Poliisikuulustelu

Poliisikuulustelu on toimenpide, jossa poliisi kuulustelee joko luonnollista henkilöä tai edustajansa välityksellä kuultavaa oikeushenkilöä. Kuulustelu on osa poliisitutkintaa tai esitutkintaa. Poliisitutkinta suoritetaan jonkin tapahtumakulun selvittämiseksi - esimerkiksi hirvikolareissa ja tietyissä onnettomuustilanteissa. Esitutkinta puolestaan suoritetaan rikoksen johdosta rikosoikeudellisen vastuun sekä korvauskysymysten selvittämiseksi.

Henkilöä voidaan kuulustella asianomistajana, rikoksesta epäiltynä tai todistajana. Lisäksi tietyissä tilanteissa henkilöä voidaan kuulla "asian selvittämiseksi". Asianosaisella on aina oikeus avustajaan. Avustajan lisäksi läsnä voi olla mm. kuulustelutodistaja. Ennen kuulustelua poliisimies kertoo kuulusteltavalle tämän oikeuksista ja velvollisuuksista. Todistajan velvollisuudet ovat ankarimmat, rikoksesta epäillyn vähäisimmät. Lain mukaan rikoksesta epäillyn ei tarvitse kertoa poliisille kuin henkilötietonsa.

Kuulustelun suorittamisesta säädetään esitutkintalaissa. Toimenpiteenä kuulustelu on säännelty melko tarkoin. Varsin yksityiskohtaisia säännöksiä sisältyy mm. lapsen tai vajaavaltaisen kuulustelemista koskeviin pykäliin. Valtaosa kuulusteluista tallennetaan Suomessa edelleen kirjallisessa muodossa, vaikka videokuvauskin on yleistynyt viime vuosina.

Puhuttaminen tarkoittaa poliisin suorittamaa epävirallisempaa keskustelua. Kuulemisesta tehdään kirjallinen dokumentti.

Kuulustelutavat

• Vapaa kerronta: Kuulusteltava kertoo omin sanoin kaiken sen, mitä näki tai muistaa tapahtumista. Kuulustelija ei keskeytä kertomusta ja esittää tarkentavia kysymyksiä vasta lopuksi.
• Avoimet kysymykset vai suljetut kysymykset: Poliisit käyttävät mieluiten avoimia kysymyksiä ("mitä siellä tapahtui?") suljettujen ("oliko auto punainen vai sininen?") sijaan, sillä suljetut kysymykset ovat nopeampi kuulustelumenetelmä, mutta silloin voi jäädä kuulematta jotain oleellista uutta tietoa. Kuulusteleva poliisi paljastaa tällöin helposti myös omat tietonsa asiasta.
• Johdattelevat kysymykset: Luotettavuudeltaan heikointa tietoa saadaan esittämällä kuulusteltavalle johdattelevia kysymyksiä. Johdatteleva kysymys sisältää oletuksen vastaukseksi ja taivuttaa näin kuulusteltavaa vastaamaan tietyllä tavalla (ja sittenkö A löi B:tä?). Niiden käyttöä vältetään erilaisissa viranomaiskuulemisissa, mutta tuomioistuimessa johdattelevien kysymysten teko on sallittua vastakuulustelussa, eli kuulusteltaessa vastapuolen nimeämää todistajaa.
• Ristikuulustelua käytetään Suomessa harvoin. Sillä saadaan tehokkaasti hankala kuulusteltava puhumaan, mutta arka ihminen menee helposti kuoreensa, kun useat ihmiset pommittavat häntä kysymyksillä.