Playtime

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Playtime
Ohjaaja Jacques Tati
Käsikirjoittaja Jacques Tati
Jacques Lagrange
Tuottaja Bernard Maurice
Kuvaaja Jean Badal
Andréas Winding
Pääosat Jacques Tati
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Italia
Ensi-ilta 1967
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Playtime on Jacques Tatin ohjaama elokuva vuodelta 1967. Tati näyttelee myös pääosaa, herra Hulot’ta.[1]

Elokuva kesti kolme vuotta tehdä, menestyi kaupallisesti huonosti ja ajoi Tatin vararikkoon.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryhmä amerikkalaisturisteja saapuu Pariisin lentokentälle, jonka koomisia ja satunnaisia tapahtumia seurataan ensimmäiset kymmenisen minuuttia. Lentokentältä turistiryhmä siirtyy ultramodernin Pariisin kaduille. Heidän mukanaan konekaupungissa seikkailee Tatin esittämä vakiohahmo Monsieur Hulot, joka ei kuitenkaan varsinaisesti nouse elokuvan päähenkilöksi. Elokuvassa ei myöskään ole varsinaista juonta, vaan se koostuu enemmän tai vähemmän irrallisista kohtauksista, jotka kuvaavat ihmisten ja ultramodernin ympäristön vuorovaikutusta ja niiden välisiä konflikteja. Herra Hulot’n tarkoitus on hoitaa yksinkertainen asia eräässä virastossa, mutta monet käänteet ja väärinkäsitykset saavat hänet seikkailemaan ympäri keinotekoisen tuntuista kaupunkia ihmisten asuntoihin ja lopulta uuteen ja vielä hieman keskeneräiseen ravintolaan, jossa tapahtuva jakso kestää noin 40 minuuttia.[2][3][4]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tati oli menestynyt kaupallisesti edellisellä elokuvallaan Enoni on toista maata, ja ryhtyi varojen turvin suurisuuntaiseen Playtime-hankkeeseen. Playtime kuvattiin laadukkaimmalle mahdolliselle materiaalille, 70 millimetrin elokuvafilmille. Kokonainen lavastekaupunki rakennettiin Pariisin kaakkoisosasta löytyneelle joutomaalle aitoine asfalttikatuineen, liikennevaloineen ja monine rakennuksineen. Kuvien taustalla kohoavat lasijulkisivuiset tornitalot ovat muutaman metrin korkuisia pienoismalleja. Tati olisi halunnut Tativilleksi kutsutun kuvauspaikan muodostuvan Playtimen kuvausten jälkeen Rooman Cinecittàn kaltaiseksi elokuvakeskukseksi, mutta Ranskan silloinen kulttuuriministeri André Malraux ei ollut kiinnostunut hankkeen edistämisestä.[5] Niinpä Tativillen lavasteet jouduttiin purkamaan kuvausten jälkeen, mikä pahensi Playtimen Tatille aiheuttamia taloudellisia ongelmia. Normaalia pidempi lähes juoneton elokuva menestyi kaupallisesti surkeasti ja ajoi Tatin vararikkoon, jossa hän joutui muun muassa myymään elokuvan vakuudeksi asetetun talonsa. Seuraavien vuosien tulonsa Tati joutui hankkimaan Ranskan ulkopuolelta, ettei niitä olisi ulosmitattu hänen velkojilleen.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Playtime Elonetissä
  2. [http://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=784 Playtime, Julkaisija: Specta Films / Future Film Oy (1967 / 2003). Viitattu 9.3.2014.
  3. Play Time, Leffatykki 20.11.2006. Viitattu 9.3.2014.
  4. Playtime Criterion. Viitattu 3.4.2013.
  5. Jacques Tati and Architecture, 10.7.2009. Viitattu 9.3.2014.
  6. Michael House (ohj.): Suurenmoinen Tati, Yle Teema 9.3.2014.