Polydimetyylisiloksaani

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Polydimetyylisiloksaani

Dimethylpolysiloxan.png

Tunnisteet
CAS-numero 63148-62-9
Ominaisuudet
Molekyylikaava (C2H6OSi)n
Sulamispiste -
Kiehumispiste <200 °C
Tiheys 965 kg m−3

Polydimetyylisiloksaani (PDMS) on eniten käytetty piipohjainen orgaaninen polymeeri, ja on tunnettu sen tavattomista reologisista ominaisuuksista. Sitä käytetään muun muassa piilolinssien, lääketieteellisten välineiden, shampoon (dimetikoni tekee hiukset liukkaiksi ja kiiltäviksi), tilkitsemisaineiden, liukastevoiteiden ja kuumankestävien tiilien valmistamiseen.

PDMS on optisesti kirkasta ja sen on todettu olevan myös kemiallisesti inerttiä, myrkytöntä ja syttymätöntä. Sitä kutsutaan myös dimetikoniksi, ja se on yksi monista piipohjaisista öljyistä (polymeroitu siloksaani).

Yhdisteestä käytetään myös nimeä dimetyylipolysiloksaani. Polydimetyylisiloksaanin elintarvikkeissa käytettävä E-koodi on E 900 ja sen enimmäismäärärajoitus vuorokaudessa eli ADI-arvo on 1,5 mg/kg/vrk. Yhdistettä käytetään vaahdonestoaineena ja sitä saa käyttää mm. paistorasvoihin ja -öljyihin, kasvissäilykkeisiin, hilloihin, makeisiin, purukumiin, keittoihin ja juomiin.

Kemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PDMS:n rakennekaava on (H3C)3SiO[Si(CH3)2O]nSi(CH3)3, missä n on [SiO(CH3)2]-monomeerin toistumiskertojen määrä. Polymeerin synteesi voidaan aloittaa dimetyylikloorisilaanin ja veden reaktiolla:

n [Si(CH3)2Cl2] + n [H2O] → [Si(CH3)2O]n + 2n HCl

Polymerisaation aikana vapautuu myrkyllistä vetykloridikaasua (suolahappoa). Lääketieteellisiä tarkoitusperiä varten on kehitetty prosessi, jossa klooriatomit korvataan asetaattiryhmillä. Tällöin reaktiossa vapautuu myrkytöntä etikkahappoa. Tämän prosessin huono puoli on se, että se on paljon hitaampi verrattuna klooria sisältävään.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]