Plantagenet-suku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Plantagenet-suvun vaakuna.

Plantagenet-suku oli yksi Englannin hallitsijasuvuista. Suku polveutui Anjou-suvusta ja hallitsi Englantia sekä osia Ranskaa vuosina 1154–1399. Tämän jälkeen suku haarautui Lancasterin ja Yorkin haaroiksi, jotka hallitsivat Englantia vuoteen 1485 saakka. Plantagenet-suvun perusti Henrik II:n isä Anjoun kreivi Gottfrid, sittemmin Normandian herttua, jonka päähineessä olleesta väriherneen oksan latinankielisestä nimestä suku sai nimensä.

Ruusujen sodat ja sen seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henrik VI sairastui ja hänen kaukainen serkkunsa Rikhard Plantagenet nousi sijaishallitsijaksi. Rikhard ei kuitenkaan suostunut luopumaan vallasta, jolloin alkoivat Ruusujen sodat ja Plantagenet jakautui kilpaileviin haaroihin, York-sukuun ja Lancaster-sukuun. Rikhardin poika Edvard IV oli ensimmäinen York-sukuinen kuningas ja häntä seurasi valtaistuimelle hänen vanhin poikansa Edvard V, jonka hänen setänsä Rikhard III kuitenkin todennäköisesti tappoi nousten itse kuninkaaksi. Rikhardin ainoa lancasterilainen uhka oli Henrik Tudor, jolla oli äitinsä puolelta vaatimus kruunuun, tosin heikko ja alunperin laittoman sukulinjan kautta. Henrik sai koottua armeijan ja Rikhard lyötiin Bosworthin taistelussa vuonna 1485. Henrik VII nai Yorkin Elisabetin, joka oli Edvard IV:n tytär ja Edvard V:n sisar. Kilpailevat sukuhaarat yhdistyivät uuden Tudor-suvun alle ja Henrik varmisti jälkeläistensä aseman valtaistuimelle.

Plantagenet-suvun kuninkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Normannien hallitsijasuku
Englannin hallitsijasuvut
1154–1399
Seuraaja:
Lancaster-suku