Pimeyden verkot
| Pimeyden verkot | |
|---|---|
| Darkness Weaves | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Karl Edward Wagner |
| Kieli | englanti |
| Genre | fantasia |
| Julkaistu | 1970 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Mika Renvall |
| Kansitaiteilija | Peter Mustonen |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1992 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 280 |
| ISBN | 951-0-18373-3 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Pimeyden verkot (engl. Darkness Weaves) on Karl Edward Wagnerin vuonna 1970 ilmestynyt miekka ja magia -tyylinen fantasiaromaani. Suomeksi teos ilmestyi 1992 WSOY:n Fan-sarjassa.[1] Romaani kertoo miekkamies Kanesta, jonka vihjataan olevan sama hahmo kuin Raamatussa esiintyvä veljessurmaaja Kain. Hän seikkailee epämääräisessä tulevaisuudessa, jossa taikuus on korvannut modernin teknologian.[2]
Pimeyden verkot oli Wagnerin ensimmäinen romaani. Sen julkaisi vuonna 1970 pieni taskukirjoihin keskittynyt kustantamo, minkä seurauksena julkaistussa tekstissä oli runsaasti virheitä. Seuraavina vuosina Kanen seikkailut jatkuivat kahdessa jatko-osassa. Niiden menestys antoi Wagnerille mahdollisuuden kirjoittaa Pimeyden verkot vuosikymmenen puolivälissä uudelleen.[2] Yhteensä Wagner ehti kirjoittaa Kanen seikkailuista kuusi kirjaa ennen kuolemaansa vuonna 1994.[3]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kane on kuolematon seikkailija ja palkkasoturi, jota muut ihmiset pelkäävät ja vihaavat hänen julmien tekojensa ja outojen silmiensä takia. Paha noitakuningatar Efrel pestaa Kanen armeijansa päälliköksi, koska haluaa kaapata Thovnosin keisarikunnan valtaistuimen itselleen. Kanen ja muinaista teknologiaa hyödyntävien demonien avulla Efrel aloittaa sisällissodan, jonka seurauksena valtakunta ajautuu kaaokseen ja sen asevoimat ja laivasto tuhoutuvat lähes täysin. Myös useimmat tienoon merkkihenkilöt menehtyvät tai joutuvat demonien kidutettavaksi. Ailahtelevainen ja petollinen Efrel itse kokee loppunsa Kanen käsissä, ennen kuin tämä suuntaa kaappaamallaan kolmisoudulla uusiin seikkailuihin.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teoksen Portti-lehdessä arvioineen Esa Härkösen mukaan tarina pysyy mielenkiintoisena vain alussa ja lopussa. Keskivaiheilla kirjan vauhti on todella hidas. Henkilöhahmot eivät ole mielenkiintoisia vaan pelkkiä pahvikuvia. Arvostelijan mukaan Pimeyden verkot on puuduttavaa kertomusta, josta olisi voinut saada novellin, mutta kirjan muodossa tarina ei toimi.[4]
Aikakone-lehden Juhani Hinkkanen löytää kirjasta monia esikoisromaaneille tyypillisiä vikoja kuten, pitkät taustoittavat yksinpuhelut ja varsinkin tarinan kankeahko alku. Lukijan kiinnostus herää vasta kun kolmannes kirjasta on kulunut. Loppupuoli on kohtalaista toimintaa, mutta kirjailija on Hinkkasen mukaan yltänyt parempaan muissa Kane-kirjoissaan. Suomenkielistä käännöstä Hinkkanen pitää jäykkänä ja anglistisena ja kansikuvan ihmishahmoa joka suhteessa epäonnistuneena, mittasuhteiltaan vääristyneenä vahakuvana ”vailla mitään elämää”.[2]
Fantasy Book Review -sivuston arvostelussa Nicholas King antaa romaanille 8,5 pistettä kymmenestä. Hänen mukaansa Pimeyden verkot on nautinnollista luettavaa tummasävyisen fantasian sekä miekan ja magian ystäville. Wagnerin luoma maailma on synkkä ja julma, ja Kane raakalaismainen mutta ovela antisankari, joka voisi yhtä hyvin olla tarinan roisto. Toisaalta sivuhahmot ovat yksiulotteisia, mitäänsanomattomia ja taipuvaisia pitkiin esitelmiin. King ei tosin pidä monologeja häiritsevinä, koska ne ovat nopea ja vauhdikas tapa alustaa romaanin varsinaiset tapahtumat. Hän kuitenkin huomauttaa, että keskivertolukijan mielestä ne voivat tarpeettomasti viivyttää pääasiaa eli itse toimintaa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wagner, Karl Edward: Pimeyden verkot. (Darkness weaves, 1970, 1978.) Suomennos: Mika Renvall. Fan-sarja. WSOY, 1992. ISBN 951-0-18373-3.
- ↑ a b c Hinkkanen, Juhani: Pimeyden verkot Aikakone 4/1992. 1992. Viitattu 21.2.2018.
- ↑ a b King, Nicholas: Darkness Weaves by Karl Edward Wagner Fantasy Book Review. Viitattu 21.2.2018. (englanniksi)
- ↑ Härkönen, Esa: Pimeyden verkot. Portti, 1992, nro 4, s. 97–98.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Juhani Hinkkanen: Pimeyden verkot. Aikakone 4/1992.