussa, ja lumipeite on enintään 30–40 senttimetriä. Tuulen suunta on yleensä lounaasta.[7]

Kunnan pinta-ala on 291,21 neliökilometriä[8]. Siitä 78,9 % on metsää, 15,0 % maatalousmaata ja 4,3 % asutusalueita[9]. Suurimmat joet ovat Laukaan sivujoki Ortes, jälkimmäisen sivujoet Mustajoki (ven. Tšornaja) ja Verjažka, Orlinanjärveen laskeva Divenka sekä Jaštšeran sivujoki Lutinka. Suurin vesialue on Ortesjoen muodostama Savotan tekojärvi (ven. Tšikinskoje vodohranilištše).[10] Hyötykaivannaisiin kuuluvat Siiverskan dolomiittiesiintymä, hiekka, savi ja turve[11]. Suurimmat saastuttajat ovat Paatovassa sijaitseva suurkanala ja kunnan läpi kulkeva M20-valtatie. Ympäristön kokonaistilaa voidaan pitää tyydyttävänä.[12]

Asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu Pietarin ja Lugan välisen rautatien varrella erillään sijaitseva Divenskin taajama sekä 12 kylää: Lätä, Mesina, Paatova, Potopia, Riepitsa, Rääsinä, Saamusti, Savota, Taamitsa, Uusi-Potopia, Vanha-Potopia ja Vuiri[13]. Possatan jälkeen suurin asutuskeskus on puolentoista tuhannen asukkaan Paatova[14].

Kunnan alueella sijaitsee viisi puutarhapalsta-aluetta ja yksi huvila-alue, joilla on yhteensä lähes 1600 tonttia. Kahdeksasta lomakylästä käytössä on vain Vuirissa sijaitseva Pietarin Vasilinsaaren piirin lastenleiri.[15] Kesäasukkaiden määrä arvioidaan yli kahdeksi tuhanneksi ja viikonloppua viettävien määrä 5,5–6 tuhanneksi[16].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1780 hyväksytty kaupungin vaakuna.

Ortesin ja sen sivujokien varret ovat olleet asuttuja jo 2000-luvulla eaa. Merkkejä asutuksesta ei juurikaan löydy ajanlaskun alkua edeltäneen vuosituhannen lopusta aina 900-luvulle jaa. 1100-luvulta lähtien alue kuului Novgorodin feodaalitasavallan Vatjan viidennekseen. Inkerikkojen asuinalueelle muutti slaaveja, jotka muodostivat tiheän maanviljelijä- ja käsityöläisasutusten verkon.[17] Seudulta on löydetty keskiaikaisia kurgaanihautoja[3].

Vanhimmat Hatsinan piiriä koskevat kirjalliset tiedot ovat Vatjan viidenneksen verokirjasta vuodelta 1499/1500. Sen mukaan Ortesjokeen laskevan Grezna (Grjaznaja) -joen varrella sijaitsi Kaprion kihlakuntaan kuulunut Greznan Pyhän Nikolauksen pogosta. Possatan paikalla ollut kylä oli nimeltään Bolšaja Grezna. Ortesjokea pitkin kulki tärkeä reitti Kaprioon ja Suomenlahdelle.[18]

1600-luvulla ruotsalaiset valtasivat Inkerin, jonne muutti suomalaisia talonpoikia. Inkerinsuomalaisia asui seudulla aina 1900-luvun puolivälin väestönsiirtoihin ja karkotuksiin saakka.[18] Suomalaiset kuuluivat Koprinan luterilaiseen seurakuntaan[19]. 1700-luvun alussa suuren Pohjan sodan aikana alue liitettiin jälleen Venäjään, ja sinne alkoi siirtyä venäläisiä uudisasukkaita[20]. Seudulla asui runsaasti vanhauskoisia, joilla oli rukoushuone Taamitsan kylässä[21].

Vuonna 1713 Pietari I lahjoitti Kurovitsan moisioon kuuluneen Bolšaja Grjaznan lähikylineen pojalleen Aleksei Petrovitšille. Samana vuonna sinne rakennettiin kruununperijän matkapalatsi ja puinen Neitsyt Marian syntymän kirkko, josta kylä sai nykyisen venäläisen nimensä Roždestveno (ven. Roždestvo Presvjatoi Bogoroditsy ’Pyhän Jumalansynnyttäjän syntymä’). Myöhemmin alue siirtyi Pietarin sukulaisille ja vuonna 1733 takaisin hoville.[20]

Vuonna 1780 keisarinna Katariina II teki Possatasta kaupungin ja kihlakunnan keskuksen. Sinne pystytettiin kiviset koulu-, kauppahalli- ja virastorakennukset sekä Kristuksen taivaaseen astumisen kirkko. Vuosikymmenen loppuun mennessä kaupungin väkiluku kasvoi yli tuhanteen.[20] Tältä ajalta lienee peräisin suomenkielinen nimitys Possata (ven. posad ’esikaupunki, kauppala’[22]).

Paavali I lakkautti kaupungin vuonna 1796 ja siirsi sen hallinnolliset tehtävät asuinpaikkaansa Hatsinaan. Possatan kylälle jäi vain volostin keskuksen rooli. Paavali lahjoitti sen hovineuvos Jefremoville. Hänen aikanaan sinne rakennettiin kartano, jossa kirjailija Vladimir Nabokov vietti myöhemmin lapsuutensa. Lähikylissä oli useiden aatelisperheiden kartanoita, jotka sittemmin joutuivat eri kauppiassukujen omistukseen.[23]

Vuonna 1929 Possataan perustettiin yksi ensimmäisistä kolhooseista ja vuosina 1935–1936 pieni vesivoimalaitos. Toisen maailmansodan aikana siellä oli saksalaisten vankileiri. Vuonna 1996 perustettiin uudelleen Hatsinan piiriin kuulunut Possatan volosti, joka vuosina 2004–2006 muutettiin itsehallinnolliseksi maalaiskunnaksi.[6]

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikallisjuna Divenskajan asemalla.

Pietarin ja Pihkovan välisen M20-valtatien lisäksi kunnan läpi kulkee Kemppaalan (ven. Kempolovo) ja Hattulan välinen maantie. Ainoa rautatieasema on Divenskissä. Suurin osa rautateiden henkilöliikenteestä kulkee Siiverskan aseman kautta. Kaikkiin kyliin Riepitsaa lukuun ottamatta on linja-autoyhteydet.[24] Lähes 2 300 kuntalaista matkustaa päivittäin kunnan ulkopuolelle töihin, opiskelemaan tai muissa asioissa. Pietarissa käy päivittäin noin 1 460 henkeä.[25]

Paikallisista elinkeinoista tärkeimmät ovat maa- ja metsätalous (68 % työvoimasta) sekä palvelut[26]. Suurin maatalousyritys on Paatovan lähellä toimiva Agrokompleks Oredežin suurkanala (265 työntekijää). Maidon ja lihan tuotantoa harjoittanut maatalousyritys Roždestvenskoje on tehnyt konkurssin ja lopettanut toimintansa. Yksityiset maatilat ja asukkaiden henkilökohtaiset aputaloudet viljelevät perunaa ja vihanneksia sekä tuottavat maitoa ja lihaa. Teollisuusyrityksiin kuuluvat puunjalostusta harjoittavat Tšikino ja Voshod.[27]

Palvelut ovat keskittyneet kuntakeskukseen sekä lähellä sijaitsevaan Siiverskan taajamaan. Possatassa on lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, poliklinikka ja sairaala, Paatovassa lastentarha, kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus, kirjasto ja lääkärin vastaanotto, Divenskissä peruskoulu, kulttuuritalo, kirjasto ja ensiapuasema.[28] Kauppa- ja ravintolapalveluja tarjoaa Hatsinan piirin kulutusosuuskunta ja joukko yksityisiä yrityksiä. Possatassa ja Vuirissa on pienet hotellit.[29] Possatassa toimii ortodoksinen seurakunta. Kirkkoja on kaksi ja tsasounia kolme.[30]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Possatan kartanomuseo.

M20-valtatie jakaa Possatan kahteen osaan. Kylä koostuu etupäässä omakotitaloista. Ortesjoen ja Grjaznajan yhtymäkohdan yläpuolella kohoaa[5] vuonna 1825 rakennettu kartano, joka vuodesta 1916 lähtien kuului Vladimir Nabokoville. Vuonna 1973 sinne perustettiin museo.[31] Puinen kartanorakennus paloi vuonna 1995, mutta on sen jälkeen rakennettu uudelleen[6]. Museo esittelee Nabokovin elämää, sukulaisia sekä seudun kartanokulttuuria. Kirjailija kertoo Possatan-vuosistaan omaelämäkerrassa Drugije berega,[32] jonka laajennettu englanninkielinen laitos on suomennettu nimellä Puhu, muisti.

Joen vastarannalla sijaitsee Neitsyt Marian syntymän kirkko (1884–1886). Uudella hautausmaalla on Fjodor Volkovin suunnittelema klassistinen Kristuksen taivaaseen astumisen kirkko (1781–1784). Ortesjoella on entisen vesivoimalaitoksen rakennus ja pato.[5][33]

Kunnan muita nähtävyyksiä ovat runoilija Aleksandr Puškinin elämään liittyvä ”Postimestarin talo” Vuirissa sekä dekabristi Kondrati Rylejevin synnyinkartano Paatovassa. Kurgaanihautoja on säilynyt Mesinassa ja Possatan lähellä.[34][35]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 203. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  2. ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 15.2.2012.
  3. ↑ a b Kultura Leningradskoi oblasti: Roždestveno enclo.lenobl.ru. Viitattu 15.2.2012. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  4. ↑ a b Administratsija Roždestvenskogo selskogo poselenija roadm.spb.ru. Arkistoitu 28.1.2012. Viitattu 15.2.2012. (venäjäksi)
  5. ↑ a b c Projekt Generalnogo plana, s. 33
  6. ↑ a b c Projekt Generalnogo plana, s. 12.
  7. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 14.
  8. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 13
  9. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 18
  10. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 14–15.
  11. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 17
  12. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 20–21.
  13. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 33–35.
  14. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 43.
  15. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 77–78
  16. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 44.
  17. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 10.
  18. ↑ a b Projekt Generalnogo plana, s. 10–11.
  19. ↑ Mustonen, Juuso (toim.): Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 52. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  20. ↑ a b c Projekt Generalnogo plana, s. 11.
  21. ↑ Etnokonfessionalnaja karta Leningradskoi oblasti i sopredelnyh territori – 2, s. 19. Sankt-Peterburg: Jevropeiski Dom, 2009. ISBN 978-5-8015-0250-2.
  22. ↑ Kuusinen, Martti & Ollikainen, Veera & Syrjäläinen, Julia: Uusi venäläis-suomalainen suursanakirja, II osa, s. 964. Moskva: Russki jazyk, 1999. ISBN 5-200-02635-0.
  23. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 11–12.
  24. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 82
  25. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 43–44.
  26. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 44–45.
  27. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 50.
  28. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 57–58.
  29. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 60
  30. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 61–62.
  31. ↑ Kultura Leningradskoi oblasti: Roždestveno, usadba enclo.lenobl.ru. Viitattu 15.2.2012. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  32. ↑ Vokrug Peterburga: putevoditel ”Afiši”, s. 176. Sankt-Peterburg: Izdatelski dom ”Afiša”, 2007. ISBN 978-5-91151-024-4.
  33. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 130.
  34. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 21–22
  35. ↑ Projekt Generalnogo plana, s. 130–132.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Possata.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Possata&oldid=22097697”