Pohjois-Korean joukkotuhoaseet

Wikipedia
Ohjattu sivulta Pohjois-Korean ydinkoe
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pohjois-Korean ballististen ohjusten arvioitu kantama

Pohjois-Korean joukkotuhoaseohjelmaan kuuluu sekä ydinase- että ohjusohjelmat. Maa on kehitellyt keskimatkan ja keskipitkän matkan ohjuksia, ja pyrkii kehittämään mannertenvälisen ohjuksen. Nykyisillä keskimatkan ohjuksillaan Pohjois-Korea pystyy uhkaamaan Etelä-Koreaa, Japania ja Kiinaa. Maa irtisanoi ydinsulkusopimuksen vuonna 2003 ja on tehnyt sen jälkeen kolme pientä ydinkoetta. Pohjois-Korean välit sen naapuriin Etelä-Koreaan ovat koko niiden olemassaolon ajan olleet kireät, ja maan johtajat ovat usein puhuneet sotaiseen sävyyn eteläistä naapurimaataan vastaan. Vaikka Korean sota päättyi vuonna 1953, ei rauhansopimusta ole tehty, ja maiden välillä on aika ajoin pieniä yhteenottoja. Pohjois-Korea on kommunistinen diktatuuri, jossa armeijalla on merkittävästi valtaa. Eristyneessä, nälkää näkevässä ja teknologisesti kehittymättömässä Pohjois-Koreassa pidetään erityisesti Yhdysvaltoja ja Etelä-Koreaa vihollisina, ja maa varustautuu joukkotuhoasein näiden uhkaa vastaan.

Diplomaattisissa kannanotoissaan Pohjois-Korea ei arastele tuhovoimansa esille tuomista,[1] mutta se on vähäisempi kuin maa antaa mielellään ymmärtää[2].[3]. Pohjois-Korean ydinase- ja ohjusohjelmat olivat vuonna 2012 melko alkutekijöissään. Pohjois-Korealla oli fissiopommeja, muttei kykyä sijoittaa niitä luotettavien pitkän matkan ohjusten kärkiin. Toimiva mannertenvälinen ohjus ja fuusioase puuttuivat. Maa on ostanut teknistä asetietoutta muun muassa Kiinasta, Pakistanista, Venäjältä ja Egyptistä. Joidenkin Pohjois-Korean pitkän matkan ohjusten uskottiin vuonna 2012 olevan vain esittelykappaleita, joilla maa pelotteli ulkomaita[4]. Joulukuussa 2012 maa laukaisi onnistuneesti satelliitin, mikä nähtiin ulkomailla maan ohjusohjelman edistymisenä. Pohjois-Korean kolmas ydinkoe 12. helmikuuta 2013 uskotaan tehdyn räjähteellä, joka voisi soveltua ohjuksen kärjeksi. Kaikki suurvallat ja YK ovat suhtautuneet kielteisesti Pohjois-Korean uhoamiseen joukkotuhoaseilla, koska katsovat sen uhkaavan rauhaa alueella.

Ohjusohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset Pohjois-Korean suuremmat raketit olivat vuonna 1969 Neuvostoliitosta hankittuja FROG-eli Luna-tykistöohjuksia mallia 5 ja 7, joihin sijoitettiin kemiallisia taistelukärkiä. Egypti toimitti neuvostoperäisiä Scud B -ohjuksia Pohjois-Koreaan 1976 vastineeksi avusta Jom kippur -sodassa Israelia vastaan[5].[6] Näiden pohjalta maa alkoi kehitellä Hwasong-ohjuksia, joita maa pystyi tuottamaan itsenäisesti. Hwasong 5 oli Scud B:n hieman muunneltu kopio, joka kantoi 1 000 kilon taistelukärjellä 320 kilometriä. Kehittely valmista tekniikkaa vain vähän muuntelemalla onnistuikin melko hyvin, ja vuonna 1989 syntyi Scud C eli Hwasong 6. Tämän ohjuksen tarkkuus CEP oli noin 1 000 metriä[7] ja kantoi 500–700 kilometriä. Ohjus lensi ensi kerran menestyksellä vuonna 1991, ja sitä alettiin sijoittaa asemiinsa 1992. Pohjois-Korea myi tätä Iraniin, jossa ohus nimettiin Shahab-2:ksi. Pohjois-Korea saattoi nyt teoriassa uhata Etelä-Koreaa Hwasong-ohjuksillaan, kuitenkin ilman ydinkärkiä.

Noin vuonna 1988 aloitettiin Nodong-1-ohjuksen suunnittelu. Tämänkin ohjuksen tekniikka pohjautui Scud B:hen, koska Pohjois-Korean raketinsuunnittelijoiden voimavarat ja ammattitaito eivät riittäneet kokonaan uuden rakettiteknologian luomiseen. Nodongin kehittely onnistui muuten hyvin, mutta ohjus kantaa testien mukaan vain hieman yli 800 kilometriä ja on epätarkka. Ensi kertaa näitä ohjuksia näkyi lännen tiedustelukuvissa vuonna 1990. Pohjois-Korealla oli vuonna 2009 luultavasti hieman alle 30 Nodong-1:tä. Nodong-2 saattaa kantaa 2 000 kilometriä. Pohjois-Korean vakavat talousvaikeudet katkaisivat mm Nodong B:n ja X:n kehittelyn vuonna 1996–1997.

Samaan aikaan Nodongin kanssa Pohjois-Korea alkoi kehitellä Paektusan- eli Taepodong-ohjuksia. Taepodong-1 oli yksinkertaisesti Nodong ja Hwasong peräkkäin, niin että syntyi pitkälle kantava kaksivaiheinen ohjus.

Pohjois-Korea yritti laukaista Taepodong-1:llä vuonna 1998 satelliitin, mutta koska kolmas vaihe ei toiminut, satelliitti ei päätynyt kiertoradalle. Noin 1 600 kilometriä lennon jälkeen kolmas vaihe ei toiminut normaalisti, ja raketin sirpaleita päätyi noin 4 000 kilometrin päähän laukaisupaikasta Musudanin niemimaalta. Joka tapauksessa kaksi vaihetta olivat lentäneet ongelmitta 1600 km. Niinpä ohjus kantaa noin 2 500 kilometriä 1 000 kilon hyötykuormalla. Ohjus koostuu peräkkäin kytketyistä Nodong-1:stä ja Hwasong-6:sta. Tämä ohjus ei olisi kovin hyvä ase ydinsodassa, koska sen laukaisuvalmistelut vievät melko pitkään. 1990-luvun alussa Neuvostoliitto hajosi ja venäläiset myivät Pohjois-Korealle Musudan-ohjuksen tekniikan. Musudan pohjautuu R-27 Zyb-ohjukseen. Tämäkin ohjus on melko vanhentunut, koska käyttää nestemäistä polttoainetta. Pohjois-Korea sai myös taktisia OTR-21 Totška-tykistöohjuksia josta se loi oman ohjuksensa KN-02. Vaikka KN-02:n kantama on hyvin lyhyt, ohjuksen kiinteätä polttoainetta käyttävä tekniikka on nykyaikainen. Kiinteä polttoaine mahdollistaa ohjuksen laukaisun suhteellisen lyhyessä ajassa. Mutta Pohjois-Korea ei kyennyt vielä vuoden 2010 tienoilla tuottamaan tuota kiinteää polttoainetta itsenäisesti. Mutta huhtikuussa vuonna 2009 Pohjois-Korea testasi pitkän matkan ohjusta yrittäen laukaista sillä satelliitin Maata kiertämään. Satelliitin laukaisu Taepodong-2-ohjuksen muunnelmalla epäonnistui. Tämä tarkoittaa sitä, ettei Pohjois-Korea osaa rakentaa tarkkaa, toimivaa mannertenvälistä ohjusta.kenen mukaan? Raketti lensi tällä kertaa pidemmälle kuin mikään muu Pohjois-Korean aiemmin laukaisema raketti, noin 3200 km:n päähän. Rakettikoe herätti voimakkaita vastalauseita YK:ssa.

Taepodong 2 -ohjuksen koelaukaisut 2009, 2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2009 Pohjois-Korea testasi pitkän kantaman Taepodong 2 -ohjuksen tekniikkaa yrittäen laukaista sen muunnelmalla Unha:lla koesatelliitin. Satelliitti ei päätynyt maata kiertämään raketin vian takia, mutta raketti lensi silti hyvin pitkälle, noin 3 200 km:n päähän. Vaikka koe näytti, ettei Pohjois-Korean pitkän kantaman ohjuspelote toimi, se herätti kovan vastalausemyrskyn muualla maailmalla. Pohjois-Korea päätti, ehkä lännen painostuksen takia tai ehkä sitä tekosyynä käyttäen, aloittaa ydinaseohjelmansa uudestaan. Lännen kanssa eri mieltä olevat Kiina ja Venäjäkin ilmaisivat tälle vastalauseensa. Huhtikuun puolivälissä 2006 Pohjois-Korea karkotti pois IAEA:n tarkastajat,[8]. Pohjois-Korean toimia pidetään maailmalla hyvin uhkaavina, eikä osata sanoa, missä määrin kyse on pelkästä diplomaattisesta taktikoinnista ja missä määrin Pohjois-Korean halusta rakentaa itselleen voimakas ydinasepelote.

Pohjois-Korean yritys laukaista Taepodong 2 -ohjus kolmannen kerran epäonnistui virallistenkin pohjoiskorealaisten tietojen mukaan, kun ohjus hajosi osiin lennettyään hieman yli 100 km. Tämäkin koe herätti jo etukäteen vastalauseita maailmalla, ja Yhdysvallat katkaisi Pohjois-Korealta marraskuussa lupaamansa ruoka-avun. Myös Kiina tuomitsi tämän kokeen.

Pohjois-Korea ilmoitti 12. joulukuuta 2012 onnistuneesta satelliittilaukaisusta. Laukaisulaite oli Unha 3 -kantoraketti, joka on Taepodong 2 -tyyppiä. Tällä kertaa raketin kaikki kolme vaihetta toimivat normaalisti. Kantoraketti lensi Japanin yli maan puuttumatta asiaan, ja raketin osia putosi suunnitelman mukaisesti ainakin kolmeen paikkaan mereen. Yhdysvaltain ilmavalvonta Norad vahvisti, että raketti vei jonkin esineen maata kiertävälle radalle. Suurvallat eivät pitäneet satelliitin laukaisusta, koska koetta pidettiin yleisesti naamioituna ohjuskokeena. Satelliitin käyttämä melkein maan napojen kautta kulkeva aurinkosynkroninen rata viittaa myös mahdolliseen vakoilusatelliittiohjelmaan. Etelä-Korea[9] ja länsivallat Iso-Britannia ja Yhdysvallat tuomitsivat jyrkästi kokeen muun muassa YK:n päätöslauselman vastaisena.[10]. Myös Kiina ja Venäjä pahoittelivat koetta[11]. Pohjois-Koreassa juhlittiin onnistunutta koetta, mutta pian laukaisun takia koolle kutsuttu YK;n turvallisuusneuvosto tuomitsi kokeen, samoin kuin Nato. Yhdysvaltain antamien tietojen mukaan satelliitin laukaisu ei olisi ollut niin onnistunut kuin väitettiin, satelliitti pyörisi radallaan holtittomasti. Kaiken lisäksi satelliitin rata on hieman liian soikea ja aurinkosynkroniseksi liikaa kallellaan. Taepodong 2 -ohjusta pidetään rakettina, joka ei voi kuljettaa suurta hyötykuormaa lyhyellä laukaisuajalla tarkasti Yhdysvaltoihin, niin kuin nykyaikaisen ohjuksen täytyisi. Unha 3 -laukaisun onnistumisen katsottiin yleisesti silti merkitsevän sitä että Pohjois-Korea oli mennyt eteenpäin ohjusohjelmassaan, koska raketin kaikki kolme vaihetta toimivat. Unha eli TD-2 kantaa kolmivaiheisena ainakin 4 500 kilometriä, ja pienellä muutaman sadan kilon kärjellä jopa 9 000 kilometriä, jolloin ohjus kykenee ainakin teoriassa uhkamaan Yhdysvaltoja[12].

Ydinaseohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Korea pystyi vuonna 2012 rakentamaan ydinaseita, mutta näiden räjähdysteho oli vaatimaton. Lisäksi lännessä ajateltiin, etteivät nämä vielä raskaat ydinaseet soveltuneet ohjusten taistelukärjiksi.

Pohjois-Korean ydinaseohjelma alkoi viimeistään 1990-luvulla ja on tuottanut maalle ydinaseen. Pohjois-Korealla on pieni Yongbyonin reaktori, joka tuottaa plutoniumia. Yongbyonissa on rakenteilla toinen reaktori. Maan epäillään hankkineen uraanin rikastustekniikkaa Pakistanista, jonka ydinaseohjelman johtaja Khan myi salaa ydintekniikkaosaamista rahaa vastaan. Pohjois-korea on avoimesti uhmannut kansainvälistä yhteisöä mainiten myös ydinaseet[13].

Maan ydinaseohjelma on aiheuttanut maalle toistuvia ongelmia ja neuvottelut ovat olleet pääasiassa tuloksettomia. Pohjois-Korea ilmoitti jo vuosina 2002–2003 tavoittelevansa ydinasetta Yhdysvaltain uhan takia[14] ja vihjasi mahdollisesti kemiallisin ja biologisiin aseisiin. George W. Bushin Yhdysvallat oli sanonut Pohjois-Koreaa roistovaltioksi.

Pohjois-Korea on perustellut ydinasehankettaan sillä, että se voisi suunnata voimavarojaan tavanomaisen armeijan ylläpidon sijasta kansalaisten elintason kohenemiseen.[15]

Maa julkisti ydinaseen olemassaolon virallisesti helmikuussa 2005 ilmoittaen, että maa tarvitsee ydinaseita Yhdysvaltain uhkaa vastaan[16].

19. syyskuuta 2005 Pohjois-Korea ilmoitti luopuvansa ydinaseistaan ja keskeyttävän pommiohjelmansa, mutta jatkoi ohjelmaansa myöhemmin.

Maa kokeili osin epäonnistuen ydinasettaan vuonna 2006. 25. toukokuuta 2009 Pohjois-Korea räjäytti voimakkaamman latauksen, joka oli epäilyksettä ydinase.

Aikaisempien vihjailujen on väitetty olleen pelkkää retoriikkaa. Maalla on ehkä noin kymmenen pommia. Pohjois-Korea on myös kehittänyt ohjuksia ahkerasti ja myynyt teknologiaa muille maille esim. Pakistanille, jonka kanssa sillä on ydinasealan yhteistyötä.

Vuonna 2007 Pohjois-Korea näytti palanneen kansainvälisille areenoille ydinasekysymyksissä ja pysäyttäneen ydinaseohjelmansa. Pohjois-Korea päätti julkisesti aloittaa ydinaseohjelmansa uudelleen. Kiina ja Venäjä kehottivat Pohjois-Koreaa palaamaan ydinaseneuvotteluihin[17]. Kansainvälisestä hälystä huolimatta Pohjois-Korea karkotti ydinlaitoksistaan IAEA:n tarkastajat ja päätti aloittaa ydinasemateriaalin tuotannon Yongbyonin ydinlaitoksessa.

Pohjois-Korealla on ohjusten lisäksi myös mahdollista ainakin teoriassa laukaista ydinohjuksia laivoista tai pudottaa pommeja lentokoneista. Maan pommikoneet ovat kuitenkin vanhanaikaisia.

Ydinohjelman historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Korean ydinohjelman historia:[18]

  • 1979: Ydinreaktorin rakennus Yongbyoniin Neuvostoliiton tuella, reaktori valmis 1986
  • 1985: Ydinaseita rajoittavan NPT-sopimuksen allekirjoitus
  • 1991: Pohjois- ja Etelä-Korean välinen sopimus niemimaan ydinaseettomuudesta[19]
  • 1994: Eroaa IAEA:sta ja estää asetarkastajilta pääsyn ydinvoimalaan
  • 2002: Yhdysvallat julistaa Pohjois-Korean kuuluvan pahan akseliin
  • 2002: Pohjois-Korea ajaa IAEA:n tarkastajat pois maasta, ja aktivoi Yongbyonin reaktorin
  • 2003: Eroaa NPT:stä ja Etelä-Korean kanssa tehdystä ydinaseettomuussopimuksesta
  • 2005: Julkistaa ydinaseen olemassaolon, samana vuonna myöhemmin lupaa luopua ydinohjelmasta
  • 2006: Ensimmäinen ydinkoe, joka epäonnistui
  • 2008: IAEA:n asetarkastajat päästetään Yongbyonin ydinvoimalaan
  • 2009: Huhtikuussa ohjuskoe, toukokuussa ydinkoe, onnistui paremmin kuin 1. koe
  • 2012: Huhtikuussa epäonnistunut ohjuskoe, mahd. ydinkokeen valmistelua[20]
  • 2013: Helmikuussa maanalainen ydinkoe

Ensimmäinen ydinkoe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Korean ydinkokeen paikka
Pohjois-Korean todennäköiset järistysalueet ja väitetyn ydinkokeen paikka eivät osu yksiin.

Pohjois-Korea ilmoitti tekevänsä ydinkokeen 3. lokakuuta, kuusi päivää ennen toteutusta. Maan koillisella vuorialueella tapahtui 9. lokakuuta 2006 pienehkö maanjäristys, jonka aiheutti 0,55–2 kilotonnin tai tätä pienempi räjähdys. Pohjois-Korea ilmoitti tehneensä maanalaisen ydinkokeen. Yhdysvaltalaiset väittivät heidän vakoilijoidensa havainneen alueella säteilyä[21].

Järistys tapahtui maanantaina 9. lokakuuta 2006 aamupäivällä kello 01:35:27 UTC (kansainvälistä Greenwichin aikaa). Maanjäristys tapahtui Pohjois-Korean vuorialueella, luoteisen rannikon lähellä suhteellisen lähellä Kiinan rajaa. Tarkka järistyspaikka oli luultavimmin Hwaderissa Giljun lähellä kohdassa 41.2943°N, 129.1342°E. Tämä alue on 70 kilometriä pohjoiseen Kimchaekista, 90 kilometriä lounaaseen Chongjinista, 180 kilometriä etelään Yanjista ja 385 kilometriä koilliseen Pjongjangista. Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen mukaan alueella ei tapahdu todennäköisesti suurehkoja maanjäristyksiä luonnostaan. Maanjäristyksen voima oli korealaisten mukaan 3,58 Richterin asteikolla, toisen tiedon mukaan 4,2. Tämä viittasi pieneen ydinräjähdykseen tai harvinaisen suureen tavanomaiseen räjähdykseen maan alla.

Räjähdys oli ydinaseeksi pieni, jotkut sanovat sen olleen 1–2 kilotonnia, toiset ehkä 0,55 kilotonnia. Venäjä tosin arvioi räjähdyksen suuruuden olleen viiden ja 15 kilotonnin väliltä[22].

Tavallinen pieni atomipommi on voimaltaan 10–25 kilotonnia, ja Pohjois-Korean ydinase voi olla tätäkin pienempi. Yksi kilotonni vastaa 20 suurta rekka-autollista tavanomaista räjähdettä, joka voidaan kaivaa kallion sisään ja räjäyttää siten, että räjäytys näyttää ydinkokeelta. Jotkut länsimaiset tarkkailijat väittivät, että kyse saattoi olla suuren tavanomaisen räjähteen räjäyttämisestä maan alla. Mutta maan pinnalle tihkuneet radioaktiiviset päästöt kertoivat selvästi että taitamattomasti tehty plutoniumpommi on räjähtänyt liian pienellä teholla. Yhdysvaltain tiedustelijat mittasivat alueelta säteilyä.

Pohjois-Korean ensimmäinen ydinase on luultavasti niin raskas, ettei se sovi ohjuksen kärjeksi, pikemminkin lentokoneesta pudotettavaksi pommiksi. Toiset väittävät taas, että ydinase olisi pieni, kehittynyt uraanista ja plutoniumista koottu taistelukärjeksi sopiva ns. komposiittipommi. Vuoden 2006 ydinkokeen epäonnistuminen viittasi siihen, ettei Pohjois-Korean ydinpelote ole uskottava. Pohjois-Korealla uskottiin silloin olevan plutoniumia 30–40 kg, mikä riittää 2–13 ydinaseeseen. Muu maailma tuomitsi Pohjois-Korean ydinasehankkeen ja koki sen yleistä rauhaa uhkaavana.

Kuusi valtiota eli Pohjois-Korea, Yhdysvallat, Kiina, Etelä-Korea, Japani ja Venäjä neuvottelivat Pohjois-Korean kanssa maan ydinaseohjelman lopettamisesta. 13. helmikuuta 2007 Etelä-Korean edustaja kertoi, että Pohjois-Korea lupasi sulkea Yongbyonin ydinlaitoksen ja päästää IAEA:n tarkastajat paikan päälle. Tämän jälkeen Pohjois-Korealle luvattiin 50 000 tonnia öljyä tai vastaavan summan muuta talousapua.[23]

Toinen ydinkoe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Korea räjäytti toukokuun 25. päivänä vuonna 2009 aamupäivällä paikallista aikaa ydinlatauksen, jonka voima oli 2–20 kilotonnia. Koe tehtiin maan alla lähellä vuoden 2006 paikkaa ja se oli selvästi edellistä koetta voimakkaampi.lähde? Samana päivänä Pohjois-Korea laukaisi koemielessä kolme lyhyen kantaman ohjusta[18]. Vaikka Pohjois-Korean kokeita pidettiin maan sisäiseen valtataisteluun liittyvinä, kyse oli pikemminkin keskitetysti johdetun valtion halusta näyttää voimaansa. Vuoden 2009 ydinkoe tuomittiin maailmalla laajalti. YK:n turvallisuusneuvosto määräsi Pohjois-Korean asevientikieltoon ja osaksi myös asetuontikieltoon[24].

Ydinkoe todettiin myös ulkomailla keinotekoisen tyyppisenä maanjäristyksenä melko lähellä edellisen ydinkokeen paikkaa. Järistys sattui Kilchun lähellä 70 kilometriä Kimchaekista luoteeseen ja 375 kilometrin päästä maan pääkaupungista Pjongjangista koilliseen muutaman kilometrin päässä vuoden 2006 ydinkokeen paikasta. Koe tehtiin 5,1 kilometrin syvyydessä, mikä on luultavasti syvimmällä koskaan tehty ydinkoe.

Miten voimakas vuoden 2009 pommi oli ?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän armeijan mukaan lataus olisi ollut 10–20 kilotonnin eli jopa Nagasakin pommin luokkaa, mutta saksalaisen Martin Kalinowskin mukaan vain 3–8 kilotonnia, luultavasti 2–4 kilotonnia[25][26]. Tämä räjähdyenergia on kaukana Hiroshiman-Nagasakin 10-22 kilotonnista, mutta koetta voi pitää onnistuneena.

Järistyksen voimakkuudesta ja pommin voimasta on erilaisia tietoja. Se aiheutti ehkä järistyksen, joka oli voimakkuudeltaan 4,4-5,3 Richterin asteikolla. Se oli huomattavasti vuoden 2006 kokeen aiheuttamaa järistystä voimakkaampi. Useimmat järistysarviot ovat hieman yli 4,5 Richterin asteikolla[26]

Yhdysvaltain geologisen laitoksen mukaan järistyksen P-aaltojen voima Mb oli 4,7.[27] Etelä-Korean mukaan järistyksen voimakkuus oli Richterin asteikolla 4,4.lähde? Sveitsiläisten mukaan 5,1 ja Japanin mielestä 5,3.lähde? Latauksen voima oli Venäjän armeijan mukaan luokkaa 10-20 kilotonnia, eli Hiroshiman-Nagasakin pommien luokkaa. FEWW:n mukaan pommi räjähti 12 kilotonnin eli Hiroshiman pommin voimalla.[28] Mutta muutamien läntisten asiantuntijoiden mielestä Venäjän armeija liioittelee Pohjois-Korean räjäyttämän latauksen voimaa. Mutta Hampurin yliopiston analyytikko Martin Kalinowskin mukaan kokeen teho oli vain 3–8 kilotonnia, ehkä neljä kilotonnia[25]. Erään yhdysvaltalaisen upseerin mukaan pommin teho oli vain 1,5 kilotonnia, mikä on melko pieni, mutta sekin selvästi suurempi kuin vuoden 2006 kokeen voima[29]. Jopa pommin aiheuttamasta järistyksestä liikkuu melko erilaisia tietoja. Joidenkin arvioiden mukaan järistys olisi ollut voimakkuudeltaan 4,52[30]-5,0 Richterin asteikolla, ja räjähdys 2-6 kilotonnia. Jos järistys oli 4,7 Richterin asteikolla, pommi räjähti 3 kilotonnin voimalla.[31].

Maanalaisen ydinkokeen aiheuttama järistys riippuu pommin voimakkuudesta. Yhden kilotonnin räjähdys aiheuttaa järistyksen, joka on voimakkuudeltaan 4,0 Richterin astekolla. Sellainen heiluttaa rakennuksia, muttei yleensä vaurioita niitä. 32 kilotonnia tuottaa järistyksen, joka on voimakkuudeltaan 5,0 Richterin asteikolla. Jos räjähdysteho 10-kertaistuu, järistyksen voima kasvaa keskimäärin 2/3 richterillä.lähde?

Pommien voimakkuuden arviointia järistyksen pohjalta vaikeuttaa se, että erilainen kallioperä ja maaperä vaimentaa järistystä eri tavoin.[32]. Räjähdyksen voimaa voi yrittää arvioida kaavalla[33]

Mb=a + bE \,\!

jossa

  • Mb on järistyksen voima Richterin asteikolla päätellen P-aalloista
  • a vaimennuskerroin, teoriassa a=4,0 , yleensä välillä a=3,9-4,5, Shari Shaganin koealueelle a=4,262, Pokhranille jossa kovaa kiveä ja räjähdyksen järistysenergia siirtyy tehokkaasti kallioon a=4,45, Yhdysvalloissa a=4,78 jos alle 20 kilotonnia, Chagai Hillsillle a=3,9. Pokhran intialaisten mukaan 4,04. Melko pessimistinen a=4,6 ja hyvin pessimistinen a=4,78.
  • b eksponentti teoriassa b=0,66, yleensä välillä b=0,5-0,98 Shari Shaganille b=0,973 ja Pokhranille, jossa kova kallio ja järistysenergia siirtyy tehokkaasti kallioon b=0,75, Yhdysvalloissa b'=0,52
  • E räjähdyksen energia kilotonneina kt

Pehmeälle kivelle a=3,0-3,5 ja kovalle kivelle a=3,6-4,5[34].

Tällöin räjähdysvoima tunnetulle järistysvoimakkuudelle Mb lasketaan kaavasta

E=10^{((Mb-a)/b)} \,\!

käyttäen yllä olevien kaavojen vakioita ja kertoimia tilanteen mukaan.

Jos käytetään kovalle kivelle sopivaa kaavaa Mb = 4.26 +0.97 log (Y)[35], niin saadaan järistyksen voimakkuuden ollessa 4,4-4,7 Richterin asteikolla 1,4-2,8 kilotonnia.

Vaikka eri kaavoilla lasketut arvot ovat monesti Venäjän arvioita alempia, 2–4 kilotonnia[26] on silti joukkotuhoaseen räjähdystehoksi käyttökelpoinen. Monien mielestä että Pohjois-Korea ei pysty toistaiseksi rakentamaan niin kevyttä ydinkärkeä, jotta se voitaisiin asentaa maan omistamiin keskimatkan tai pidemmän kantaman ohjuksiin. Yksittäiset maat ja kansainväliset järjestöt tuomitsivat jyrkästi vuoden 2009 ydinkokeet, ja niiden uskotaan heijastelevan Pohjois-Korean halua näyttää voimaansa. Jopa Kiina ja Venäjä tuomitsivat ydinkokeen.

Kolmas ydinkoe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimetön eteläkorealainen asiantuntija arvioi vuonna 2012, että Pohjois-Korea on saanut ydinkokeen tekniset valmistelut tehtyä.[36] Maan tiedotusvälineet ilmoittivat 12. helmikuuta 2013 maan suorittaneen maanalaisen ydinkokeen.[37]. Kilometrin syvyydessä tehty maanalainen koe näkyi 4,9 Richterin järistyksenä. Kokeen voima saattoi olla 4-7 kilotonnia tai kaksi kertaa edellistä Pohjois-Korean koetta voimakkaampi[38]. Pohjois-Korea sanoi tehneensä kokeen kevyellä pommilla[39], joka ehkä saattasi sopiva ydinaseen kärjeksi. Yhdessä TD2-rakettikokeen kanssa tämän katsottiin olevan merkittävää edistystä joukkotuhoaseohjelmassa, ja lisäävän jännitystä alueella[40]. Maan uutistoimiston mukaan koe oli suunnattu Yhdysvaltain uhkaa vastaan. Monet ulkomaat ja YK tuomitsivat tämänkin kokeen, jopa maan tukija Kiina[41].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pohjois-Korean joukkotuhoaseet.
  1. Pohjois-Korean armeijan komentaja kehui maan aseistusta 25.4.2012
  2. Pohjois-Korea: "Yhdellä iskulla tuhoamme Yhdysvallat" Ilta-Sanomat uutiset ulkomaat : 25.04.2012
  3. Pohjois-Korean ydinase kylmän sodan ydinaseteorioiden näkökulmasta Harri-Antero Lähde, 2011-05
  4. Asiantuntijat pitävät Pohjois-Korean uusia ohjuksia väärennöksinä Yle Uutiset ulkomaat 26.4.2012
  5. North Korea's missile programme BBC News 27 May 2009
  6. Charles P. Vick: North Korean Missiles Hwasong 5 / Scud-B Federation of American Scientists. Viitattu 22.6.2012. (englanniksi)
  7. Scud C variant Missilethreat
  8. Pohjois-Korea karkotti IAEA:n tarkastajat YLE 2009
  9. Kiinalta yllätysmoitteet Pohjois-Korealle Iltalehti uutiset ulkomaat Keskiviikko 12.12.2012
  10. Pohjois-Korea laukaisi rakettinsa onnistuneesti Yle Uutiset Ulkomaat 12.12.2012
  11. Pohjois-Korealle kritiikkiä yllättäviltä tahoilta Ilta-Sanomat uutiset ulkomaat
  12. Underestimated or overestimated? North Korea’s satellite launch in perspective Bulletin of atomic scientists, analysis, David Wright , 13 December 2012
  13. YLE
  14. Pohjois-Korea vihjaili omistavansa "ydinaseita vahvempia aseita" Pekka Mykkänen, Helsingin Sanomat Ulkomaat 26.10.2002
  15. Pohjois-Korea: Ydinase tarpeen elintason kohentamiseksi Kaleva ulkomaat 10.6.2003
  16. Pohjois-Korea myönsi ydinaseensa MTV3 uutiset Ulkomaat 10.02.2005
  17. [1]
  18. a b Pohjois-Korea jatkoi ydinkokeen jälkeen ohjuskokeilla YLE 25.5.2009
  19. Pohjois-Korean ydinasekriisin kronologia
  20. Pekingiläislähde: Pohjois-Korea voi tehdä ydinkokeen "pian" HS uutiset Ulkomaat 24.4.2012
  21. Robert Burns: U.S.: Test Points to N. Korea Nuke Blast 13.10.2006. Breitbart.com. Viitattu 17.4.2008.
  22. "No need for nuclear N.Korea", UPI, 13. lokakuuta 2006
  23. Pohjois-Korea suostuu sulkemaan ydinlaitoksensa Helsingin Sanomat 13.2.2007]
  24. Pohjois-Korea jatkaa kovaa retoriikkaansa
  25. a b North Korea Conducts Nuclear Test James Martin Center, May 25, 2009
  26. a b c Jeffrey Park: The North Korean nuclear test: What the seismic data says 26 May 2009. Bulletin of Atomic Scientists.
  27. Phase data Preliminary Earthquake Report U.S. Geological Survey, National Earthquake Information Center World Data Center for Seismology, Denver, Generated 2009 MAY 25 at 14:14 UTC
  28. Korea Nuclear Test Causes 4.7 Mw Quake FEWW BLOGI, Posted by feww on May 25, 2009
  29. EVAN RAMSTAD, JAY SOLOMON and PETER SPIEGEL: Korean Blast Draws Outrage MAY 26, 2009. The Wall Street Journal Asia.
  30. CBTO:s initial Findings Comprehensive Nuclear-Test-Ban Treaty (CTBT.
  31. Keskustelupalsta World Affairs Board
  32. What Are the Real Yields of India's Test?
  33. Dot Common Sense-BLOGI
  34. www.ldeo.columbia.edu/LCSN/Workshop/2007/Workshop_2007_Eq_size.ppt
  35. http://www.canadafreepress.com/index.php/article/11379 The controversial yield of North Korea’s second nuke, By Dr. Ludwig de Braeckeleer, May 26, 2009
  36. Täällä Pohjois-Korean väitetään valmistelevan ydinkoetta - katso kuva Ilta-Sanomat uutiset ulkomaat 02.05.2012 12:30
  37. Jussi Nurminen: Pohjois-Korean uutisankkuri pani parastaan kertoessaan ydinkokeesta (sisältää videon) YLE Uutiset. Viitattu 12.2.2013.
  38. Pohjois-Korea vahvistaa ydinkokeen Iltalehti uutiset Ulkomaat, 12.2.2013
  39. "Pohjois-Korean ydinkoe osoittaa maan kehittyneen ydinohjelmassaan" Mtv3 Uutiset Ulkomaat 13.2.2013
  40. [ww.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2013/02/1706027/erikoistutkija-pohjois-korean-ydinkokeesta-jannitys-kasvaa Erikoistutkija Pohjois-Korean ydinkokeesta: Jännitys kasvaa] Mtv3 Uutiset Ulkomaat 12.2.2013
  41. Kiina komensi Pohjois-Koreaa lopettamaan uhittelun Yle Uutiset Ulkomaat 12.2.2013