Pimeän käskyläiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pimeän käskyläiset
Nightrise
Alkuperäisteos
Kirjailija Anthony Horowitz
Genre fantasia
Julkaistu 2007
Suomennos
Suomentaja Susanna Paarma
Kustantaja Karisto
Julkaistu 2009
Sivumäärä 448
ISBN 978-951-23-5101-5
Sarja: Viisi vartijaa
Edeltävä Kylmä tähti
Seuraava Nekropolis
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Pimeän käskyläiset (engl. Nightrise) on Anthony Horowitzin kirjoittaman Viisi vartijaa -fantasiakirjasarjan kolmas osa. Sarjan aiemmat osat ovat Korpinportti ja Kylmä tähti. Pimeän käskyläiset perustuu Horowitzin aiempaan teokseen The Silver Citadel.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Pimeän käskyläisten päähenkilö on Mattin sijaan Jamie Taylor. Jamie ja hänen kaksosveljensä Scott esiintyvät pienessä teatterissa Renossa. Veljekset tietävät, etteivät he ole normaaleja lapsia, sillä siinä missä muiden esiintyjien temput ovat silmänkääntöä, heidän temppunsa on täyttä totta: he osaavat lukea ajatuksia.

Eräänä iltana kaikki kuitenkin muuttuu. Nighrise on päässyt selville kaksosista ja on lähettänyt miehensä hakemaan pojat. Scott siepataan, mutta Jamie onnistuu pakenemaan tuntemattoman naisen kyydillä. Jamielle selviää, että nainen on etsinyt kaksosia, koska uskoo heidän voivan löytää hänen poikansa, joka myös on siepattu. Paljastuu, että poikkeuksellisia kykyjä omaavat lapset katoavat pian julkisuuteen tulonsa jälkeen. Naisen, Alician, avulla Jamie saa selvitettyä, mihin Scott on viety ryöstämällä tiedon Nightrisen agentin mielestä. Alicia on entinen senaattorin työntekijä, joten senaattorin avustuksella Jamie saadaan väärällä nimellä ja syyllä sisään keskellä Nevadan autiomaata sijaitsevaan nuorisovankilaan, johon Scottkin oli viety.

Jamie huomaa kuitenkin pian, ettei hän pystykään löytämään Scottia vankilasta, eikä edes hänen voimansa tunnu toimivan vankilassa. Apua on kuitenkin jo matkalla, näin kertoo eräs intiaani, joka on vartijana vankilassa ja tuntuu tietävän kaksosista enemmän kuin Jamie itse. Ja apu todella saapuu: intiaanit hyökkäävät vankilaan ja Jamie pääsee pakoon yhdessä vartijan ja vankilasta löytyneen Alician pojan kanssa. Poika tietää kertoa, ettei Scott enää ollut vankilassa vaan oli viety pois. Vankilapaon aikana Jamie haavoittuu vakavasti ja menettää tajuntansa. Intiaanien leirissä šamaani yrittää parantaa pojan ja joutuu lopulta lähettämään kotkan hakemaan Jamieta takaisin rajan takaa.

Jamie herää erikoisesta paikasta, jossa hänen ympärillään on joka puolella ruumiita. Hän tapaa miehen, joka kyselee onko hän vanhojen palvelija. Kun Jamie vastaa, ettei ole kenenkään palvelija, mies muuttuu osittain suureksi skorpioniksi ja käy hänen kimppuunsa. Jamie huomaa kuitenkin yllätyksekseen osaavansa taistella tartuttuaan kuolleen sotilaan kädestä ottamaansa miekkaan. Hänen onnistuu puolustautua otusta vastaan. Silloin paikalle saapuu joukko ratsastajia, jotka ampuvat jousilla skorpionin kuoliaaksi. Jamien yllätykseksi häntä kutustaan nimellä Vesa. Erehdys johtuu siitä, että Jamie on täsmälleen samannäköinen kuin Vesa, joka on kuollut hetki sitten. Jamielle selviää asioita viidestä vartijasta, vanhoista ja siitä, että Vesa oli yksi viidestä, kuten myös Jamieta auttamaan tullut tyttö nimeltä Scar. Edessä on viimeinen taistelu vanhoja vastaan, ja odotukset Jamieta kohtaan ovat kovat, sillä vanhojen voittamiseen tarvitaan kaikki viisi vartijaa ja Vesa on kuollut. Jamie toivoo olevansa Vesa, muttei usko sitä. Taistelu kuitenkin voitetaan, Jamie on yksi viidestä. Vanhat ajetaan pois.

Taistelun jälkeisenä yönä Matt tulee herättämään Jamien ja haluaa puhua, jolloin he menevät joen varteen vähän kauemmas leiristä. Siellä Matt kertoo Jamielle, että hän ei ole eri maailmassa, vaan 10 000 vuoden takaisessa ajassa ja ihmiskunnasta on vanhojen takia jäljellä enää vain rippeet. Matt kertoo myös, että viisi vartijaa ovat aina samat henkilöt, aika vain on eri: Jamie ja Vesa ovat yksi ja sama henkilö, ja kun toinen kuoli, toinen tuli korvaamaan tätä. Matt käskee Jamieta etsimään muut ja neuvoo käyttämään apuna unimaailmaa. Sitten Matt neuvoo Jamieta seuraamaan kotkaa, joka on lähistöllä. Kotkaa seuratessaan Jamie joutuu kahlaamaan joen yli, mutta vesi vetää hänet mukaansa ja hän luulee hukkuvansa.

Hukkumisen sijaan Jamie herääkin intiaanien leiristä nykyajassa. Intiaani kertoo Jamielle sen, mitä heidän kansansa joukossa tiedetään vanhoista ja viidestä vartijasta ja siitä, miten hän tiesi Jamien olevan yksi viidestä. Lopulta he lähtevät viemään Alician poikaa takaisin äitinsä luo. Perillä Jamie saa yllätyksekseen kuulla Alician haluavan auttaa Scottin etsimisessä, vaikka hän onkin saanut oman lapsensa takaisin. Alician luona Jamie katsoo televisiosta uutisia, joissa kerrotaan Alician entisen pomon, senaattorin, pyrkimisestä presidentiksi ja siitä, kuinka tämä aikoo vierailla lapsuudenkaupungissaan. Silloin Jamie keksii selityksen unimaailman miehelle, joka käskee pelastaa jonkun: pelastettava ei olekaan Scott vaan senaattori ja murhaaja on Scott.

He ehtivät paikalle juuri ja juuri ajoissa ja Jamie onnistuu estämään senaattorin murhan. Scottin mukana ollut nainen, joka oli Nightrise-yhtymän jäsen, kuolee senaattoriin tähdättyyn luotiin, eikä kukaan ole enää komentamassa aivopestyä Scottia. Joukkio pääsee pakoon, mutta poliisit ovat heidän perässään. Scott lähettää Jamielle telepaattisen viestin käskien pysäyttämään auton. Auton pysähdyttyä Jamie huomaa tunnistavansa paikan siksi, josta heidät oli vauvoina löydetty hylättyinä. Samalla paikalla on vanha intiaanien pyhä paikka. Jamie muistaa, että Matt kertoi maailmassa olevan portteja, jotka sijaitsevat pyhissä paikoissa. Jamie ja Scott pakenevat portin kautta ennen kuin poliisit ehtivät paikalle. Alicia kieltää, ettei ollut nähnytkään poikia. Lopulta pitkän matkan jälkeen Jamie ja Scott ovat talon edessä ja sieltä astuu ulos kaksi tutunnäköistä poikaa, Matt ja Pedro. Neljä viidestä on yhdessä.[1]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anthony Horowitz: Pimeän käskyläiset. (Nightrise). Hämeenlinna: Karisto, 2009. 978-23-5101-5.