Pohjois-Savo (1932–1941)
| Pohjois-Savo | |
|---|---|
 Pohjois-Savo oli runsaasti kuvitettu ja ulkoasultaan moderni sanomalehti, joka kiinnitti paljon huomiota urheiluun. Berliinin olympialaisten aikana julkaistun lisälehden etusivu. |
|
| Lehtityyppi | sanomalehti |
| Julkaisija | Pohjois-Savon Paino Oy (Lauri Hallman) |
| Levikki | enimmillään 11 146 (1935) |
| Perustettu | 1932 |
| Lakkautettu | 1941 |
| Päätoimittaja | M. E. Juusela, Jyrki Mikkonen, Simo Puupponen ym. |
| Sitoutuneisuus | sitoutumaton |
| Kotikunta | Kuopio |
| Ilmestymistiheys | 3–6 kertaa viikossa |
| Aiheesta muualla | |
| Digitoituna kansalliskirjastossa | |
Pohjois-Savo oli Kuopiossa vuosina 1932–1941 ilmestynyt sanomalehti. Paikallinen liikemies Lauri Hallman perusti sen samannimisen edistyspuolueen lehden tilalle. Poliittisesti uusi Pohjois-Savo oli puolueisiin sitoutumaton.[1]
Uuden Pohjois-Savon perustaminen ja lehden linja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lauri Hallman oli edistyspuolueen Pohjois-Savon julkaisuyhtiön toinen pääomistaja ja sen suurimpia velkojia. Hän osti konkurssiin menneen yhtiön omaisuuden ja perusti sen tilalle Pohjois-Savon Paino Oy:n. Yhtiön osakkeet olivat Hallmanin yhtiöiden työntekijöiden nimissä, mutta todellisuudessa uusi Pohjois-Savo oli hänen itsensä omistama ja kustantama. Sen perustaminen liittyy Hallmanin riitaan Savo-lehden omistuksesta sekä näkemyseroihin edistyspuolueen puheenjohtajan Aimo Cajanderin kanssa. Omistajan tahdon toteuttajana julkaisuyhtiön toimitusjohtajan ja lehden toimittajan roolissa työskenteli yrittäjä Otto Piisinen, joka aikaisemmin oli ollut Savon Työmiehen päätoimittaja ja sosiaalidemokraattien kansanedustaja.[2]
Hallmanin Pohjois-Savo oli alaotsikkonsa mukaan ”riippumaton, vapaamielinen talous- ja kulttuuripoliittinen sanomalehti”. Sen ohjelmakirjoituksissa etusijalla olivat talouselämän kysymykset ja sivistykselliset tavoitteet. Lehden talouspolitiikka perustui ajalleen tyypilliseen omavaraisuusajatteluun, jossa keskeisessä asemassa olivat maatalouden kehittäminen ja työttömyyden poistaminen. Poliittisesti riippumattomat sanomalehdet olivat tuolloin vielä harvinaisia, mutta täysin puolueeton ei Pohjois-Savokaan ollut, vaan se tuki hyvin valikoiden edistyspuolueen vaaliehdokkaita ja esiintyi välillä myös Suomen pienviljelijäin puolueen kannattajana. Muita tavoitteita olivat laillisuuden ja kansanvallan puolustaminen. Yleislinjaltaan lehti oli varsin liberaali ja pysytteli usein lähellä edistyspuoluetta.[3] IKL:ään se suhtautui erittäin kielteisesti[4].
Toimitus ja lehden sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehden tomituksessa työskenteli kymmenen vuoden aikana kaikkiaan 25 toimittajaa, jotka vaihtuivat usein. Kerrallaan toimittajia oli neljästä viiteen, joista kaikki eivät tosin olleet päätoimisia. Päätoimittajina olivat ensin nimellisesti taloudenhoitaja Ilmari Leino ja hänen jälkeensä vuosina 1932–1935 Ari Korhonen, mutta todellisuudessa lehden toimitusta johti Otto Piisinen. Toimitussihteeriksi tuli vuonna 1934 Suomen Pienviljelijästä Martti Emanuel Juusela, joka seuraavana vuonna valittiin päätoimittajaksi. Vuosina 1938–1939 päätoimittajana työskenteli Jyrki Mikkonen, vuonna 1938 P. V. Palola ja K. H. Tolonen, vuosina 1939–1941 Simo Puupponen ja hänen asepalvelusaikanaan Yrjö Kuorikoski (1939–1940), Gunnar Kesti (1940) ja Johan Edvard Leppäkoski (1940)[5]. Viimeinen päätoimittaja vuonna 1941 oli Jalmari Martinmäki. Toimitussihteeriksi tuli vuonna 1938 Esko Saarinen, vuonna 1940 Mirja Huuhka ja hänen jälkeensä Jussi Saarinen. Pohjois-Savolla oli muista kuopiolaislehdistä poiketen myös urheilutoimittaja ja valokuvaaja Vilho Ronimus. Piisinen osallistui toimitustyöhön lehden koko ilmestymisen ajana laatien pääkirjoituksia ja poliittisia pakinoita.[6]
Pohjois-Savo ilmestyi ensin kolmipäiväisenä, vuodesta 1933 lähtien nelipäiväisenä ja viimeisenä vuotenaan 1941 kuusipäiväisenä[7]. Sen sivumäärä vaihteli kuudesta kahdeksaan[8]. Lehti oli taitoltaan ja sisällöltään moderni, se käytti paljon valokuvia ja hankki vuonna 1933 kuvalaattalaitoksen ensimmäisenä lehtenä Kuopiossa. Pohjois-Savo kirjoitti paljon paikallisista aiheista, harjoitti tutkivaa journalismia ja teki henkilöön käyviä kohujuttuja ja paljastuksia, jotka herättivät suurta huomiota ja myös paheksuntaa. Lehdessä oli poikkeuksellisen paljon urheilua, ja olympialaisten aikana se ilmestyi kisatulosten takia seitsemänpäiväisenä. Uutisaineistoa saatiin Suomen tietotoimistolta ja ruotsalaiselta Bull’s Presstjänstiltä. Myöhemmin lehden taso laski ja se ryhtyi julkaisemaan paljon artikkelitoimistojen valmista aineistoa. Omistaja Hallman ei puuttunut suoraan lehden toimittamiseen, mutta käytti sitä toisinaan välineenä Kansallispankin ja muiden vastustajiensa ärsyttämiseen.[9]
Kirjapaino ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehden kirjapaino ja toimitus sijaitsivat entisillä paikoillaan Kuopion Haapaniemenkadulla. Kirjapainossa oli vanha laakapainokone ja yksi Linotype-latomakone. Latominen ahtaissa tiloissa oli hankalaa, ja arkkipaperia käyttäneellä painokoneella lehti jouduttiin painamaan ensin toiselta puolen ja sitten kääntämään ja painamaan uudestaan toiselta puolen.[10]
Pohjois-Savon markkinointi alkoi suurella mainoskampanjalla ja sen tilaushinta oli varsinkin asiamiehille poikkeuksellisen alhainen. Lehti ryhtyi levittäytymään tarmokkaasti koko silloisen Kuopion läänin alueelle. Vuonna 1934 perustettiin asioimistot Iisalmeen ja Varkauteen ja lisäksi lehdellä oli edustus myös Nurmeksessa. Pohjois-Karjalassa sen menestys tosin rajoittui muutamiin pohjoisimpiin kuntiin. Erityisesti Savon kanssa kilpailleen Pohjois-Savon levikki kohosi nopeasti ja oli vuoden 1935 lopussa sen oman ilmoituksen mukaan 11 146 kappaletta, yhtä suuri kuin Savon Sanomilla. Kilpailijat syyttivät lehteä tilaus- ja ilmoitushintojen polkemisesta, minkä takia se asetettiin Sanomalehden Kustantajain Liiton ilmoitustenvaihtoboikottiin. Liittoon kuulumattoman Pohjois-Savon ei Hallmanin tuen ansiosta tarvinnut juurikaan välittää liiketaloudellisista näkökohdista.[11]
Lehden lopettaminen ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1930-luvulla puhuttiin pitkään Pohjois-Savon laajentamisesta ja uuden toimitalon rakentamisesta. Sen julkaisuyhtiön talous oli kuitenkin suurista rahallisista uhrauksista huolimatta tappiollinen, ja vuoden 1941 lopussa Hallman päätti luopua lehden kustantamisesta. Hänen mukaansa se ei enää vastannut tarkoitustaan.[12]
Puolueisiin sitoutumattoman lehden ansiona oli uuden journalistisen käsityksen levittäminen. Se kirjoitti ihmisiä kiinnostavista asioista ja hylkäsi poliittisen valistamisen ja puhdasoppisuuden. Esimerkillään Pohjois-Savo vaikutti kilpailutilanteessa Kuopion muihin lehtiin ja pakotti sekä Savon että Savon Sanomat suuntautumaan entistä enemmän tiedonvälitykseen keskittyneen yleislehden suuntaan.[13]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Piironen, Kaija: Sanan valtaa Kallaveden kaupungissa II: Kuopion sanomalehdistön historia 1918–1979. Kuopio: Savon Sanomain Kirjapaino Oy, 1982. ISBN 951-657-103-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen lehdistön historia 6: Hakuteos Kotokulma – Savon Lehti, s. 258. Kuopio: Kustannuskiila Oy, 1988. ISBN 951-657-240-5.
- ↑ Piironen, s. 175–177.
- ↑ Piironen, s. 177–181.
- ↑ Piironen, s. 192.
- ↑ Vuosiluvut Suomen lehdistön historia.
- ↑ Piironen, s. 186–188.
- ↑ Piironen, s. 193.
- ↑ Piironen, s. 177.
- ↑ Piironen, s. 182, 188–191.
- ↑ Piironen, s. 182–184.
- ↑ Piironen, s. 183–185.
- ↑ Piironen, s. 177, 183.
- ↑ Piironen, s. 198.