Pjotr Sokolov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pjotr ​​Petrovitš Sokolov (ven. Пётр Петрович Соколов; 28. joulukuuta (J: 16. joulukuuta) 189011. toukokuuta 1971) oli venäläinen jalkapalloilija ja vakooja.

Sokolov kilpaili vuoden 1912 kesäolympialaisissa Venäjän jalkapallojoukkueessa. Hän voitti Venäjän mestaruuden jalkapallossa Pietarin Unitas-joukkueessa vuonna 1912. Ensimmäisen maailmansodan aikana Sokolov kävi Pietarhovin koulun, josta hän valmistui vuonna 1917. Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen hän ei hyväksynyt Neuvostoliiton järjestelmää. Hänestä tuli kiihkeä monarkisti. Sokolov lähetettiin Suomeen, missä hän yritti kamppailla bolševikkien valtaa vastaan. Suomen poliisin etsivä (Valpo)n mukaan vuonna 1917, hän toimi sotilaallisen tiedustelun alalla Tornio (Perämeren) alueella. Brittiläinen tiedustelupalvelu palkkasi hänet vakoojaksi. Vuosina 1918-1922 hän työskenteli Britannian tiedustelupalvelun alaisena. Yhteistoimintaa johti kuuluisa Paul Dukes. Hän asui alkaen 1919 Terijoella, jossa alueen toimintaa johti Nicholas Bunakov. Kronstadtin kapinan aikana maaliskuussa 1921 kuljetti jauhoja Terijoelta Kronstadtiin.

Vuodesta 1923 toimi Venäjän vastavakoilussa Suomessa. OGPU:n huomion herättänyt. Sokolov oli yksi ROVS:n aktiivisimmista jäsenistä Suomessa. Vuonna 1927, kun oikeudenkäynti 26. Anglo-Suomen vakoojia vastaan käynnistyi Leningradissa, Neuvostoliiton hallituksen pyynnöstä, Sokolovin oli pakko lähteä ja asettua Terijoen Perkjärvelle. Vuoden 1930 lopussa hän meni Helsinkiin. Sokolov työskenteli tupakkatehdas Fennian kuormaajana. Sokolov oli Suomen viranomaisesten tarkassa valvonnassa. Vuodesta 1936 lähtien, Sokolovista tuli Suomen kansalainen.

Talvisodan aikana Sokolov palveli kapteenina Suomen armeijan esikunnan propagandaosasto majuri Calle Lehmuksen alaisuudessa. Päivittäin radiossa hän puhui "Suomen äänenä!". Hän käsitteli ja luki raportteja etulinjaan. Muokattua vankien "North sana" sanomalehteä hän toimitti syyskuuhun 1944 asti. Toistuvasti Sokolov meni neuvostoliittolaisille sotavankileireille Suomessa ja Karjalassa. Sokolov vaati taistelua bolševismia vastaan osallistui ja henkilökunnan valintaan Neuvostoliittoa vastaan. Hänen lempinimet olivat: "Kolberg", "Simolin" ja "Sokolovsky". Sokolov tietäen NKVD:n työtavat esimerkiksi Bazhanov, Boris G. entinen Stalinin henkilökohtainen sihteeri tapasi hänet Helsingissä ja yritti taivutella häntä yhteistyöhön Andrei Vlasovin liikkeessä, mutta hän ei suostunut.

Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton tiedustelupalvelu yritti vangita Sokolovin, mutta hän pystyi pakenemaan Ruotsiin. Suomen solmittua välirauhan syyskuussa 1944, Sokolov muutti salaa pohjoisen kautta Ruotsiin, Sokolov oli yksi ensimmäisistä SMERŠ:n a ja Ždanovin valvontakomission luetteloissa. Asettui Enköpingiin, jossa hän työskenteli paikallisessa urheiluseurassa[1]. Puoliso oli ruotsalainen Yutte Salin. Avioliitosta syntyi kaksi poikaa. Sokolov kuoli vuonna 1971 aivokasvaimen vuoksi. Hänet on haudattu paikalliselle Pyhän Olavin hautausmaalle, nimellä Paul Sahlin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Secret games of Pyotr Sokolov", Futbol (Weekly), October 1, 1988. 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Pyotr Petrovich Sokolov (soccer player)
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.