Polttoleikkaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksalainen työmies polttoleikkaa metallipalkkia vuonna 1948.

Polttoleikkaus tarkoittaa yleensä rautametallien muotoonleikkaamista hapen ja polttokaasun, esimerkiksi propaanin tai asetyleenin yhteisvaikutuksella. Polttoleikattaviksi soveltuvat aineenvahvuudet aina 2000 millimetriin saakka. Rajoittava tekijä leikkaussyvyydessä on kaasusuihkun muodon pysyminen riittävän kapeana.

Edellytykset polttoleikkaukselle ovat: materiaalin tulee palaa alemmassa lämpötilassa kuin sulaa ja materiaalin tulee palaa puhtaassa hapessa. Seostetummat teräslaadut vaativat erilaisia menetelmiä, esimerkiksi laser-, plasma-, tai jauhe- (rautajauheen avulla) leikkaus.

Polttoleikkaus aloitetaan kuumentamalla teräs punahehkuiseksi ja suihkuttamalla tämän jälkeen puhdasta happea punahehkuiseen teräkseen, jolloin teräs palaa vapauttaen energiaa prosessiin. Periaatteessa ei kaasuliekkiä tarvitsisi käyttää alun kuumennuksen jälkeen, sillä palava teräs kuumentaa materiaalin, joka taas vuorostaan palaa kohdatessaan hapen.

Eräs tärkeä työkalu on happipeitsi: se on yksinkertaisesti osista koottu pitkä putki, jonka sisällä on erillinen kovempi terästanko tuottamaan leikkauskuumuutta sekä kanavat hapelle.

Erilaiset metallien muotoonleikkausmenetelmät muodostavat olennaisen tärkeän osan Suomen metalliteollisuuden vahvasta perustuksesta. Yhteisnimitys edellä mainituille menetelmille on terminen leikkaus. Telakkateollisuus ja raskaampi metalliteollisuus ovat yleensä polttoleikkauksen tärkeimpiä käyttäjiä.