Pitäjänmäen kenttärata

Pitäjänmäen kenttärata oli venäläisten vuosina 1915–1916 tukkien kuljetusta varten rakentama 750 mm:n raideleveydellä ollut kapearaiteinen metsärautatie Helsingin maalaiskunnan, nykyisten Helsingin ja Vantaan kaupunkien, alueella.

Rautatie kuljetti tukkeja Helsingin ympäristön metsistä meren rantaan edelleen uitettaviksi.

Radan linjaus

Rata rakennettiin osapuilleen reitille Laajalahden laituri (Munkkiniemi) – IBM:n toimitalo (Munkkiniemi) – Stockmannin korjaamo (Pitäjänmäki) – Strömbergin tehdas (Pitäjänmäki) – rantaradan alitus – Kaupintien ja Vihdintien kulma (Konala) – Konalan risteys – Tuulenpesäntie Malminkartanossa – Sanomala Isotammentiellä (Martinlaakso).

Radan pituus oli arviolta vähintään 15 kilometriä.

Ainoa varsinainen asema ja veturitallit kolmioraiteineen olivat Pitäjänmäen aseman lähellä. Toinen kolmioraide oli radan päätepisteessä Vantaalla. Keimolaan, nykyisen Aluman tehtaan luo, jäi vallankumouksen tullessa suuret määrät radan kuljetettavaksi tarkoitettua puutavaraa ja ratatarvikkeita, eli rataa oli ilmeisesti tarkoitus jatkaa sinne asti.

Kalusto

Radalla oli käytössä kaikkiaan viisi veturia, joista tiettävästi neljä venäläisvalmisteista, sekä tuntematon määrä tukkivaunuja ja parikymmentä soravaunua.

Jokioisten rautatien vaiheisiin rata liittyy sikäli, että vuonna 1915 linnoitustöihin myyty ja Tallinnaan päätynyt JR3-veturi, Baldwin 17493/1900, 2-8-2T, oli lyhyen aikaa radalla odottaessaan kuljetusta eteenpäin.

Liikenteen loppu ja radan purkaminen

Tukkiliikenne loppui Helmikuun Vallankumoukseen vuonna 1917 ja rata jäi toimettomaksi. Liikenteen loppuessa veturit oli laskettu vedestä tyhjiksi ja jäätymistä ehkäisevät varotoimet oli tehty huolellisesti ja jostain syystä kalusto jätettiin muutenkin rauhaan, kun inventoijat saapuivat paikalle seuraavana kesänä, veturit ja vaunut tavattiin hyvässä kunnossa.

Pitäjänmäen kenttärata purettiin vuonna 1919. Kolme venäläisperäistä tenderiveturia, pääosa soravaunuista ja kiskoista vaihteineen siirrettiin rakenteilla olleelle Outokummun–Juojärven Rautatielle, osa meni Loviisaan, Röjsön turveradalle.

Vetokalusto käytettiin loppuun Outokummussa. Sitä käytiin katsomassa sodan jälkeen sotakorvausinventoinnin yhteydessä, mutta hylättiin silloinkin. Tukkivaunut menivät Vaaherjoen - Syskyjärven metsäradalle Laatokan Karjalaan, missä ne käytettiin loppuun jo kauan ennen talvisotaa.

Lähteet

• Bergström, Matti; Einola, Erkki; Kilpiö, Olavi (toimittajat): Kapeat kiskot. Suomen yleiselle liikenteelle avatut yksityiset kapearaiteiset rautatiet. Rautatiemuseoiden ja -harrastajien neuvottelukunta et al, 1993. ISBN 951-96543-1-3.
• Reino Kalliomäki Pitäjänmäen kenttärata, Resiina 1 1994