Planeettainväliset avaruuslennot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taiteilijan näkemus avaruusaluksesta kiertämässä Marsia. Sukkulamainen laskeutumisalus irrottautuu kiertorataosasta.

Planeettainväliset avaruuslennot ovat tulevaisuudessa mahdollisesti toteutuvia avaruuslentoja Aurinkokunnan planeettojen välillä. Esimerkiksi on ajateltu, että joskus 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan keskivaiheilla lennettäisiin Maasta Marsiin. Tähän mennessä avaruuslentoja on tehty vain Maan kiertoradalle ja 1960- ja 1970-lukujen taitteessa myös Kuuhun. Nykytekniikalla on pystytty lähettämään toisille planeetoille kymmenien, jopa satojen miljoonien kilometrien pituisen matkan päähän vain miehittämättömiä avaruusluotaimia, jotka ovat paljon miehitettyjä avaruusaluksia keveämpiä. Nykytekniikalla olisi lähes mahdollista toteuttaa lento vaikkapa Marsiin, mutta se olisi erittäin kallista ja vaatisi luultavasti kansainvälistä yhteistyötä toteutuakseen. Lisäksi pitkä matka-aika ja toistaiseksi puutteellinen tietämys suljetuista elossapitojärjestelmistä saattavat olla rasite pidemmille avaruusmatkoille. Niinpä planeettainväliset lennot saattavat vaatia uudenlaista rakettitekniikkaa, joka voisi olla kehitteillä olevan VASIMR:n tyyppistä. Syitä planeettainvälisiin lentoihin saattavat olla esimerkiksi metallien louhiminen asteroideilta ja liikakansoitus Maassa. Tulevat planeettainväliset lennot kenties mahdollistavat avaruuden asuttamisen ja ovat ehkä jopa välietappi tähtienvälisiin lentoihin.

Polttoainetaloudellisesti edullisin planeettainvälinen rata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hohmannin puoliellipsi on polttoaineen käytön kannalta edullisin siirtorata kahden Aurinkoa kiertävän planeetan välillä.

Planeetat kiertävät Aurinkoa soikeita, usein melkein ympyrämäisiä ratoja pitkin. Kahden planeetan radan väliin voidaan ajatella siirtorata, jolla pääsee planeetalta toiselle. Vähiten polttoainetta vievä siirtorata kahden planeetan välillä on siirtorata on Hohmannin puoliellipsi. Koska planeetat kiertävät aurinkoa verraten hitaasti, Hohmannin puoliellipsiä voi käyttää vain joinakin aikoina. Sinänsä tämä ei haittaa, koska planeettainvälinen matkustus tulee ainakin alkuvaiheissaan olemaan hidasta, harvinaista ja viemään kuukausia tai vuosia.

Mahdollisia planeettainvälisten lentojen voimanlähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteiset raketit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisiä, yleensä nestemäistä polttoainetta käyttäviä raketteja on menestyksellä testattu, kun on lähetetty luotaimia muille planeetoille. Perinteisten rakettien etuna on suuri ajokyky, jolloin planeettainvälisessä lennossa tarvittavat ratojen muutokset, asettuminen planeettojen kiertoradoille, laskeutumiset ja nousut sujuvat helposti. Perinteisen rakettitekniikan suurin varjopuoli on sen kalleus kun tehdään miehitettyjä avaruuslentoja. Tämä johtuu tarvittavista suurista polttoaineiden määristä. Perinteisillä raketeilla ei ole myöskään mahdollista matkustaa planeettojen välillä kovin nopeasti.

Sähköiset raketit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköiset raketit ovat kirjava joukko erilaisia rakettiteknisiä ratkaisuja, joissa sähköä käytetään jollakin tavoin polttoaineen kiihdyttämiseen purkautumaan ulos avaruusaluksen rakettisuuttimesta.

Ydinraketit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinraketit ovat raketteja, joissa ydinvoima on keskeisessä osassa. Yleensä ydinraketiksi mielletään raketti, jossa joko fissiolla tai fuusiolla saadaan suoraan aikaan aluksen työntövoima. Ydinraketti voi olla myös sähköinen raketti, esim. plasmaraketti VASIMR. Varsinkin fissiorakettien käyttöä estää tai rajoittaa säteily ja mahdollisesti myös ydinpolttoaineen saatavuus.

Aurinkopurje[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurinkopurjeet ovat yksi mahdollisuus kuljettaa kevyehköjä kuormia edullisesti pitkällä aikajänteellä planeetalta toiselle. Aurinkopurjeen rasite on tarvittavien rakenteiden suuri koko ja matkustuksen hitaus.

Aputekniikoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekniikoita, jotka auttavat ainakin joskus planeettainvälisillä lennoilla.

Painovoimalinko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkiksi Saturnukseen matkatessa voidaan käyttää Jupiterin vetovoimakenttää painovoimalinkona. Painovoimalingon käyttö säästää polttoainetta ja/tai lyhentää matka-aikaa.

Ilmajarrutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos kohdeplaneetalla on kaasukehä, sen kiertoradalle asettumisessa/planeetalle laskeutumisessa voidaan käyttää kaasukehän jarrutusta eli "ilmajarrutusta", mikäli avaruusalus on suunniteltu tätä varten.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]