Porthania

Porthania
Koordinaatit	60°10.2′N, 24°56.9′E
Rakennustyyppi	yliopistorakennus
Valmistumisvuosi	1957
Suunnittelija	Aarne Ervi
Omistaja	Helsingin Yliopistokiinteistöt
Käyttäjä	Helsingin yliopisto
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKNimi-testi OK

Porthania

Porthania on Helsingin yliopiston keskustakampukseen kuuluva laitosrakennus, joka sijaitsee Kluuvin kaupunginosassa Hirvi-korttelissa osoitteessa Yliopistonkatu 3. Arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema, vuonna 1957 valmistunut Porthania on yksi Helsingin ydinkeskustan huomattavimmista 1950-luvun modernismia edustavista rakennuksista. Henrik Gabriel Porthanin mukaan nimetyn rakennuksen pääasiallinen käyttäjä on nykyisin Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta.

Historia

Helsingin yliopisto rakennutti 1930-luvun ja 1970-luvun välisenä aikana sarjan suuria laitos- ja instituuttirakennuksia Helsingin keskustaan. Näiden taustalla oli 1900-luvun ”ylioppilastulva", lukiokoulutuksen yleistymisestä ja ikäluokkien suurenemisesta aiheutunut opiskelijamäärien räjähdysmäinen kasvu. Suurten uudisrakennusten avulla pyrittiin helpottamaan yliopistoa vaivannutta kroonista tilanpuutetta. Näihin rakennuksiin kuuluvat Yliopiston päärakennuksen laajennusosa (1937), Metsätalo (1939), Porthania (1957), ja viimeisenä yliopiston hallintorakennus (1978).

Hallituskadun tontit 11 ja 13 eli nykyinen Porthanian paikka oli uudisrakennussuunnitelmien kohteena jo 1920-luvulla. Paikalla sijaitsi tuolloin joukko pieniä 1800-luvun puutaloja jotka yliopisto omisti. Vuosina 1927–1928 tehdyssä yliopiston uudisrakentamisen yleissuunnitelmassa paikalle hahmoteltiin suurta instituuttirakennusta, jossa yhdistyisivät modernilla tavalla toisiinsa opetustilat ja ylioppilaiden sosiaaliset tilat, kuten voimistelusalit ja ylioppilaskahvila. Arkkitehti Armas Lindgren teki instituuttirakennusta varten alustavat rakennuspiirustukset, jotka edustivat monumentaalista 1920-luvun klassismia. Tästä suunnitelmasta kuitenkin toteutui vain yksi osa, vuosina 1927–1931 rakennettu Hammaslääketieteen laitos (Fabianinkatu 24), jonka oli alun perin tarkoitus olla instituuttirakennuksen koillissiipi.

1930-luvulla muut yliopistolliset rakennushankkeet, ensin Yliopiston päärakennuksen laajentaminen ja sitten Metsätalon rakentaminen, ajoivat Hallituskadun tonttien rakentamisen ohi. 1940-luvun alkupuoliskolla rakennustoiminta oli pysähdyksissä toisen maailmansodan vuoksi. Vuonna 1949 asetettiin jälleen komitea pohtimaan yliopiston rakennus- ja tilakysymystä. Komitean lausunnon mukaan Hallituskatu 11-13:n instituuttirakennus oli toteutettava mahdollisimman nopeassa aikataulussa. Laitos- ja sosiaalitilojen lisäksi rakennuksessa oli oltava varastotiloja yliopiston kirjastolle, joka kärsi säilytystilan puutteesta.

Vuonna 1949 Porthanian tontista järjestettiin arkkitehtikilpailu, johon Aarne Ervi ja Ola Hansson osallistuivat ehdotuksellaan Studiosaurus. Kilpailussa ei jaettu ensimmäistä palkintoa, mutta parhaiksi arvioitujen osallistujien kesken järjestettiin toinen kierros. Tämän kierroksen voitti Aarne Ervi yksin tekemällään ehdotuksella joka kehitti eteenpäin Studiosauruksen ideoita. Rakennustyöt aloitettiin hänen suunnitelmiensa mukaan vuonna 1950, ja uusi instituuttirakennus vihittiin käyttöön seitsemän vuotta myöhemmin. Rakennus sai vihittäessä nimen Porthania Turun akatemian professorin ja 1700-luvun merkittävimmän suomalaisen humanistin Henrik Gabriel Porthanin mukaan. Se oli Helsingin yliopiston ensimmäinen henkilön mukaan nimetty rakennus; myöhemmin humanistisen tiedekunnan laitoskortteli on saanut nimen Topelia ja valtiotieteellisen tiedekunnan päärakennus nimen Snellmania.

Arkkitehtuuri

Kaikista kilpailusuunnitelmista Ervin suunnitelma oli sekä tyylillisesti että rakenteellisesti selvästi modernistisin, ja Porthania olikin Suomen ensimmäinen huomattava rakennus joka toteutettiin tehdasvalmisteisista betonielementeistä. Ervi oli työskennellyt aiemmin Alvar Aallon apulaisena, ja Porthaniassa on nähtävissä heijastuksia Aallon töistä; esimerkiksi luentosalien pyöreät kattoikkunat tuovat mieleen Viipurin kirjaston. Ervi myös suunnitteli Porthanian sisustuksen ja kalusteet, pyrkien näin luomaan rakennuksesta taiteellisen kokonaisuuden.

Vuonna 2007 Porthanian peruskorjaus palkittiin Euroopan unionin Europa Nostra -mitalilla rakennusperintösarjassa.

Tilat

Hissejä Porthaniassa

Porthania suunniteltiin ratkomaan yliopiston tilapulaa ja sisältämään monenlaisia toimintoja. Rakennukseen tuli viisi suurta auditoriota ja kymmenen pienempää luentosalia sekä tiloja laitoksille ja seminaarikirjastoille. Koska suunnittelussa pidettiin tärkeänä opiskelijoiden sosiaalisia tiloja, Porthaniaan sijoitettiin myös suuri opiskelijaruokala, voimistelusali ja terveydenhoitotilat. Kellariin rakennettiin suuret kirjavarastot, joista on maanalainen yhteys naapurikorttelissa sijaitsevaan yliopiston kirjastoon. Rakennuksen alkuperäiset käyttäjät olivat historiallis-kielitieteellinen, oikeustieteellinen ja valtiotieteellinen tiedekunta.

Porthanian sydämenä on kahden kerroksen korkuinen keskusaula, jota koristaa kaksi monumentaalista seinämaalausta, Arvid Bromsin abstrakti Eteenpäin – ylöspäin (1957) sekä Olli Miettisen realistinen Kehrä (1959). Aulan ympärille on sijoitettu neljä suurta luentosalia, joista suurin vetää 650 henkeä ja on edelleen Helsingin yliopiston suurin luentosali. Aulan yläpuolella toisessa kerroksessa on opiskelijaruokala, nykyinen UniCafe Porthania. Ruokalan ulko- ja sisäseinät on tehty lasista, jotta ruokailijat voivat katsella esteettä sekä ulos Yliopistonkadulle että sisään pääaulaan; lisäksi ruokalassa on oma ulkoterassi. Porthanian viisi ylintä kerrosta ovat laitostiloja, joissa on pienempiä luentosaleja sekä työhuoneita.

Porthania peruskorjattiin vuosina 2004–2006 pyrkien säilyttämään talon alkuperäinen asu. Peruskorjauksen yhteydessä rakennettiin korttelin keskelle katettu käytävä Porthaniasta oppimiskeskus Aleksandriaan ja Opiskelijakirjastoon. Peruskorjauksen jälkeen rakennuksen pääasiallinen käyttäjä on ollut oikeustieteellinen tiedekunta. Peruskorjauksesta huolimatta Porthania kärsii vieläkin suunnitteluun liittyvistä rakenteellisista ongelmista, esimerkiksi tasakattoratkaisu aiheuttaa suomalaisissa sääolosuhteissa jatkuvia vesivahinkoja.

Lähteet

• Eea Pekkala-Koskela (toim.): Yliopiston Helsinki. Helsingin yliopisto 1989. ISBN 951-875-148-X
• Helsingin yliopiston internet-sivut.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Porthania Wikimedia Commonsissa