Poika ja haukka
| Poika ja haukka | |
|---|---|
| Kes | |
 |
|
| Ohjaaja | Ken Loach |
| Käsikirjoittaja |
Barry Hines Ken Loach Tony Garnett |
| Perustuu | Barry Hinesin romaaniin A Kestrel for a Knave |
| Tuottaja | Tony Garnett |
| Säveltäjä | John Cameron |
| Kuvaaja | Chris Menges |
| Pääosat |
David Bradley Freddie Fletcher Lynne Perrie Colin Welland Brian Glover |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Iso-Britannia |
| Tuotantoyhtiö | Woodfall Film Productions |
| Levittäjä |
United Artists Netflix |
| Ensi-ilta | 1969 |
| Kesto | 106 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Poika ja haukka (Kes) on englantilainen Ken Loachin ohjaama elokuva vuodelta 1969. Barry Hinesin romaaniin A Kestrel for a Knave perustuva elokuva on realistinen tarina työväenluokan varhaisteinipojasta, joka torjuu Yorkshiren kaivoskylän ankeutta ja tiukkaa koulukuria kouluttamalla jalohaukkaa.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
14-vuotias Billy Casper asuu äitinsä ja velipuolensa kanssa ahtaassa asunnossa, jakaa ennen kouluunmenoa sanomalehtiä ja kokee koulukiusaamista sekä opettajien ja että oppilaiden taholta. Billy onnistuu kesyttämään Kesiksi nimeämänsä jalohaukan (engl. kestrel) kirjakaupasta varastamansa opaskirjan avulla.[1]
Tuotanto ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rahoituksen ja levityksen saaminen elokuvalle oli tuottaja Tony Garnettin mukaan erittäin vaikeaa. Elokuvan suosio brittiteattereissa oli aluksi vaisua, mutta vähitellen se sai mainetta ja pääsi niukasti voitolle. Yhdysvalloissa sen teatterikierros vuonna 1972 epäonnistui täysin, Roger Ebertin mukaan siksikin, ettei yleisö tahtonut saada selvää yorkshiren murteella puhutusta dialogista.[2][3]
Myöhempi arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Britannian filmi-instituutin asiantuntijaäänestys vuonna 1999 nosti Pojan ja haukan 1900-luvun seitsemänneksi parhaaksi brittielokuvaksi[4]. Elokuvaa arvostetaan erityisesti sen todentuntuisuuden ja nuoren David Bradleyn herkän näyttelijäntyön ansiosta.[1]
Film-O-Holic.com-elokuvasivuston Lumi Tirronen kirjoitti elokuvan suomeksi tekstitetyn dvd-julkaisun arvostelussaan vuonna 2010: ”Kesin lumovoima piilee sen täydellisessä pakottomuudessa, keskittyneisyydessä ja vilpittömyydessä. Dokumentaarinen tyyli ja Billyä esittävän David Bradleyn luontevuus tekevät fiktiosta äärettömän todentuntuista. Kun koulun sadistinen liikunnanopettaja pakottaa Billyn kylmään suihkuun, luokkatoverit nimittelevät langanlaihaa poikaa Biafran lapseksi. Suihkuhuoneessa värjöttelevää Billyä katsellessaan katsoja ei voi olla havahtumatta siihen, että aliravittua yorkshireläispoikaa näyttelee toinen samanlainen.”[1]
Puolalainen elokuvaohjaaja Krzysztof Kieślowski on listannut Pojan ja haukan yhdeksi kymmenestä suosikkielokuvastaan.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Tirronen, Lumi: Katkaistut siivet (Elokuvan arvostelu.) film-o-holic.com. 17.12.2010. Viitattu 30.6.2019.
- ↑ Tony Garnett – The Day the Music Died (Garnettin esitelmä omaelämäkerrastaan, video 35 min.) Route TV, YouTube. 17.7.2016. Viitattu 30.6.2019.
- ↑ Ebert, Roger: Kes rogerebert.com. 16.1.1973. Viitattu 30.6.2019.
- ↑ Best 100 British films - full list news.bbc.co.uk. 23.9.1999. Viitattu 7.7.2019.
- ↑ Kieślowski's Cup of Tea (Sight & Sound Top Ten Poll) mubi.com. Viitattu 30.6.2019.
