Pohjankarhepääsky

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pohjankarhepääsky
Northern rough-winged swallow 7435.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Pääskyt Hirundinidae
Suku: Karhepääskyt Stelgidopteryx
Laji: serripennis
Kaksiosainen nimi
Stelgidopteryx serripennis
(Audubon, 1838)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pohjankarhepääsky Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pohjankarhepääsky Commonsissa

Pohjankarhepääsky (Stelgidopteryx serripennis) on Pohjois- ja Väli-Amerikassa tavattava pääskyihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan pohjankarhepääsky on noin 13–15 cm pituinen. Selkäpuolelta laji on vaaleanruskea ja vatsapuolelta kermanvalkoinen. Rinta ja kyljet ovat usein vaaleanharmaat. Kurkku on vaaleampi ja toisinaan kanelinruskea. Aikuisten pohjankarhepääskykoiraiden siipien kärkien sulat ovat jäykistyneet ja sahalaitaiset. Pohjankarhepääsky muistuttaa ulkonäöltään törmäpääskyä (Riparia riparia), mutta eroaa siitä harmaan rintansa perusteella.[2] [3][4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjankarhepääskyn levinneisyysalue ulottuu Alaskan kaakkoisosista ja Kanadan eteläosista Yhdysvaltojen läpi Meksikoon. Keski-Amerikassa lajia tavataan alueelta, joka ulottuu Belizestä Panamaan. Lisäksi lintu pesii Caymansaarilla, Kuubassa, Haitilla, Saint-Pierre ja Miquelonilla, Turks- ja Caicossaarilla sekä Neitsytsaarilla.[2][1]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjankarhepääskyt käyttävät ravinnokseen erilaisia lentäviä hyönteisiä, joita ne saalistavat ilmasta. Pohjankarhepääsky nappaa ravintonsa tyypillisesti hyvin läheltä veden tai maan pintaa. Laji juo kastamalla nokkansa veteen lentäessään hieman vedenpinnan yläpuolella. [4]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjankarhepääsky on muuttolintu ja muuttaa talveksi Keski-Amerikan eteläosiin ja Etelä-Amerikan pohjoisosiin.[3] Pesimäalueilleen linnut palaavat helmikuun lopulla ja maaliskuussa. Talvehtimisalueilleen linnut lähtevät heinäkuun puolivälistä alkaen. Osa linnusta lähtee vasta marraskuussa.[4]

Laji rakentaa pesänsä hiekkaisiin törmiin, kallionleikkauksiin, luoliin ja myös ihmisen tekemiin rakennelmiin, kuten siltoihin, jotka usein sijaitsevat veden läheisyydessä. Pesä rakennetaan onkalon perälle heinistä ja oksista. Pohjankarhepääskyjen pesät voivat sijaita melko lähelläkin toisiaan, mutta ne eivät pesi yhtä suurina yhdyskuntina kuin törmäpääskyt. Laji pesii usein törmäpääskykolonioissa. Naaras munii neljästä kahdeksaan valkoista munaa, joita myös koiras hautoo.[3][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Stelgidopteryx serripennis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  2. a b Northern Rough-winged Swallow eNature. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)
  3. a b c Mark Johns: Northern Rough-winged Swallow (Stelgidopteryx serripennis) University of North Carolina. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)
  4. a b c d Pete Dunne: Pete Dunne's essential field guide companion, s. 457. Houghton Mifflin Harcourt, 2006. ISBN 978-0618236480. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.1.2010). (englanniksi)
  5. Hal H. Harrison, Mada Harrison: A Field Guide to Western Birds' Nests, s. 139. Houghton Mifflin Harcourt, 2001. ISBN 978-0618164370. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.1.2010). (englanniksi)