Pohjoismaiset kisat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
1. Pohjoismaisten kisojen juliste

Pohjoismaiset kisat olivat vuosien 1901–1926 aikana kahdeksan kertaa järjestetyt kansainväliset kilpailut, joissa Suomen, Ruotsin ja Norjan parhaimmat hiihtäjät ja luistelijat kilpailivat toisiaan vastaan ennen talviolympialaisten ja MM-kilpailujen nousua kansainvälisiksi ykköstapahtumiksi. Kilpailut käytiin Ruotsissa, viisi kertaa Tukholmassa sekä kahdesti Östersundissa, jonne kisat siirrettiin Tukholmasta sääongelmien vuoksi. Vuoden 1903 kilpailut käytiin Kristianiassa, Norjassa, Holmenkollenin kisojen yhteydessä. Kisojen organisoija oli Viktor Balck.[1] Norja, joka julistautui itsenäiseksi kesällä 1905, ei osallistunut vuosien 1905 ja 1909 kilpailuihin, pois lukien luistelijoita, jotka osallistuivat 1909 kisoihin varmistaakseen omien maailmanmestaruuskisojen onnistumisen samana vuonna.

Ruotsin lisäksi Suomi oli edustettuna kaikissa Pohjoismaisissa kisoissa. Vuoden 1903 osanotosta vastasivat pikaluistelijat ja 1917 osanotto rajoittui helsinkiläiseen luistelijattareen, Anna-Lisa Allardtiin, joka sijoittui naisten taitoluistelussa kolmanneksi.[2]

Hiihdon ja luistelun lisäksi ohjelmassa oli jääpalloa, jääkiekkoa, curlingia ja monia muita talviurheilulajeja, kuten potkukelkkailua. Myös ratsastus, miekkailu, ammunta ja uinti kuuluivat näiden talvikisojen ohjelmistoon.

Vuoden 1913 kisoja ehdotettiin osaksi Tukholman olympialaisia. Talvilajejahan oli ollut myös Lontoon olympialaisissa 1908. Ehdotus ei kuitenkaan mennyt läpi.[3]

Hiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaisten kisojen hiihtomatkoina olivat 30 kilometriä ja 60 kilometriä. Vuonna 1913 ohjelmassa oli kolmantena lajina 90 kilometriä, ja tuona vuonna kisoihin osallistui myös kaksi venäläistä. Kisahistorian 13 kilpailusta suomalaiset voittivat 11 (Suomi ei osallistunut vuosien 1903 ja 1917 hiihtoihin). Kaksinkertaisia voittajia ovat Kalle Jussila ja Matti Koskenkorva. Ruotsalaisista voittoon yltivät vuonna 1913 Haldo Hansson 90 kilometrillä ja vuonna 1922 Per-Erik Hedlund 60 kilometrillä, kun suomalaishiihtäjiä kuljettanut S/S Nordstjärnan juuttui jäihin eivätkä suomalaiset ehtineet virallisesti kisaan mukaan, joskin muiden jälkeen kilpailuun lähteneinä suomalaiset Tapani Niku ja Anton Collin hiihtivät Hedlundia paremman ajan.[4]

Hiihtokisojen kärkikolmikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Paikkakunta Matka Voittaja Toinen Kolmas
1901 Tukholma 30 km Kalle Jussila (FIN) Paul Braathen (NOR) Oskari Räsänen (FIN)
60 km Otto Hepoaho (FIN) Asari Autio (FIN) Juho Ritola (FIN)
1903 Holmenkollen 18 km Karl Sonerud (NOR)
55 km Karl Hovelsen (NOR)[5] Per Andreasen (NOR) Karl Sonerud (NOR)[6]
1905 Östersund 30 km Kalle Jussila (FIN) G. Bergman (SWE) Konsta Vesa (FIN)
60 km Antti Ahola (FIN) Heikki Vesa (FIN) Janne Nordlund (SWE)
1909 Tukholma 30 km Seth Vesa (FIN) Harald Ahrman (SWE) Nils Holmblom (SWE)
60 km Matti Koskenkorva (FIN) J. P. Sivertsson (SWE) Janne Nordlund (SWE)
1913 Östersund 30 km Jussi Niska (FIN) Johan Kristoffersen (NOR)[7] P. Kristoffersen (NOR)
60 km Matti Koskenkorva (FIN) Albin Lingvall (SWE) Lauritz Bergendahl (NOR)
90 km Haldo Hansson (SWE) Santeri Tasa (FIN) Anders Brännkärr (FIN)
1917 Tukholma 30 km Anders Persson (SWE)[8]
60 km G. Wahlgren (SWE)[9]
1922 Tukholma 30 km Manne Vuorinen (FIN) Johan Grøttumsbråten (NOR) Harald Ökern (NOR)
60 km Per-Erik Hedlund (SWE) Thorleif Haug (NOR) Thoralf Strömstad (NOR)
1926 Tukholma 30 km Veli Saarinen (FIN) Martti Lappalainen (FIN) A. Israelsson (SWE)
60 km Tauno Lappalainen (FIN) Sven Utterström (SWE) Erkki Kämäräinen (FIN)

Naiset

Vuosi Paikkakunta Matka Voittaja Toinen Kolmas
1917 Tukholma 10 km Selma Gustafsson (SWE)
1922 Tukholma 10 km Elin Pikkuniemi (SWE) Ruth Berglund (SWE) Frida Jonsson (SWE)
1926 Tukholma 10 km Signe Pettersson (SWE) Elin Pikkuniemi (SWE) Ruth Berglund (SWE)

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekko oli kisojen ohjelmassa kaksi kertaa. Vuonna 1922 kolme ruotsalaista seurajoukkuetta pelasi turnauksen, jonka voitti IK Göta.[10] Vuonna 1926 pelattiin kisojen aikana Ruotsin mestaruudesta, jonka voitti Djurgårdens IF. Djurgården pelasi myös kaksi ottelua Puolan jääkiekkomaajoukkueen kanssa, ensiksi tasan 3–3 ja toisessa kamppailussa voitto 6–1.[11] Jälkimmäinen otteluista on kirjattu Ruotsi–Puola-maaotteluksi.[12]

Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaisten kisojen jääpallo-ottelu Uppsala HK–Stockholms HK:n Nybrovikenillä, Tukholmassa 1901

Jääpallo oli Pohjoismaisten kisojen virallisessa ohjelmassa kaikissa kisoissa lukuun ottamatta vuoden 1903 Kristianiassa, Norjassa järjestettyjä kisoja. Kristianian kisoissa jääpallossa pelattiin kuitenkin näytösotteluita neljän ruotsalaisen joukkueen toimesta.[13] Ruotsalaisten joukkueiden pelaajiin kuuluivat myös Ruotsin tuleva kuningas Kustaa V Aadolf ja hänen poikansa prinssi Wilhelm. Kristianian kisojen jääpallo-otteluiden suosio johti kisojen jälkeen Christiania Hockeyklubbin perustamiseen ja jääpalloilun uudelleen viriämiseen Norjassa.

Jääpalloturnauksen muoto vaihteli kisojen välillä suuresti. Alussa turnaukseen osallistuivat seurajoukkueet, sitten piirijoukkueet, maajoukkueet ja viimeiseksi maakuntajoukkueet. Kisojen jääpallo-ottelut pelattiin aina Tukholmassa, muun muassa Nybrovikenin luistinradalla, Djurgårdsbrunnsvikenillä ja Idrottsparkenilla. Jääpallon Ruotsin mestaruudesta pelattiin ensimmäisen kerran vuonna 1907. Siihen asti Pohjoismaisiin kisoihin sisältynyt jääpalloturnaus oli maan arvostetuin jääpallokilpailu.

Jääpallokisat 1901[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaisten kisojen jääpalloturnaus vuonna 1901 koostui loppuottelusta, joka oli samalla historian toinen oikea jääpallo-ottelu Ruotsissa. Ottelussa Uppsala HK voitti Stockholms HK:n 1–0. Aiemmin samana vuonna pelattu ensimmäinen ottelu samojen joukkueiden välillä oli päättynyt Stockholms HK:n 4–1-voittoon.

Jääpallokisat 1905[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1905 turnauksessa oli mukana kaikkiaan 16 seurajoukkuetta. Loppuottelussa Uppsala HK voitti Djurgårdens IF:n maalein 6–1.

Jääpallokisat 1909[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jääpallon Ruotsin-mestaruuskilpailut 1909

Vuoden 1909 Pohjoismaisten kisojen jääpallo-ohjelmaan sisältyi kolme kilpailua. Ensimmäisinä päivinä pelattiin jääpallon Ruotsin mestaruudesta, jonka AIK voitti lyötyään finaalissa Djurgårdens IF:n 7–3. Seuraavana oli vuorossa historian toinen kilpailu eversti Balckin pokaalista, jossa Ruotsin ja Suomen hallitsevat jääpallon mestarijoukkueet, AIK ja Polyteknikkojen Urheiluseura, kohtasivat. AIK:n ja Balckin pokaalia puolustaneen PUS:n Idrottsparkenilla käyty ottelu päättyi tasan 3–3. Seuraavana päivänä Djurgårdsbrunnsvikenillä pelatussa uusintaottelussa AIK oli parempi maalein 4–2.

Kisojen varsinaiseen, kansainväliseen jääpallokilpailuun osallistui ensimmäistä kertaa suomalainen joukkue, jo aiemmin kisoissa Balckin pokaaliottelussa esiintynyt PUS. Kilpailussa oli mukana myös tanskalaisjoukkue Københavns Skøjteløbførening. Kansainvälisen jääpalloturnauksen voittajaksi selviytyi AIK, joka voitti loppuottelussa Djurgårdens IF:n, IFK Geflen, Sjökadetternan, IFK Stockholmin ja IFK Uppsalan pelaajista koostuneen Ruotsin jalkapalloliiton B-joukkueen 7–4. AIK oli turnauksessa Ruotsin jääpalloa silloin hallinnoineen Ruotsin jalkapalloliiton A-joukkue. Pronssiottelussa Polyteknikot voittivat Københavns SF:n 5–2.

Jääpallokisat 1913[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1913 jääpalloturnaukseen osallistui seitsemän joukkuetta. Ainoa ulkomainen joukkue kisoissa oli Helsingin IFK, kun saksalainen Leipziger HK oli jättäytynyt pois kisojen mentyä päällekkäin Sveitsissä järjestettyjen jääpallon Euroopan mestaruuskilpailuiden kanssa, joissa joukkueen pelaajia pelasi Saksan maajoukkueessa. HIFK:n turnaus päättyi jo puolivälierään lukemin 4–2 turnauksen voittanutta AIK:ta vastaan, joka kaatoi finaalissa IFK Uppsalan 3–1.

Myös naiset pelasivat jääpalloa. Vuoden 1913 kisoissa pelattiin ottelu kahden Kronprinsessans Hockeyklubbin joukkueen välillä. [14]

Jääpallokisat 1917[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1917 Pohjoismaisten kisojen jääpallossa kilpailivat piirijoukkueet. Kisoihin osallistui kuusi joukkuetta, joista yhtenä Tanskan jääpalloliitto, Dansk Bandy Union, joka sijoittui turnauksessa neljänneksi. Upplands IF voitti turnauksen ennen Stockholms IF:ää ja kolmanneksi sijoittunutta Västmanlands IF:ää.

Myös Ruotsin mestaruussemifinaalit ja -finaali olivat osa kisojen jääpallo-ohjelmaa.

Jääpallokisat 1922[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jääpallo Pohjoismaisissa kisoissa 1922

Vuoden 1922 turnaus käytiin maajoukkueiden välillä. Turnauksen voitti Suomi, toinen oli Ruotsi ja kolmas Norja. Ruotsin voittonumerot Norjasta semifinaalissa olivat 13–1. Norjalaiset eivät hyväksyneet semifinaaliottelua viralliseksi maaotteluksi. Finaali päättyi Suomen hyväksi 6–4. Kisoissa pelattiin myös 7-miehisten joukkueiden välillä. Tukholman joukkue voitti Norjan 7–2.

Jääpallokisat 1926[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jääpallo Pohjoismaisissa kisoissa 1926

Viimeisiin Pohjoismaisiin talvikisoihin osallistuivat jääpallossa maakuntajoukkueet. Ainoa ulkomainen joukkue oli Norja. Loppuottelussa Tukholma voitti Västmanlandin 3–0.

Jääpallokisojen voittajat ja loppuottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Voittaja Loppuotteluvastustaja Tulos
1901 Uppsala HK Stockholms HK 1–0
1905 Uppsala HK Djurgårdens IF 6–1
1909 AIK Svenska Fotbollförbundet B 7–4
1913 AIK IFK Uppsala 3–1
1917 Upplands IF Stockholms IF 4–0
1922 Suomi Ruotsi 6–4
1926 Stockholm Västmanland 3–0 [15]

Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaisten kisojen ohjelmistoon kuului alusta saakka pikaluistelu. Kolmissa ensimmäisissä kilpailuissa näillä oli lisäksi MM- tai EM-arvo.

Pikaluistelukisojen kärkikolmikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Paikkakunta Matka Voittaja Toinen Kolmas
1901 Tukholma 500 m Franz Fredrik Wathén (FIN) Martinus Lørdahl (NOR) David Jahrl (SWE)
1 500 m Franz Fredrik Wathén (FIN) Rudolf Gundersen (NOR) Martinus Lørdahl (NOR)
5 000 m Rudolf Gundersen (NOR) Jan C. Greve (NED) Martinus Lørdahl (NOR)
Franz Fredrik Wathén (FIN)
10 000 m Franz Fredrik Wathén (FIN) Jan C. Greve (NED) Rudolf Gundersen (NOR)
Mestaruus Franz Fredrik Wathén (FIN)
1903 Kristiania 500 m Franz Fredrik Wathén (FIN) Johan Schwartz (NOR) David Jahrl (SWE)
1 500 m Oluf Steen (NOR) Johan Schwartz (NOR) Franz Fredrik Wathén (FIN)
Martin Sæterhaug (NOR)
5 000 m Johan Schwartz (NOR) Franz Fredrik Wathén (FIN) Oluf Steen (NOR)
10 000 m Theodor Bønsnæs (NOR) Johan Schwartz (NOR) Oluf Steen (NOR)
Mestaruus Kukaan ei voittanut vaadittua kolmea matkaa
1905 Tukholma 500 m Johan Wikander (FIN) Herman Söderbäck (SWE)
Miltiades Manno (HUN)
-
1 500 m Johan Wikander (FIN) Herman Söderbäck (SWE) Gustav Ylander (FIN)
5 000 m Franz Fredrik Wathén (FIN) Birger Carlsson (SWE) Johan Wikander (FIN)
10 000 m Gustav Ylander (FIN) Johan Vikander (FIN) Franz Fredrik Wathén (FIN)
Mestaruus Johan Wikander (FIN)
1909[16] Tukholma 500 m Oscar Mathisen (NOR) Sigurd Mathisen (NOR) Mauritz Öholm (SWE)
1 500 m Oscar Mathisen (NOR) Sigurd Mathisen (NOR) Mauritz Öholm (SWE)
5 000 m Oscar Mathisen (NOR) Gotthard Thourén (SWE) Otto Andersson (SWE)
10 000 m Oscar Mathisen (NOR) Gotthard Thourén (SWE) Mauritz Öholm (SWE)
Mestaruus Oscar Mathisen (NOR)
1913[17] Tukholma 500 m Oscar Mathisen (NOR) Martin Sæterhaug (NOR) Väinö Wickström (FIN)
1 500 m Oscar Mathisen (NOR) Vasili Ippolitov (RUS) Henning Olsen (NOR)
5 000 m Vasili Ippolitov (RUS) Oscar Mathisen (NOR) Henning Olsen (NOR)
10 000 m Vasili Ippolitov (RUS) Oscar Mathisen (NOR) Nikita Naidenov (RUS)
Mestaruus Oscar Mathisen (NOR) Vasili Ippolitov (RUS) Henning Olsen (NOR)[18]
1917[19] Tukholma 500 m Axel Blomqvist (SWE) Martin Sæterhaug (NOR) Kristian Strøm (NOR)
1 500 m Kristian Strøm (NOR) Bjarne Frang (NOR) Ole Mamen (NOR)
1 500 m E Emerik Larsson (SWE) Oscar Ericson (SWE) Martinus Lørdahl (NOR)
5 000 m Kristian Strøm (NOR) Ole Mamen (NOR) Eric Blomgren (SWE)
10 000 m Ole Mamen (NOR) Kristian Strøm (NOR) Eric Blomgren (SWE)
Mestaruus Kristian Strøm (NOR) Ole Mamen (NOR) Axel Blomqvist (SWE)
1922[20] Tukholma 500 m Roald Larsen (NOR) Eric Blomgren (SWE) Werner Eriksson (SWE)
1 500 m Roald Larsen (NOR) Julius Skutnabb (FIN) Eric Blomgren (SWE)
5 000 m Ole Olsen (NOR) Julius Skutnabb (FIN) Eric Blomgren (SWE)
10 000 m Julius Skutnabb (FIN) Ole Olsen (NOR) Eric Blomgren (SWE)
Mestaruus Roald Larsen (NOR) Julius Skutnabb (FIN) Ole Olsen (NOR)
1926[21] Tukholma 500 m Oskar Olsen (NOR) Harald Belewicz (FIN) Ivar Ballangrud (NOR)
1 500 m Ivar Ballangrud (NOR) Bernt Evensen (NOR) Asbjørn Steffensen (NOR)
5 000 m Ivar Ballangrud (NOR) Bernt Evensen (NOR) Otto Polacsek (AUT)
10 000 m Ivar Ballangrud (NOR) Otto Polacsek (AUT) Asbjørn Steffensen (NOR)
Mestaruus Ivar Ballangrud (NOR) Bernt Evensen (NOR) Oskar Olsen (NOR)[22]

Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu kuului myös kaikkien Pohjoismaisten kisojen ohjelmistoon. Usein kilpailuilla oli myös MM-arvo. Ainakin 1901 kilpailuissa järjestettiin erikseen Miesten maailmanmestaruuskilpailu, joka siirrettiin lyhyellä varoitusajalla Lontoosta, sekä erillinen Pohjoismaisten kisojen ohjelmaan kuulunut kilpailu. Erikoisuutena voidaan pitää 1901 järjestettyä miesparien luistelukilpailua.

Taitoluistelukisojen kärkikolmikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Paikkakunta Laji Voittaja Toinen Kolmas
1901 Tukholma miehet Oscar Holthe (NOR) Einar de Flon[23] (SWE) Martin Gordan (GER)
miesparit E. Wirström ja N. Rosenius (SWE)
parit G. Euler / v. Szabo (AUT) Madge Syers/Edgar Syers (GBR) nti Müller/Martin Gordan (GER)
1903 Kristiania miehet Einar de Flon (SWE) Ulrich Salchow (SWE) Andreen (SWE)
1905 Tukholma miehet Ulrich Salchow (SWE) Max Bohatsch (AUT) Per Thorén (SWE)
naiset M. Harrison (GBR)
parit Mizzi Bohatsch/Max Bohatsch (AUT) Walborg Lindahl/Emil Lindahl (SWE)
1909 Tukholma miehet MM Ulrich Salchow (SWE) Per Thorén (SWE) Ernst Herz (AUT)
miehet K. A. Holmström (SWE) I. Wennerholm (SWE) M. Lørdahl (NOR)
naiset Elsa Rendschmidt (GER) Opika von Méray Horváth (HUN) E. Montgommery (SWE)[24]
parit Phyllis Johnson / James H. Johnson (GBR) Valborg Lindahl / Nils Rosenius (SWE) Gertrud Ström / Richard Johansson (SWE)
1913 Tukholma miehet Gösta Sandahl (SWE) Harald Rooth (SWE) Dumming (GBR)
naiset MM Opika von Méray Horváth (HUN) Phyllis Johnson (GBR) Svea Norén (SWE)
naiset Eva Lindahl (SWE) Astrid Nordsveen (NOR) Margit Johansen (NOR)[25]
parit MM Helene Engelmann / Karl Mejstrik (AUT) Ludowika Jakobsson /Walter Jakobsson (FIN) Christa von Szabó / Leo Horwitz (AUT)
1917 Tukholma miehet Gillis Grafström (SWE) Martin Stixrud (NOR) M. Lørdahl (NOR) [26]
naiset Magda Mauroy (SWE) Svea Norén (SWE) Anna-Lisa Allardt (FIN)
parit Alexia Bryn-Schoyen/Yngvar Bryn (NOR) Helfrid Palm/Agard Palm (SWE) Solveig Andersen /Arthur Johannesen (NOR)
1922 Tukholma miehet MM Gillis Grafström (SWE) Fritz Kachler (AUT) Willy Böckl (AUT)
naiset MM Herma Szabó (AUT) Svea Norén (SWE) Margot Moe (NOR)
naiset[27] Ilse Adametz (AUT) Eangvi Torslow (SWE) Margit Edlund (SWE)
parit Helfrid Palm-Berghagen/Agard Palm (SWE)
1926 Tukholma miehet Arne Lie (NOR) Marcus Nikkanen (FIN) Gunnar Jakobsson (FIN)
naiset Herma Szabó (AUT) Sonja Henie (NOR) Kathleen Shaw (GBR)
parit Sonja Henie/Arne Lie (NOR) Margit Edlund/Agard Palm (SWE) Ranvi Bakke/Ch.Christensen (NOR)

Kisojen loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisoja oli tarkoitus jatkaa edelleen vuoden 1926 jälkeen, mutta monista eri seikoista johtuen jatkosuunnitelmat eivät koskaan toteutuneet. Kolme kuukautta viimeisten kisojen päättymisestä Kansainvälinen Olympiakomitea julisti vuoden 1924 talvikisat ensimmäisiksi olympialaisiksi talvikisoiksi. Lisäksi Kansainvälinen hiihtoliitto alkoi 1920-luvun puolesta välin järjestää ns. kongressikisojaan, jotka myöhemmin nimettiin hiihdon maailmanmestaruuskilpailuiksi. Oma osansa lienee ollut myös kisojen pääorganisaattorin, Viktor Balckin kuolemalla vuonna 1928. Lopullisesti vuoden 1930 kilpailut esti kuitenkin lumen puute.

Vuoden 1934 kisojen järjestämisestä päätettiin luopua jo hyvissä ajoin FIS:n annettua hiihdon maailmanmestaruuskilpailut Sollefteån järjestettäväksi.

Muutamat ruotsalaisurheilijat, muun muassa Sixtus Jansson, Bo Ekelund ja Ernst Breberg ehdottivat kisojen uudelleen herättämistä talvella 1942. Ruotsin hallitus otti aikeeseen kuitenkin kielteisen kannan, sillä esimerkiksi Norja oli miehitettynä ja sieltä tuskin olisi saatu parhaita urheilijoita paikalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eljanko, Harri & Kirjavainen, Jussi: Suomen hiihdon historia. .

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]