Pirkko Arhippa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pirkko Arhippa Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2005.

Pirkko Arhippa (oik. Pirkko Syynimaa, o.s. Orkomaa, s. 15. helmikuuta 1935 Rautavaara) on dekkari- ja viihdekirjailija, jonka jännityskirjailijan ura on yksi Suomen pisimmistä. Hän asuu Naantalissa, joka myös tarjoaa miljöön useille hänen teoksilleen.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pirkko Syynimaa kirjoitti ylioppilaaksi 1955 ja opiskeli sen jälkeen kaksi vuotta Åbo Akademin kauppakorkeakoulussa. Hän on työskennellyt Huhtamäki-yhtymän sihteerinä, Bang & Co:n ulkomaankirjeenvaihtajana, kielenkääntäjänä, Forssan kaupungin kulttuurisihteerinä, paikallisradion toimittajana Toijalassa ja opettajana Tammelan Liesjärven ala-asteella. Hän on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1966.

Vuonna 1968 hän julkaisi ensimmäisen dekkarinsa Murha on sydämen asia kirjailijanimellä Pirkko Arhippa. Nimi Arhippa tulee Karjalan runonlaulajasta Arhippa Perttusesta (1762–1841). Pirkko Arhippa on Syynimaan nimimerkeistä ylivoimaisesti tunnetuin, mutta hän on kirjoittanut myös muilla salanimillä. Näitä ovat muun muassa Riikka Laukka, Katja Tuomi, Heidi Valli, Marja Helo, Raija Salmi, Anna Saunio ja Marja Orkoma.

Yleistä teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikosromaaneissaan Pirkko Arhippa on jatkanut ja uudistanut klassisen dekkarin perinteitä. Valtaosa dekkarien tapahtumista sijoittuu Turun-Naantalin sekä Forssan alueille, jotka kirjailija omakohtaisesti hyvin tuntee. Ensimmäisissä dekkareissa päähenkilönä on komisario Erkki Saarto. Sittemmin rikoksia ovat tutkineet komisariot Sami Mattila ja Varpu Ahava.

”Pikkukaupunki on murhamiljöönä otollinen. Ongelmat ovat paljolti samanlaisia kuin suuremmissakin kaupungeissa, ehkä järjestäytynyttä rikollisuutta lukuun ottamatta. Ja sitten lisäksi tulevat nämä henkilösuhteet: kaikki tuntevat kaikki”, Arhippa sanoo Kouvolan Sanomien haastattelussa 2003.

Arhippa sanoo ymmärtävänsä myös rikollisia, ainakin tiettyyn rajaan saakka: ”Sen olen oppinut ettei elämä ole yksinkertaista, harvoin on asetelmaa, jossa on joku todella paha ja toisaalla taasen joku todella hyvä. Usein elämä sijoittuu siihen keskivaiheille. Vaikkei rikollisuutta hyväksyisikään saattaa ihmisille tulla tilanteita, joissa laillisen raja ylittyy. Siitä seuraa rangaistus, aina ei kuitenkaan tarvittaisi enää lisärangaistusta ymmärtämättömien asenteiden muodossa. Näitä tuntoja haluan kertoa myös kirjoissani”, Pirkko Arhippa toteaa Kirjatyö-lehden haastattelussa 2001.

Dekkarien lisäksi Arhippa on kirjoittanut runsaasti naisviihdettä ja nuortenkirjoja. Eräässä vuonna 2001 tehdyssä haastattelussa Arhippa arvioi kirjoittaneensa siihen mennessä jopa yli sata kirjaa, niistä valtaosa viihdekustantaja Kolmiokirjan julkaisemia pienoisromaaneja. Arhipan dekkarit on kustantanut Weilin+Göös ja vuodesta 1980 lähtien Kustannus-Mäkelä.

Pirkko Arhippa käsittelee teoksissaan myös monia mittavia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten demokratian toteutumista ja oikeudenmukaisuutta. Hän on käsitellyt myös muun muassa homoseksuaalisuutta, puoluerahoitusta, koulu-uudistusta, työttömyyttä, ympäristöongelmia, kunnallispolitiikkaa ja perheväkivaltaa. Hän tunnustaa selkeästi poliittista väriä: ”Olen sosialidemokraatti. Yhteiskunnalliset asiat ovat kiinnostaneet minua aina. Totta kai se näkyy myös minun kirjallisissa töissäni.” (Kirjatyö-lehti 2001.)

Suomen dekkariseura myönsi ensimmäisen Hornanlinna-kunniakirjan Pirkko Arhipalle 2005. ”Käsittelemällä ajankohtaisia teemoja ja säilyttämällä otteen ihmisten arkitodellisuuteen Pirkko Arhippa on luonut kirjoissaan elävää ajankuvaa suomalaisen yhteiskunnan muutoksista viime vuosikymmeninä. – Sävykkäät henkilöhahmot, joille Arhippa on rakentanut uskottavia, kirjasta toiseen jatkuvia elämäntarinoita, ovat tulleet lukijoille läheisiksi ja tutuiksi. Kuvaamalla terävästi suomalaista arkielämää ja ottamalla sen ilmiöihin kantaa naisten näkökulmasta Pirkko Arhippa on ollut myös kannustava esikuva suomalaisille naisdekkaristeille”, sanotaan palkinnon perusteluissa.

Pirkko Arhipan rikosromaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Murha on sydämen asia. Helsinki: Weilin+Göös, 1968.
  • Komisarion kirjelaatikko. Helsinki: Weilin+Göös, 1968.
  • Salat on aaltoihin saneltu. Helsinki: Weilin+Göös, 1969.
  • Kuolleet eivät äänestä. Helsinki: Weilin-Göös, 1970.
  • Jo katkee maalinauha. Helsinki: Weilin+Göös, 1971.
  • Osta aikaa Naantalista. Helsinki: Weilin+Göös, 1972.
  • Poikien joukossa tyttöjen joukko tyhjä. Helsinki: Weilin+Göös, 1973. ISBN 951-35-0995-8.
  • Älä itke äitini. Sysmä: Lukutoukka, 1974. ISBN 951-9265-00-7.
  • Pariton sydän. Oulu: Kolmiokirja, 1981.
  • Kultaverkko. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1982. ISBN 951-9063-31-5.
  • Peijaistanssit. Espoo: Weilin+Göös, 1983. ISBN 951-35-2937-1.
  • Puulinnun kuolema. Karkkila: Weilin+Göös, 1983. ISBN 951-9063-46-3.
  • Hietaneilikka. Ympäristöetsivät ja koiransa Assi ensimmäisessä seikkailussaan huomispäivän Forssassa. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1984. ISBN 951-9063-78-1.
  • Konna ja rupikonna. Ympäristöetsivät ja koiransa Assi seikkailevat huomispäivän Forssassa. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1985. ISBN 951-873-028-8.
  • Kuolema kuuntelulla. Paikallinen rikos radiossa. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1986. ISBN 951-873-084-9.
  • Kuvassa kuolema. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1987. ISBN 951-873-142-X.
  • Lyhyt kilometri. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1988. ISBN 951-873-194-2.
  • Arhippa, Pirkko & Syynimaa, Jussi: Pitkä keltainen hammas. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1989. ISBN 951-873-248-5.
  • Arhippa, Pirkko & Syynimaa, Jussi: Sinisten miesten hyökkäys. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1991. ISBN 951-873-322-8.
  • Kolme kultaista hattua. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1993. ISBN 951-873-430-5.
  • Buumimurhat. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1994. ISBN 951-873-482-8.
  • Kuoleman koordinaatit. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1995. ISBN 951-873-586-7.
  • Kuolema käy kirjastossa. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1996. ISBN 951-873-658-8.
  • Katso koiraa syvälle korvaan. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1997. ISBN 951-873-751-7.
  • Verta veitsen terällä. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1998. ISBN 951-873-829-7.
  • Tynnyrityttö. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 1999. ISBN 951-873-900-5.
  • Mustat jyvät. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2000. ISBN 951-882-069-4.
  • Veressä virran vesi. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2001. ISBN 951-882-186-0.
  • Pimeän piiri. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2002. ISBN 951-882-284-0.
  • Yön syli armoton. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2003. ISBN 951-882-369-3.
  • Unet ansaa asettaa. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2004. ISBN 951-882-440-1.
  • Valkealla varsalla, ruskealla ruunalla. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2005. ISBN 951-882-545-9.
  • Kyyn punainen maito. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2006. ISBN 951-882-649-8.
  • Lukinmerkki. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2007. ISBN 978-951-882-757-6.
  • Mustat nuotit. Karkkila: Mäkelä, 2008. ISBN 978-951-882-885-6.
  • On ruusu punainen. Karkkila: Mäkelä, 2009. ISBN 978-951-882-900-6.
  • Kipunuora. Karkkila: Mäkelä, 2010. ISBN 978-951-883-138-2.
  • Polku pimeään. Karkkila: Mäkelä, 2011. ISBN 978-951-883-277-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pirkko Arhippa.