Pohjois-Amerikan kaakkoisen metsäalueen intiaanit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaakkoisalueen (southeast) sijainti intiaanien kulttuurialuekartalla.

Pohjois-Amerikan kaakkoisen metsäalueen intiaanit olivat yleensä maanviljelyllä eläneitä intiaaneja Yhdysvaltain lämpimänlauhkealla kaakkoisella metsäalueella. Tunnettuja heimoja mm seminolet, chickasawit, natchezit, chocktawit, creekit, charokeet ja muskogeet[1]. Viljeltiin maissia, auringonkukkaa, kurpisaa ja papuja[1]. Monilla alueilla myös kalastettiin ja metsästettiin. Monilla alueilla kylät olivat suuria. Kaakkoisen metsäalueen historiaan liittyi ensin hauta- ja sitten myös temppelikumpujen rakentamista. Valkoiset tuhosivat tultuaan monia intiaaniheimoja, ja samoin laajalti alueen alkuperäisen metsäympäristön riistaeläimineen[1]. Esimerkiksi Caddojen heimo hävisi miltei kokonaan vuosien 1700-1910 välillä. Mutta myös kilpailevat intiaaniheimot varottivat toisia heimoja. Koska valkoiset saapuivat tänne varhain, monien tämän alueen intiaaniheimojen kieltä ei tunneta.

Kaakkoisalueen varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaakkoisella metsäalueella nousi kristuksen syntymän jälkeen kumpuja rakentanut itäisen metsämaan perinteen viimeisin vaihe. 1000-luvulla oli mahtinsa huipulla Mesoamerikasta vaikutteita saanut Missisippin kulttuuri, joka rakensi suuria uhritemppelikumpuja. Kulttuuri oli sotaisa ja painottui enemmän maanviljelyyn kuin aiemmat kumpukulttuurit. Alueen suurin keskus Cahokia elätti arviolta 10000 intiaania. Cahokiassa oli 215x305 m laajuinne, 30 m korkea katkaistun pydramidin muotoinen kumpu[1]. Cahokian keskusta oli ympäröity korkealla hirsiaidalla, jossa oli vartiotorneja. Toista keskusta, moundvilleä on väitety muskogeiden muinaiseksi keskukseksi[1]. Myös Moundvillen löydöt viittaavat pappiseliitin hallitsemaan yhteiskuntaan. Moundville oli jyrkänteellä 300 eekkerin alalla, 20 kumpua suunnikasmaisen torin molemmin puolin. Suurin kumpu oli 18 m korkea. Moundvillessäkin oli paaluaita. Moundville hallitsi 20 kylää muutaman mailin päässä Moundvillen pohjois- ja eteläpuolella. Moundvillen uskotaan hallinneen satojen kylien suuruista aluetta. Moundvilleen saattoi saapua työväkeä jopa 80 km päästä, ja verotus kohdistui ankarana alle noin 16 km päässä sijaitseviin pikkukkyliin[2].

Muinaisten kumpukulttuurien yhteyden myöhempiin heimoihin ovat kiistanalaisia. kuitenkin esim. Natchez-heimo rakensi kumpuja vielä historiallisella ajalla. Natchezien yhteiskunta jakautui jyrkästi eri luokkiin. Niinpä on päätelty, että missiissppin kulttuurin aikoina suuret päälliköt ohjasivat luokkayhteiskuntia, joissa oli äidin mukaan periytyviä klaaneja[2].

Joidenkin mukaan Mississippin kulttuuri olisi alkanut taantua jo noin 1450 jaa, jolloin alueen keksustaan ilmestyi laajeneva tyhjä vyöhyke "Vacant Quarter".

Monet arviot väittävät kaakkoisalueella asuneen noin vuonna 1500 3-4 miljoonaa intiaania, mutta intiaanien alkuperäistä väkilukua koskevat arviot ovat hyvin kiistanalaisia. Joka tapauksessa tämä alue oli maanviljelyn ja runsaiden luonnonantimien takia hyvin tiheästi asuttu[3].

Eurooppalaisten taudit ja valloitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppalainen Ponce de Leon käväisi Floridassa ehkä calusa-heimon alueella vuonna 1513, ja kosketus oli vihamielinen. Tämän jälkeen tuli muita lyhyitä valkoisten käyntejä kaakkoisalueilla. Vaikka niistä onkin säilynyt muistiin merkintöjä vain vähän, valkoiset tartuttivat näillä taudeilla intiaaneihin tappavia tauteja, joita vastaan intiaaneilla ei toisenlaisen geeniperimän takia ollut vastustuskykyä. Hernando de Soton retkikunta Georgiasta Lousianeen 1539-1543 toi intiaaneille surmaa, mutta niin kuoli myös parisataa retkellä ollutta espanjalaistakin[2]. Intiaanien vanhat suuret päällikkökunnat romahtivat kaikki noin vuosisadalla 1550-1650 jaa, jolloin monet eurooppalaisten tuomat taudit tappoivat valtavan määrän intiaaneja[4]. Tällöin monia aiempia keskuksia hylättiin, kumpujen rakentaminen lakkasi monin paikoin ja Cahokian varoisia keksuksia ei säilynyt tai noussut. Nyt kaikki kylät olivat suunnilleen samankokoisia ja monia asuinalueita hylätty. Irokeesit laajansivat aluettaan 1600-luvun lopussa etelään päin, ja anglantilaisetn siirtokunnista vietiin intiaaneja orjiksi Länsi-Intiaan. Nämä ulkoiset viholliset nostivat creekien liittokunnan[5]. Creekit ja englantilaiset tuhosivat Floridan alkuasukkaat tuliaseilla. Niinpä semonoolet ovat creekien jälkeläisiä. 1700-luvun kuluessa varsinkin Alabaman ja Georgian uudisasuttajat valtasivat intiaanien pellot. Enenevien valkoistan maannälkä ajoi intiaanit ahtaalle ja monet heistä tuhoon. 1820- ja 1830-luvuilla valkoiset pakko"siirsivät" julmasti etelän intiaaneja Oklahoman intiaaniterritorioon, niin että monia intiaaneja kuoli matkalla epäinhimillisen kohtelun takia. Silti jotkut heimot mm muutamat seminolet, creekit, charokeet ja useat chocktawit onnistuivat välttämään pakkosiirron[6]. Oklahomassa pakkosiirretyt heimot parustivat uudet haimohallinnot, joista tunnetuimmat ovat "viiden sivistyneen heimon" hallitukset. Sisällissodassa nämä intiaant kannattivat jompaakumpaa osapuolta ja monia intiaaneja kuoli sodan takia. Lopulta valkoiset avasivat Oklahomankin uudiasukkaille. Uudisasukkaat valtasivat Viiden sivistyneen haimon maista suuren tasn noin 1880-1900. Oklahoman osavaltion perustaminen merkitsi heimohallitustan vallan kutistumista. Monista tappioista ja väen vähenemisestä huolimatta Oklahomassa asuu nykyään runsaasti intiaaneja, ja joidenkin heimojen jäsenmäärä on jopa suurempi kuin ennen intiaanisotian alkua.

Kaakkoisten metsäintiaanien heimot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hann, John H.: The Mayaca and Jororo and Missions to Them. Teoksessa McEwan, Bonnie G. ed. The Spanish Missions of "La Florida". University Press of Florida, 1993. ISBN 0-8130-1232-5.
  • Hann, John H. A History of the Timucua Indians and Missions. Gainesville, Florida: University Press of Florida, 1996. ISBN 0-8130-1424-7.
  • Hann, John H. (2003). Indians of Central and South Florida: 1513-1763. University Press of Florida. ISBN0-8130-2645-8
  • Pritzker, Barry M. A Native American Encyclopedia: History, Culture, and Peoples. Oxford: Oxford University Press, 2000. ISBN 978-0195138771.
  • Sturtevant, W. C. & Fogelson R. D (toim.): Handbook of North American Indians: Southeast. Volume 14. Smithsonian Institution, 2004. ISBN 0-16-072300-0.
  • Andersson R-H & Henriksson M: Intiaanit. Gaudeamus, 2010. ISBN 9789524951623.
  • Pentti Virrankoski: Pohjois-Amerikan intiaanit : Rio Granden pohjoispuolella asuneiden intiaanien kulttuuri ja historia. Suomen antropologinen seura, 1977. ISBN 9789519543321.
  • Taylor C F & Sturtevant W C: Suuri intiaanikirja. Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4749-7. suomi
  • Lips E: Intiaanit. Suom. Renne Nikupaavola. Weilin+Göös, 1978. ISBN 951-35-1526-5.
  • Kero R: Intiaanien Amerikka. Otava, 1986. ISBN 951-1-08974-9.
  • Legay G: Intiaaniatlas. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20440-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Stuirtevant 1995, s 12
  2. a b c Stuirtevant 1995, s 16
  3. Andersson & Henriksson , s 40
  4. Stuirtevant 1995, s 23
  5. Stuirtevant 1995, s 24
  6. Stuirtevant 1995, s 25
  7. a b c d e f g h i j Sturtevant and Fogelson, 374
  8. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am Sturtevant and Fogelson, 69
  9. a b c d e f Sturtevant and Fogelson, 205
  10. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Sturtevant and Fogelson, ix
  11. a b c d e f g h i j k l m n Sturtevant and Fogelson, 214
  12. Sturtevant and Fogelson, 673
  13. a b c d e f g h i j k Sturtevant and Fogelson, 81-82
  14. a b c Sturtevant and Fogelson, 315
  15. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Sturtevant, 617
  16. a b c d e Frank, Andrew K. Indian Removal. Oklahoma Historical Society's Encyclopedia of Oklahoma History and Culture. (retrieved 10 July 2009)
  17. a b c d e f g h i Sturtevant and Fogelson, 293
  18. a b Sturtevant and Fogelson, 188
  19. a b Sturtevant and Fogelson, 598-9
  20. a b Sturtevant and Fogelson, 290
  21. a b Sturtevant and Fogelson, 291
  22. a b c Sturtevant and Fogelson, 302
  23. Haliwa-Saponi Tribe. (retrieved 10 July 2009)
  24. Hann 1993
  25. Sturtevant and Fogelson, 78, 668
  26. a b c d e f g h i j k l m n o Hann 1996, 5-13
  27. Hann 2003:11
  28. Sturtevant and Fogelson, 190