Piraijat
| Piraijat | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Suvut | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Piraijat (Serrasalminae) ovat Etelä-Amerikan Atlanttiin laskevissa joissa eläviä kaikkiruokaisia kaloja. Piraijat luetaan tetrakalojen lahkon tetrojen heimoon (Characidae). Nimeä pirajat on suomalaisessa kalanimistössä käytetty yhtäältä tämän heimon koko Serrasalminae-alaheimosta.[1] Toisaalta nimellä on yleisemmin ja etenkin muissa kielissä viitattu ahtaammassa mielessä vain viiteen lihanahneeseen sukuun Catoprion, Pristobrycon, Pygocentrus, Pygopristis ja Serrasalmus, joiden lisäksi alaheimossa on 13 muutakin sukua, muun muassa kasvisravintoa suosivat Colossoma ja Myleus.[2]
Täysikasvuiset piraijat ovat noin 15-25 senttimetriä pitkiä, ja niiden kovat hampaat pystyvät murskaamaan ongenkoukun. Suurimmat yksilöt ovat saavuttaneet 40 senttimetrin pituuden. Piraijat eivät tavallisesti vahingoita ihmisiä, ja alkuasukkaat uivat yleisesti piraijavesissä naarmuja saamatta. Kuivan kauden aikana uimista ei suositella, koska piraijoiden ravinto on vähäisempää ja siksi ne ovat aggressiivisempia.[3][4]
-
Katso myös: Punapiraija
-
Katso myös: Ruskolevytetra
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Varjo, M., Koli, L., Dahlström, H.: Maailman kalojen nimet. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- ↑ David M. Schleser: Piranhas, s. 11. Barron, 1997. ISBN 9780812099164. (englanniksi)
- ↑ Worst-Case Scenarios: How To Cross A Piranha-Infested River Popular Mechanics 2003
- ↑ The truth about piranha attacks Practical Fishkeeping 2007
Sivulta puuttuu