Politiikka

Sana politiikka juontuu klassisen kreikan kielen sanasta polis, kaupunki. Yleiskielessä sanalla politiikka tarkoitetaan usein johonkin tiettyyn kokonaisnäkemykseen tai aatteeseen pohjautuvaa toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan valtiollisiin, valtioiden välisiin tai yhteiskunnallisiin asioihin tai jolla hoidetaan niitä. Usein sanaa käytetään puolueiden toiminnasta.

Yhden käsityksen mukaan politiikka tarkoittaa sellaisen julkisyhteisön kuin valtion tai kunnan päätöksentekoa ja siihen liittyvää toimintaa^lähde?. Erään laaja-alaisen määrittelyn mukaan politiikka on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan^lähde?. Politiikka on myös määritelty ”eturistiriidaksi päämääristä”^lähde?. Politiikan tutkija Kari Palonen on todennut politiikkaa olevan siellä, missä "voi tehdä toisin" joko teoissa tai sanoissa, siis kiistauttamalla muiden esittämiä käsityksiä^lähde?. Ihmisten toiminta muuttuu tämän käsityksen mukaan poliittiseksi silloin kun on tehtävä ratkaisuja kahden tai useamman vaihtoehdon välillä nimenomaan ihmisten välisissä ainakin tietynasteisissa ristiriitatilanteissa. Pelkkä valintatoiminta esimerkiksi taloudellisen toiminnan piirissä ei tältä kannalta välttämättä ole poliittista.

Usein politiikan alaan sisällytetään oikeusvaltiossa lähinnä lainsäädännön muuttamiseen ja julkisen hallinnon ohjaamiseen tähtäävä toiminta. Poliittisen vastakohtana on perinteisesti nähty yksityinen, eli toiminta jonka ei katsota liittyvän muihin yksilöihin. Sitä kreikan kielessä merkitsi taloutta tarkoittanut sana oikos, josta on sittemmin johdettu ekonomia, taloustiede.

Politiikan käsite voidaan kuitenkin myös hyvin laajassa merkityksessä, jolloin politiikan piiriin kuuluvat lähes kaikki ihmiselämän osa-alueet. 1960-luvulla tuli tunnetuksi iskulause ”henkilökohtainen on poliittista”. Edellä mainittu Kari Palosen luonnehdinta poliittisuuden alasta kuuluu sikäli hyvin kompromisseihin, ettei alaa rajata ahtaalle mutta sitä ei sen enempää luonnehdinta jokseenkin kaiken kattavaksi.

Politiikan tutkimus

Politiikkaa ja poliittista päätöksentekoa tutkiva yhteiskuntatiede on nimeltään joko politologia, politiikan tutkimus tai valtio-oppi. Viimeksi mainittu tulee saksan kielen termistä Staatslehre (myös Allgemeine Staatslehre eli ”yleinen valtio-oppi”). Anglosaksisissa maissa käytetään useimmiten termiä political science, joskin myös termi politics on käytössä. Politiikan teoriaa, poliittisia aatteita ja poliittista filosofiaa tutkitaan sekä politiikan tutkimuksen että monissa yliopistoissa myös (käytännöllisen) filosofian piirissä. Tavallaan jopa kaikki yhteiskuntatieteet tutkivat usein politiikan piiriin kuuluvia asioita.

Poliittiset rakenteet

Poliittisia päätöksentekojärjestelmiä esiintyy erilaisia. Demokratiassa eli kansanvallassa kaikki sikäli valtuutetut kuten äänioikeusikärajan saavuttaneet maan kansalaiset ja äänioikeuden kenties kunnallisvaaleissa saaneet muut maan pysyvät asukkaat päättävät yhdessä asioista, useimmiten valitsemiensa edustajien ja heille vastuunalaisten hallituselinten kautta. Perustuslaillinen tasavalta on tavallaan kansanvallan rajoitetumpi muoto. Sen sovelluksiin kuului tavallaan myös maamme järjestelmä siihen saakka 1980-luvulla, kun tasavallan presidentin huomattavat valtaoikeudet supistettiin. Yksinvallassa eli diktatuurissa tai yleisesti ottaen johtajavaltaisissa eli autoritaristisissa valtiomuodoissa yksi henkilö tai ryhmä päättää kaikkien asioista. Tarkastelun tekee ongelmalliseksi se, että mitä kansanvaltaisin tai perustuslaillisin järjestelmä voi itse asiassa olla mitä räikein diktatuuri. Oligarkia on harvainvaltaa ja aristokratia ylhäisön tai jonkin muun parhaimmiston valtaa. Jonkinasteista oligarkiaa ja aristokratiaa tavataan mitä demokraattisimmissakin järjestelmissä. Mikäli poliittista valtaa rajoitetaan vähimpään mahdolliseen ja yritetään jättää asiat yksittäisten ihmisten päätettäviksi, kyseessä on libertarismi, tai valtion kokonaan poistuessa anarkia. Viimeiset kaksi aatetta eivät ole toisensa poissulkevia. Kummankin niistä käytännön sovellutukset ovat jääneet harvoiksi ja lyhytaikaisiksi, mutta teoreettisina malleina ja historiallisina ajattelutapoina niillä on silti oma kiinnostavuutensa.

Politiikan aloja, joita usein erotetaan toisistaan, ovat esimerkiksi seuraavat:

• Ulkopolitiikka
• Sisäpolitiikka
• Koulutuspolitiikka
• Sosiaalipolitiikka
• Talouspolitiikka

Aatteita ja poliittisia suuntauksia

Poliittinen aate eli poliittinen ideologia on näkemys siitä, millaiseksi poliittiset olot tulisi järjestää ja kuinka tämä tulisi tehdä. Tavoitteet ja keinot vaihtelevat eri aatesuuntauksien kesken. Poliittisia aatteita ovat esimerkiksi seuraavat:

• Anarkismi
• Distributismi
• Fasismi
• Kommunismi
• Konservatismi
• Kristillisdemokratia
• Liberalismi
• Libertarismi
• Marxismi
• Nationalismi
• Sentrismi
• Sitoutumattomuus
• Sosiaalidemokratia
• Sosialismi

Politiikkaa harjoitetaan usein jonkinlaisessa poliittisessa järjestyksessä, joka voi olla esimerkiksi:

• Monarkia (kuningasvalta)
• Feodalismi (läänityslaitos, aateliston valta)
• Tasavalta (kansalaiset ovat tasa-arvoisessa asemassa)

Katso myös

• Eduskunta
• Hallitus
• Hyvinvointivaltio
• Hyvinvointiyhteiskunta
• Kansalaisyhteiskunta
• Poliittinen filosofia
• Politiikan tutkimus
• Puolue
• Suomen politiikka
• Valta
• Valtio
• Valtion ja kunnan tehtävät
• Yhteiskunta