Poliisiväkivalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ian Tomlinson kuoli työmatkallaan saamiinsa sisäisiin vammoihin poliisin tönäistyä hänet maahan. Tomlinson käveli mielenosoituksen ohi, mutta ei osallistunut siihen tai provosoinut poliisia. Thomlinsonin kimppuun käynyt poliisi tuomittiin laittomasta taposta.

Poliisiväkivalta tarkoittaa poliisin liiallista voimankäyttöä. Poliisiväkivalta on useimmiten fyysistä voimankäyttöä, mutta se voi olla myös verbaalisia hyökkäyksiä tai psykologista häirintää. Amnestyn mukaan poliisiväkivalta on yleistä useissa maissa, myös niissä maissa joissa poliisiväkivallasta joutuu syytteeseen[1]. Poliisiväkivalta on yksi muoto poliisin virkavirheistä. Muita virkavirheitä ovat muun muassa laittomat pidätykset, uhkailu, rodullinen profilointi, laiton valvonta ja tarkkailu, seksuaalinen hyväksikäyttö ja poliisin korruptio.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisiväkivalta (eng. Police brutality) käsitettä käytti ensimmäisenä The New York Times sanomalehti vuonna 1893 kertoessaan tapahtumasta, jossa poliisi pahoinpiteli siviilin. Poliisiväkivalta oli laajamittaista länsimaissa 1900-luvun alkupuolen työläismielenosoituksissa. Poliisiväkivaltaa on käytetty myöhemmin massiivisesti esimerkiksi Soweton mellakoissa, jossa poliisi avasi tulen rauhanomaista nuorten mielenosoitusta kohti tappaen kolme. Tapahtuma käynnisti laajojen mielenosoitusten sarjan jotka poliisi taltutti avaamalla tulen mielenosoittajia kohti. Yhteensä poliisi tappoi 176 nuorta. Amnesty Internationalin vuoden 2007 vuosiraportin mukaan poliisiväkivaltaa esintyy myös 2000-luvulla laajamittaisesti useissa valtioissa, pahin tilanne on kuitenkin autoritaarisissa valtioissa.

Poliisiväkivalta Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisiväkivalta on Suomessa virkarikos, lisäksi poliisiväkivallasta tuomitaan teon mukaan. Esimerkiksi pahoinpitelytapauksissa syyte on virkavelvollisuuden rikkominen ja pahoinpitely. Epäillyt virkarikokset tutkii toisen paikkakunnan poliisilaitos ja tutkinnanjohtajana toimii poliisin sijaan syyttäjä. Poliisilain 27 § mukaan: "Poliisimiehellä on virkatehtävää suorittaessaan oikeus vastarinnan murtamiseksi, henkilön paikalta poistamiseksi, kiinniottamisen toimittamiseksi, vapautensa menettäneen pakenemisen estämiseksi, esteen poistamiseksi taikka välittömästi uhkaavan rikoksen tai muun vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina. Voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat."

Suomessa tehdään vuosittain noin 300–400 rikosilmoitusta poliisien tekemistä virkarikoksista. Ilmoituksista vain osa liittyy poliisiväkivaltaan ja tuomioistuimiin asti ilmoituksista etenee vain muutama[2].

Esimerkkejä poliisiväkivallasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuonna 2006 51-vuotias poliisimies houkutteli virkamerkkiään näyttämällä 16-vuotiaan tytön kotiinsa, juotti hänet humalaan ja raiskasi kahdesti. Poliisi tuomittiin kahden vuoden ehdolliseen vankeuteen.[3]
  • Vuonna 2007 apulaisoikeusasiamies totesi päätöksessään poliisin syyllistyneen vuonna 2006 Smash Asem -mielenosoituksen yhteydessä useisiin laittomuuksiin[4]. Poliisi suoritti laittomia pidätyksiä ja lisäksi kaksi poliisia sai syytteet poliisiväkivallasta. Syyttäjän ja asianomistajan mukaan poliisimiehet olivat pahoinpidelleet kiinniotettua nuorta miestä poliisiauton takatilassa, kun häntä kuljetettiin putkaan[5]. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet koska käräjäoikeuden mukaan asianomistajan vammat olivat voineet syntyä joko poliisien pahoinpitelystä tai kun hän yritti potkia polkupyörää[6] Smash Asemin toimenpiteiden johdosta myös tuntemattomaksi jäänyttä poliisimiestä epäiltiin poliisiväkivallasta. Poliisimies oli kiinnioton yhteydessä lyönyt kiinniotettua pampulla tai potkaissut häntä päähän. Tekijää ei koskaan tunnistettu, koska poliiseilla ei ollut yksilöllisiä tunnisteita.[7]
  • Vuonna 2007 Pasilan poliisivankilassa vartija-vahtimestari pahoinpiteli putkaan tuodun iranilaissyntyisen Rasoul Pourakin. Toinen vartija piteli Pourakia vasten putkan betonilattiaa toisen vartijan lyödessä Pourakia kaksi kertaa nyrkillä kasvoihin. Lyöntien jälkeen vartija kuristi Pourakia ja hän menetti tajuntansa. Pahoinpitely jatkui useamman vartijan ja poliisin toimesta vielä tämän jälkeenkin. Pahoinpitelyn seurauksena Pourakille aiheutui ruhjeita ympäri kehoa, hänen vasempaan silmäkulmaansa tuli avohaava ja silmäpohjaan kallonmurtuma. Lisäksi myös kasvon luut murtuivat ja Pourak vammautui pysyvästi. Pahoinpitelyyn osallistuneista yksi vartija-vahtimestari tuomittiin 80 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.[8] Tapahtuma selvisi putkassa olevien tallentavien videokameroiden ansiosta. Suuressa osassa poliisiputkia ei kuitenkaan ole tallentavia videokameroita joka on vaikeuttanut niin sanottujen putkakuolemien tutkintaa[9].
  • Vuonna 2009 poliisi löi kiinniotettua nuorta avokämmenellä. Poliisi tuomittiin pahoinpitelystä 15 päiväsakkoon[10].
  • Vuonna 2010 kaksi poliisikonstaapelia pahoinpitelivät pidätyksen yhteydessä pyörätuolissa istuneen halvantuneen miehen. Poliisit väänsivät henkilön käsiä ja painoivat häntä selästä niin, että mieheltä katkesi reisiluu[11].
  • Vuonna 2013 kaksi poliisimiestä tuomittiin molemmat 35 päiväsakkoon pahoinpitelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Polisit olivat kuljettaneet romanimiestä kuljetusotteessa ja potkaisseet häneltä jalat alta. Poliisien mukaan mies vastusteli, silminnäkijöiden mukaan mies ei vastustellut. Valvontakameran videon kerran nähnyt poliisi kertoi, ettei videolla näkynyt miehen vastustelleen. Poliisit myös väittivät käskyttäneensä miestä, mutta kukaan silminnäkijöistä ei ollut kuullut käskytystä. Maahan kaatamisen jälkeen toinen poliisimiehistä muun muassa polki ainakin kolme kertaa miehen päätä asfalttiin. Tapahtuma tallentui myös valvontakameraan, mutta tallenne tuhoutui kun poliisi siirsi tallenteen muistitikulle.[12][13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]