Poliisikuulustelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Poliisikuulustelu on toimenpide, jossa poliisi kuulustelee joko luonnollista henkilöä tai edustajansa välityksellä kuultavaa oikeushenkilöä. Kuulustelu on osa poliisitutkintaa tai esitutkintaa. Poliisitutkinta suoritetaan jonkin tapahtumakulun selvittämiseksi - esimerkiksi hirvikolareissa ja tietyissä onnettomuustilanteissa. Esitutkinta puolestaan suoritetaan rikoksen johdosta rikosoikeudellisen vastuun sekä korvauskysymysten selvittämiseksi.

Henkilöä voidaan kuulustella asianomistajana, rikoksesta epäiltynä tai todistajana. Lisäksi tietyissä tilanteissa henkilöä voidaan kuulla "asian selvittämiseksi". Asianosaisella on aina oikeus avustajaan. Avustajan lisäksi läsnä voi olla mm. kuulustelutodistaja. Ennen kuulustelua poliisimies kertoo kuulusteltavalle tämän oikeuksista ja velvollisuuksista. Todistajan velvollisuudet ovat ankarimmat, rikoksesta epäillyn vähäisimmät. Lain mukaan rikoksesta epäillyn ei tarvitse kertoa poliisille kuin henkilötietonsa.

Kuulustelun suorittamisesta säädetään esitutkintalaissa. Toimenpiteenä kuulustelu on säännelty melko tarkoin. Varsin yksityiskohtaisia säännöksiä sisältyy mm. lapsen tai vajaavaltaisen kuulustelemista koskeviin pykäliin. Valtaosa kuulusteluista tallennetaan Suomessa edelleen kirjallisessa muodossa, vaikka videokuvauskin on yleistynyt viime vuosina.

Puhuttaminen tarkoittaa poliisin suorittamaa epävirallisempaa keskustelua. Kuulemisesta tehdään kirjallinen dokumentti.[1]

Kuulusteltavan oikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuulustelevan poliisin on[2] [3] [4]

  • ennen kuulustelun alkamista kerrottava kuulusteltavan asema kuulustelussa: asianomistaja, todistaja vai epäilty. Epäillyllä ei ole totuudessapysymisvelvollisuutta. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse kertoa omasta tai läheisensä syyllisyydestä. Epäillyn valehtelusta ei rangaista.
  • epäillylle kerrottava mistä teosta häntä epäillään. Teon aika ja paikka on kerrottava, pelkkä rikosnimikkeen kertominen ei riitä.
  • pyydettävä paikalle asianajaja, kun epäilty sitä vaatii. Tämän voi tehdä myös kesken kuulustelun.
  • käyttäydyttävä rauhallisesti ja asiallisesti.
  • kuulusteltava tavalla, jossa hän ei käytä lainkaan vääriä ilmoituksia, lupauksia tai uskotteluja erityisistä eduista, uuvuttamista, uhkausta, pakkoa tai muita kuulusteltavan ratkaisuvapauteen, tahdonvoimaan, muistiin tai arvostelukykyyn vaikuttavia sopimattomia keinoja tai menettelytapoja tunnustuksen tai määrättyyn suuntaan käyvän lausuman saamiseksi.
  • järjestettävä tulkki sellaiselle henkilölle, joka ei puhu Suomen virallisia kieliä tai hän ei voi tulla aisti- tai puhevian takia ymmärretyksi.
  • aina laadittava kirjallinen kuulustelupöytäkirja.
  • aina annettava kuulustelupöytäkirja heti kuulustelun päätyttyä kuulusteltavan tarkastettavaksi.
  • aina muokattava kuulustelupöytäkirja sellaiseksi kuin kuulusteltava sen haluaa. Kuulusteltava päättää täysin kuulustelupöytäkirjan sisällöstä. Vasta kun kuulusteltava on täysin samaa mieltä jokaisesta sivusta, hän allekirjoittaa jokaisen pöytäkirjan sivun erikseen.
  • suoritettava kuulustelu alle 6 tunnissa kerrallaan, kun kuulusteltava ei ole epäilty. Kuulustelu on pidettävä kello 7-22 välillä, ellei ole erityistä syytä kuulustella muulloin.
  • suoritettava kuulustelu enintään 12 tunnissa, kun kuulusteltava on epäilty, mutta ei pidätetty tai vangittu. Joissakin erityistapauksissa epäillyn kuulustelu saa kestää enintään 24 tuntia, jonka päätteeksi on joko vapautettava tai pidätettävä. Kuulustelu on pidettävä kello 7 - 22 välillä, ellei ole erityistä syytä kuulustella muulloin.
  • annettava kuulusteltavalle tilaisuus säännölliseen ateriointiin ja riittävään lepoon kuulustelun aikana.

Kuulustelutavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vapaa kerronta: Kuulusteltava kertoo omin sanoin kaiken sen, mitä näki tai muistaa tapahtumista. Kuulustelija ei keskeytä kertomusta ja esittää tarkentavia kysymyksiä vasta lopuksi.
  • Avoimet kysymykset vai suljetut kysymykset: Poliisit käyttävät mieluiten avoimia kysymyksiä ("mitä siellä tapahtui?") suljettujen ("oliko auto punainen vai sininen?") sijaan, sillä suljetut kysymykset ovat nopeampi kuulustelumenetelmä, mutta silloin voi jäädä kuulematta jotain oleellista uutta tietoa. Kuulusteleva poliisi paljastaa tällöin helposti myös omat tietonsa asiasta.
  • Johdattelevat kysymykset: Luotettavuudeltaan heikointa tietoa saadaan esittämällä kuulusteltavalle johdattelevia kysymyksiä. Johdatteleva kysymys sisältää oletuksen vastaukseksi ja taivuttaa näin kuulusteltavaa vastaamaan tietyllä tavalla (ja sittenkö A löi B:tä?). Niiden käyttöä vältetään erilaisissa viranomaiskuulemisissa, mutta tuomioistuimessa johdattelevien kysymysten teko on sallittua vastakuulustelussa, eli kuulusteltaessa vastapuolen nimeämää todistajaa.
  • Ristikuulustelua käytetään Suomessa harvoin. Sillä saadaan tehokkaasti hankala kuulusteltava puhumaanlähde?, mutta arka ihminen menee helposti kuoreensa, kun useat ihmiset pommittavat häntä kysymyksillä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.iltalehti.fi/urheilu/2011070614013806_ur.shtml
  2. Poliisiammattikorkeakoulu - Kuulusteltavan oikeudet, luettu 15.1.2014
  3. Poliisiammattikorkeakoulu - Kuulusteluaika, luettu 15.1.2014
  4. Suomen Asianajajaliitto - Rikoksesta epäiltynä info-sivu, luettu 15.1.2014