Pliskan taistelu
| Pliskan taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Staurakios haavoittuu taistelun aikana, piirros 1300-luvun kronikasta.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
noin 70 000 |
|||||||
Pliskan taistelu oli Bysantin keisarin Nikeforos I:n ja Bulgarian kaanin Krumin välillä käyty taistelu, jossa bulgaarit löivät Bysantin joukot ja surmasivat Nikeforoksen.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bulgaarit olivat valloittaneet Bulgarian alueen 680-luvulla ja he sotivat sittemmin Bysantin kanssa.[1] Bulgaarien kaani Krum oli aloittanut omat sotaretkensä Bysanttia vastaan 810-luvulla ja Bysantin keisari Nikeforos I päätti tehdä lopun bulgaareista kokoamalla 70 000 miehen armeijan. Armeijaan kuului koko Tagmata (Bysantin vakinainen armeija), sekä yksiköitä Vähästä-Aasiasta ja Traakiasta. Mukana oli myös Nikeforoksen poika Staurakios. Kuultuaan armeijan koosta Krum pyysi rauhaa, mutta Nikeforos ei tähän suostunut, vaan eteni kohti bulgaarien pääkaupunki Pliskaa. Bysanttilaiset voittivat helposti kaupungin avuksi lähetetyn bulgaarijoukon. Bulgaarit pakenivat ja jättivät kaupungin ilman puolustusta. Kaupunkiin edenneet bysanttilaiset surmasivat yli 12 000 sen asukasta sekä polttivat ja ryöstivät Krumin palatsin. Pääkaupungin valloitus ei kuitenkaan riittänyt sodan voittoon. Krumin armeijaa ei ollut lyöty ja hän keräsi lisää joukkoja vuorilla Pliskan pohjoispuolella.[2]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Krum suunnitteli bysanttilaisille ansan pystyseinäiselle rotkolle Pliskan pohjoispuolelle. Laiminlyöden tiedustelun Nikeforoksen joukot etenivät suoraan rotkoon ja ansa huomattiin vasta bulgaarien suljettua ulospääsyn paaluvarustuksella. Bysanttilaisia oli kuitenkin bulgaareja enemmän ja Nikeforoksen kenraalit yrittivät taivutella häntä tekemään rynnäkön varustuksia vastaan. Nikeforos päätti kuitenkin leiriytyä rotkoon. Kolmantena yönä leiriytymisestä bulgaarit hyökkäsivät alas rinnettä ja bysanttilaiset voitettiin nopeasti. Myös Nikeforos sai surmansa. Edellinen taistelussa surmansa saanut keisari oli ollut Adrianopolin taistelussa vuonna 378 kuollut Valens. Nikeforoksen poika Staurakios haavoittui pahoin, mutta hänen onnistui paeta muutamien kaartilaisten kanssa. Hän kuitenkin kuoli haavoihinsa muutaman kuukauden jälkeen. Koko armeijasta pääsivät pakenemaan vain jäännökset.[2]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuolleen Nikeforoksen kaula katkaistiin, ja pää laitettiin esille seipään kärjessä. Myöhemmin keisarin kallo silattiin hopealla, ja Krum käytti sitä juomakuppinaan. Konstantinopolissa uutinen tappiosta otettiin vastaan tyrmistyneenä. Keisari Mikael I soti vielä myöhemmin Krumia vastaan, yhtä huonolla menestyksellä.[2] Rauha Bulgarian ja Bysantin välille solmittiin vuonna 814[1].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b R.J Campton: A Concise History of Bulgaria, s. 9–10. Cambridge University Press, 2005. ISBN 978-0-521-85085-8. (englanniksi)
- ↑ a b c Geoffrey Regan: Päin mäntyä - Kirja sotilaallisista tunaroinneista, s. 83–85. Gummerus, 2001. ISBN 978-951-20-6554-7.