Posetiivi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Posetiivari Wienissä, Itävallassa
Argentiinan Posetiivi

Posetiivi on automaattisoitin, jonka kierrettävä kampi käyttää palkeita, jotka puhaltavat ilmaa urkupillistön läpi. Kampeen liittyy soittorasiamekanismi, joka säätelee pillien aukeamisjärjestystä.[1] Mekaanisen musiikin museossa Varkaudessa on posetiiveja näytteillä.[2]

Posetiivarit kulkivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa suurissa yleisötapahtumissa kuten markkinoilla, ja välittivät muotisävelmiä: iskelmiä ja oopperaa. He saivat rahaa myymällä onnenlehtiä eli pieniä ennustuskortteja. Suomeen tuli posetiivareita pohjoismaista ja Saksasta sekä myöhemmin Italiasta.[3]

Suomalaisia, rekisteröityneitä posetiivareita on tällä hetkellä 15. Suomen posetiivarit ry:n sivuilla voit tutustua heihin. Teuvo Ylitalo toi Suomeen 1980-luvulla Hollannista suuren katu-urun, joka paremmin tunnetaan katusoittimena Keski-Euroopassa, (Street Organ). Tämä soitin painaa yli 2000 kiloa ja sitä kuljetetaan omalla kuljetusalustallaan asuntoauton perässä. Näitä soittimia valmistetaan pääasiassa Hollannissa ja Saksassa. Edelleenkin koko valmistusprosessi on käsityötä, joka osaltaan selittää soittimien hinnan.

Kesällä 2007 oli Hämeenlinnassa ensimmäinen kansainvälinen posetiivifestivaali. Tämä nelipäiväinen tapahtuma keräsi posetiivareita ympäri Keski-Euroopan noin 30 soittajaa.[4]

Gramofoni ja radio syrjäyttivät posetiivit uuden musiikin levittäjinä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Barrel Organ Encyclopedia Britannica
  2. Mekaanisen Musiikin "Museo" Varkaus
  3. Posetiivarin historia Posetiivari.com. Viitattu 6.7.2012.
  4. Kansainväliset Posetiivifestivaalit 2007

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.