Tatarkasvit
| Tatarkasvit | |
|---|---|
 Alppiröyhytatar (Koenigia alpina, syn. Aconogonon alpinum) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: |
Tatarkasvit Polygonaceae Juss. |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Tatarkasvit (Polygonaceae) on kaksisirkkaisten kasvien heimo. Lajeja esiintyy kaikkialla maapallolla, mutta pääasiassa niitä kasvaa pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla vyöhykkeellä. Useimmat lajit ovat ruohovartisia, mutta heimoon kuuluu myös puuvartisia lajeja. Raparperi ja tattari ovat heimon ruokakasveja, jotkin lajit ovat myrkyllisiä.[1]
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tatarkasvien varsi on usein ontto ja nivelistä täyteinen. Lehdet kasvavat kierteisesti. Korvakkeet ovat kasvaneet vartta ympäröiväksi tupeksi. Kukinto on tähkämäinen tai huiskilomainen. Hedelmä on kolmisärmäinen tai kiekkomainen pähkylä.[2][3]
Tatarkasvien kasvutapa on varsijatkoinen eli monopodiaalinen ja haarautuminen tapahtuu edellisen vuoden versoista. Limasolut ovat tavallisia ja kasveissa on kalsiumoksalaattia. Lehdet ovat sulka- tai kourasuonisia, tavallisesti ehytlaitaisia ja niissä on erityskarvoja. Erityisesti ruohovartisilla lajeilla on luonteenomainen korvaketuppi (ochrea) ja turvonneet nivelet. Kukkaryhmät sijaitsevat terttumaisessa kukinnossa, ja kukat ovat pieniä, perät nivelikkäitä. Pohjusmalja eli hypanthium on enemmän tai vähemmän hyvin kehittynyt. Kehälehdet sijaitsevat yhdessä kiehkurassa ja ovat tyveltään vaihtelevasti yhtyneitä. Heteiden määrä vaihtelee yhtä monesta kuin on kehälehtiä kolminkertaiseen määrään. Mesiäinen on kiekkomainen tai sijaitsee heteiden väleissä; harvoin kukka on mesiäisetön. Kehänalainen ja yhdislehtinen sikiäin muodostuu tavallisesti kolmesta, joskus kahdesta tai neljästä emilehdestä, ja siinä on suoria, lyhytvartisia siemenaiheita. Luotti on enemmän tai vähemmän pensselimäinen tai pallomainen. Hedelmä on kolmikulmainen tai harvemmin linssimäinen pähkylä. Siemenessä on kirjava endospermi ja suora tai käyrä alkio.[4]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tatarkasvien levinneisyys ulottuu lähes kaikkialle maapallolla.[5]
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tatarkasveihin kuuluu 43 sukua ja 1110 lajia, jotka jaetaan neljään alaheimoon.[4]
- 1. Symmerioideae Meisner
- Alaheimossa on vain yksi puulaji, Symmeria paniculata, joka kasvaa Etelä-Amerikan pohjoisosassa ja Länsi-Afrikassa. Sen lehtiruoti on palteinen ja tuppimaisesti vartta ympäröivä; korvake ei muodosta sulkeutunutta tuppea. Kukat ovat yksineuvoisia ja kasvi on kaksikotinen (hede- ja emikasvi erikseen). Kehälehtiä on viisi, hedekukan heteitä yli 20. Pähkylät ovat pyramidimaisia ja niiden seinämään on kasvanut kiinni kolme kehälehteä.[4]
- 2. Alaheimo nimeämätön
- Kaksilajinen Afrobrunnichia-suku käsittää länsiafrikkalaisia liaaneja, jotka kiipeilevät lehtihankaisten kärhien avulla. Kukkaperät ovat siipipalteisia. Kehälehtiä on viisi, ne ovat tyvestä yhtyneitä. Heteitä on tavallisesti kahdeksan. Hedelmä lienee luumarja, jossa on laajentuneet kehäliuskat.[4]
- 3. Polygonoideae Eaton
- Kasvit ovat ruohovartisia, pensasmaisia, liaaneja tai ruohovartisia köynnöksiä. Korvakkeet ovat enemmän tai vähemmän kalvomaisia. Alaheimossa on 15 sukua ja 590 lajia erityisesti pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeassa vyöhykkeessä. Runsaslajisimmat suvut ovat niveltattaret eli pihatattaret (Polygonum; yli 200 lajia, kosteikkotattaret Persicaria, sisällytettynä), hierakat (Rumex; 200 lajia), Calligonum (80 lajia) ja raparperit (Rheum; 60 lajia).[4]
- 4. Eriogonoideae Arnott.
- Kasvit ovat liaanimaisia ja kärhellisiä tai puita tai monivuotisia ruohoja. Korvakkeet ovat massiivisia ja nahkeita, tai ne puuttuvat kokonaan. Joskus kasvit ovat kaksikotisia. Alaheimo koostuu 28 suvusta ja 520 lajista, jotka ovat enimmäkseen trooppisia. Suurimmat suvut ovat pumissit (Eriogonum; 250 lajia, mutta parafyleettinen) ja norsunkorvat (Coccoloba; 120 lajia).[4]
Suvun Calligonum lajit ovat Keski-Aasian suolakoilla kasvavia tatarkasveja, jotka ovat sopeutuneet kuiviin olosuhteisiin tavallista tehokkaammalla fotosynteesillä (ns. C4-yhteyttäminen). Samoilla alueilla kasvaa enimmäkseen samanlaisen kyvyn omaavia savikkakasveja (Amaranthaceae, Chenopodioideae). Eräät Calligonum-lajit voivat kasvaa jopa kahdeksan metrin korkuiseksi ja ovat puuvartisia. Puuvartisuus on kehittynyt tatarkasvien evoluutiossa useaan eri otteeseen ruohovartisuudesta. Toinen erikoinen tatarkasvisuku on pumissit (Eriogonum), joka kasvaa Pohjois-Amerikan länsiosien kuivilla alueilla. Lajit ovat joko yksi- tai monivuotisia.[4]
Tatarkasvien läheisin sukulaisheimo Caryophyllales-lahkon evoluutiopuussa on lyijykukkakasvit (Plumbaginaceae).[4]
Sukuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa esiintyvät tatarkasveihin kuuluvat suvut:[6]
- Aconogonon – röyhytattaret, koristekasveja ja viljelykarkulaisia
- Bistorta – konnantattaret
- Fagopyrum – tattarit eli viljatattaret
- Fallopia – köynnöstattaret eli kiertotattaret
- Koenigia – kurjentattaret
- Oxyria – haprot
- Persicaria – kosteikkotattaret eli ukontattaret
- Polygonum – niveltattaret eli pihatattaret
- Reynoutria – jättitattaret, koristekasveina ja koristekasvikarkulaisina
- Rheum – raparperit, viljelykasveina
- Rumex – hierakat eli siipihierakat
Muita sukuja:
- Antigonon – koralliköynnökset
- Atraphaxis – suomuspensaat
- Calligonum
- Coccoloba – norsunkorvat
- Emex – piikkihierakat
- Eriogonum – pumissit
- Homalocladium – nauhapensaat, ainoa laji nauhapensas (H. platycladum).
- Muehlenbeckia – lankaköynnökset
- Pteroxygonum – tattarikit[7][8]
- Ruprechtia
- Triplaris
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monia tatarkasveja käytetään koristekasveina, kuten esimerkiksi pumisseja (Eriogonum), koristeraparperia (Rheum palmatum), isohierakkaa (Rumex hydrolapathum) ja isokokoisia jättitatarlajeja (Reynoutria). Ravinnoksi käytetään muun muassa Länsi-Intian saariston norsunkorvan (Coccoloba uvifera) punaisia marjoja, joitakin hierakoita (Rumex) salaattina, kallioraparperin (Rheum rhaponticum) lehtiruoteja ja tattarin eli viljatattaren (Fagopyrum esculentum) siemeniä. Sen lähilajia rikkatatarta (F. tataricum) on viljelty rehu- ja katekasvina. Monet tatarkasvit ovat laajalle levinneitä ja vaikeasti torjuttavia rikkakasveja.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasvien maailma. Otavan iso tietosanakirja, osa 5. - Otava, Helsinki, 1981. ISBN 951-1-06363-4
- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]." will do. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Watson, L., and Dallwitz, M.J.: The families of flowering plants 1992-2009. Institute of Botany, Chinese Academy of Sciences. Arkistoitu 3.1.2007. Viitattu 8.7.2009. (englanniksi)
- ↑ Leena Hämet-Ahti et al.: Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Mossberg B. & Stenberg L: Suuri Pohjolan kasvio. (suom. S. Vuokko & H. Väre). Tammi, 2005. ISBN 951-3129-24-1.
- ↑ a b c d e f g h Stevens 2001. Viitattu 28.11.2014.
- ↑ http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/polygonaceaemap.gif
- ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 80–82)
- ↑ Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Polygonaceae Viitattu 10.12.2020.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Tatarkasvit – Polygonaceae Viitattu 10.12.2020.
- ↑ Kasvien maailma, osa 5, s. 1918
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Funet: Tatarkasvit (Polygonaceae)
- Den virtuella floran: Polygonaceae (ruotsiksi)
- ITIS: Polygonaceae (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Polygonaceae (englanniksi)
- Flora of China: Polygonaceae (englanniksi)