Pitkämiekka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sveitsiläinen pitkämiekka 1400- tai 1500-luvulta Morgesin museossa.

Pitkämiekka on kenties kaikkein käytetyin lyömämiekka, ja sen juuret juontavat jälkensä historian hämäriin. Tunnetuimpia pitkämiekkoja ovat eurooppalaiset pitkämiekat ja spathat. Vastoin yleistä käsitystä taistelukentän yleisin ase ei useimpina aikoina ollut miekka, vaan keihäs.

Eurooppalainen pitkämiekka on ajasta ja paikasta riippuen monimuotoinen yleensä kahdella kädellä käytettävä ase. Ensimmäiset pitkämiekat olivat hevosten selästä käytettäviä leveitä ja ohuita leikkaamiseen keskittyneitä miekkoja. Myöhemmin levyhaarniskojen yleistyessä pistämisestä tuli yhä yleisempää ja miekat muuttuivat sitä myöten pistoa tukemaan kapeammiksi ja paksummiksi. Näiden rinnalla käytettiin yhä sekä leikkaamiseen että pistämiseen soveltuvia miekkoja. Lyötäessä toinen käsi ohjaa asetta ja toinen antaa voimaa. Pitkämiekkaa voi käyttää myös niin sanotulla puolimiekkaotteella, jolloin toinen käsi on terällä. Tämä mahdollistaa tarkempien pistojen tekemisen, esimerkiksi haarniskan aukkoihin, sekä tietynlaisten lukkojen ja sidontojen tekemisen. Terä on joskus tätä varten teroitettu vain puolesta välistä kärkeen.

Tyypillinen pitkämiekka painaa kilosta kahteen kiloon. Viikinkiajan miekat olivat noin kilon painoisia. Kilpien väistyessä siirryttiin käyttämään ensin yhdellä tai kahdella kädellä käytettäviä pitkämiekkoja ja myöhemmässä vaiheessa kahdenkädenmiekkoja (esimerkiksi Claymore).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.