Planckin pituus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Planckin pituus (merkitään \scriptstyle l_P \ ) on pituuden yksikkö, joka on noin 1,6 · 10−35 metriä[1] ja on yksi Planckin yksiköistä. Planckin pituus voidaan laskea käyttämällä kolmea luonnonvakiota: valonnopeutta, Planckin vakiota ja gravitaatiovakiota. Planckin pituus on käytännössä lyhin matka jota voidaan käyttää fysiikan laskuissa (ottaen huomioon yleisen suhteellisuusteorian ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen).

Planckin pituudesta lähtien gravitaatiovoima alkaa kvantittua. Kvantittumisen vaikutuksista ei ole pystytty muodostamaan toimivaa teoriaa.

Planckin pituus lasketaan:

 l_P =\sqrt{\frac{\hbar G}{c^3}} \cong 1,616 24 (12) \cdot 10^{-35}\ \mathrm{m},

missä

\hbar \ on Diracin vakio eli Planckin vakio jaettuna 2π:llä,
G on gravitaatiovakio ja
c on valonnopeus tyhjiössä.

Kaksi viimeisintä desimaalia sulkujen sisällä on Planckin pituuden hajontaluku, joka kuvaa määrityksen virheen suuruutta.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Don Hainesworth: Understanding the Properties and Behavior of the Cosmos: A Historical Perspective 2nd Edition, s. 335. AuthorHouse, 2012. ISBN 9781477267547. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Planck length
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.