Pinta-aalto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pinta-aalto on aaltoliikkeen etenemistä kahden aineen rajapinnassa. Se on muun muassa sähkömagneettisen aaltoliikkeen eräs etenemismuoto. Merellä veteen liittyen pinta-aalto on tuulen aikaansaamaa aaltoliikettä.

Pinta-aalto sähkömagneettiseen spektriin liittyen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinta-aallossa (maanpinta- tai merenpinta-aallossa) sähkömagneettinen aaltollike etenee maan tai meren pinnan kaarevaa muotoa seuraten maan (tai meren) ja ilman rajapinnassa, mikäli antennikorkeudet ovat pieniä aallonpituuteen nähden. Pinta-aallon eteneminen riippuu pinnan sähköisistä ominaisuuksista, jotka ovat mm. taajuuden funktioita.

Pinta-aaltoa esiintyy sähkömagneettiseen aaltoliikkeeseen liittyen aina HF- ja VHF-alueille asti (300 MHz), mutta pinta-aalto vaimenee jo HF-alueella voimakkaasti. VHF:ä suuremmilla tajuuksilla sitä ei tyypillisesti esiinny, vaan eteneminen perustuu kasvavasti suoraan säteilyyn. Vastaavasti pinta-aalto on sitä voimakkaampi ja etenee sitä kauemmaksi horisontin taakse mitä pienempi taajuus on VHF:stä. HF:llä pinta-aalto etenee tyypillisesti muutamia kymmeniä (30 - 80 km) kilometrejä.

Pinta-aalto etenee meren sähköisistä ominaisuuksista johtuen merellä paremmin kuin maalla. Pinta-aalto pystyy etenemään ominaisuuksistaan johtuen pienten esteiden ja horisontin taakse.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jyri Kosola, Tero Solante:"Digitaalinen taistelukenttä - Informaatioajan sotakoneen tekniikka" Maanpuolustuskorkeakoulu, Tekniikan laitos. Edita Prima Oy, Helsinki 2003 s. 76 - 77
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.