Pinton salaliitto
Pinton salaliitto oli vuonna 1787 Portugalin siirtomaavaltaa vastaan Goalla suunniteltu kapinayritys, jonka tarkoituksena oli perustaa alueelle Portugalista riippumaton tasavalta. Kapinan taustalla olivat paikalliset katolilaiset papit ja tyytymättömät sotilaat. Kapinoitsijat kuitenkin ilmiannettiin portugalilaiselle kuvernöörille, joka pidätti noin 50 salaliittoon osallistunutta.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pinton salaliiton merkittävimpiä vaikuttajia olivat kaksi paikallista katolilaista pappia, José António Gonçalves ja Caetano Francisco do Couto. Heihin puolestaan vaikutti tuolloin Lissabonissa ollut, mutta samoin Goalta alun perin kotoisin ollut Caetano Vitória de Faria. Gonçalves ja Couto olivat molemmat peräisin bramiinitaustaisista suvuista. Molemmat matkustivat vuonna 1781 Roomaan ja Lissaboniin yrittäen ilmeisesti saada tukea nimityksille piispan virkoihin Goalla. Myöhemmin kävi kuitenkin selväksi että nimityksiä annettaisiin vain eurooppalaisille. Lissabonissa he tapasivat myös Farian, joka oli samoin yrittänyt saada piispan virkaa. Vuonna 1784 Goan arkkipiispaksi nimitettiin Manuel da Santa Catarina, portugalilainen joka uskoi eurooppalaisten ylivertaisuuteen paikallisiin nähden. Hän oli suuri syy kapinointiaikeisiin Goalla. Gonçalves ja Couto palasivat Goalle vuonna 1786, jossa he alkoivat suunnitella Pinton salaliittoa.[1]
Salaliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pinton salaliitto sai nimensä siitä, että sitä suunniteltiin Pinton perheen talossa Bardezin kylässä. Portugalilaisten oikeusasiakirjojen mukaan salaliittolaiset yrittivät saada tukea Mysoren hallitsija Tipu Sultanilta ja Ranskalta. Todellisuudessa ei tiedetä oliko salaliitto yhtään enempää kuin muutaman uransa etenemisen hitauteen ja päällystön kyvyttömyyteen turhautuneen henkilön juoni. Valistusajattelu oli alkanut vaikuttaa myös Goalla etenkin nuorien katolilaisten keskuudessa, mutta varsinaisia todisteita laajemmasta kapinamielialasta Goalla ei ole. Salaliiton loppu tuli kun liittolaiset ilmiannettiin Goan kuvernöörille, joka määräsi nopeasti pidätettäviksi miltei 50 henkilöä. Nopeasti suoritetuissa oikeudenkäynneissä 15 salaliittolaista hirtettiin ja useat muut karkotettiin Bengaliin tai Afrikkaan. 14 pappia pidätettiin ja heidät vietiin vangeiksi Lissaboniin, jossa heitä pidettiin ilman oikeudenkäyntiä. 18 vuotta myöhemmin vielä elossa olleet saivat armahduksen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b A. R. Disney: A History of Portugal and the Portuguese Empire - From Beginnings to 1807 Volume 2, s. 327-329. Cambridge University Press, 2009. ISBN 978-0-521-40908-7. (englanniksi)