Planckin pituus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Planckin pituus (merkitään l_P \ ) on pituuden yksikkö joka on noin 1,6 · 10−35 metriä ja on yksi Planckin yksiköistä. Planckin pituus voidaan laskea käyttämällä kolmea luonnonvakiota: valonnopeutta, Planckin vakiota ja gravitaatiovakiota. Planckin pituus on käytännössä lyhin matka jota voidaan käyttää fysiikan laskuissa (ottaen huomioon yleisen suhteellisuusteorian ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen).

Planckin pituudesta lähtien gravitaatiovoima alkaa kvantittua. Kvantittumisen vaikutuksista ei ole pystytty muodostamaan toimivaa teoriaa.

Planckin pituus lasketaan:

 l_P =\sqrt{\frac{\hbar G}{c^3}} \cong 1,616 24 (12) \cdot 10^{-35}\ \mathrm{m},

missä

\hbar \ on Diracin vakio eli Planckin vakio jaettuna 2π:llä
G on gravitaatiovakio;
c on valonnopeus tyhjiössä

Kaksi viimeisintä desimaalia sulkujen sisällä on Planckin pituuden hajontaluku, joka kuvaa määrityksen virheen suuruutta.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai tietoja siihen on haettu vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Planck length
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.