Pimeä keskiaika

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Runoilija Francesco Petrarca loi "pimeän aikakauden" käsitteen. Cycle of Famous Men and Women, Andrea di Bartolo di Bargillacin fresko, Galleria degli Uffizi, Firenze, n. 1450.

Pimeä keskiaika on kulttuurisen rappeutumisen tai yhteiskunnallisen hiipumisen aikakausi, jonka alku sijoitetaan Länsi-Euroopassa Rooman valtakunnan luhistumiseen ja loppu sijoitetaan 800- ja 1200-lukujen välille, jolloin tapahtui asteittaista oppineisuuden elpymistä.[1][2][3] 1800-luvulla lisääntynyt tietämys keskiajan saavutuksista alkoi kyseenalaistaa tapaa leimata koko aikakausi "pimeäksi".[3] Pimeäksi keskiajaksi kutsutulta ajalta on olemassa vain harvoja kirjallisia lähteitä.

Pimeästä aikakaudesta alkoivat puhua renessanssihumanistit, jotka halusivat 1300-1500-luvuilla erottautua heitä edeltäneestä ajanjaksosta ja liittää itsensä ihailemaansa antiikin aikaan. Samalla kun he pyrkivät korostamaan aikansa "uutuutta" ja vapautta, he pyrkivät maalaamaan tämän edeltäneen ajanjakson mahdollisimman synkillä väreillä, ilottomaksi, ruttoiseksi, tietoa vailla olleeksi ja kirkon vallan kahlehtimaksi onnettomaksi välivaiheeksi antiikin kulttuurin ja sen uudelleensyntymän (ital. rinascimento, josta ransk. renaissance) välissä. Syntyi termi keskiaika, ja käsitys sen pimeydestä. Hannele Klemettilän mukaan myös romantikot kantoivat kortensa kekoon pimeästä keskiajasta. Länsi-Euroopassa 1700-luvun jälkipuoliskolla ja teollisen vallankumouksen kaudella voimistunut romantiikka "löysi" keskiajan uudelleen nostaen sen muotiin, mutta kärjistäen sen piirteitä. Keskiajasta luotiin mielikuva hurjana ja romanttisena aikakautena. On arveltu, että tämän mielikuvan taustalla oli pyrkimyksiä paeta mielikuvituksen kautta ankeana pidetystä aikalaistodellisuudesta.[4]

Tämä käsitys keskiajasta eli pitkälle 1900-luvulle saakka tieteellisessäkin historiankirjoituksessa, ja vasta toisen maailmansodan jälkeen se on murtunut useiden tutkijoiden työn tuloksena. Klemettilän mukaan keskiajalla julmuudesta puhumisen tavat olivat omanlaisensa, jonka vuoksi niistä on seurannut myöhemmin monia väärinkäsityksiä. Usein on myös jätetty huomioimatta keskiajan kirjoittajien ideologiaan, didaktiikkaan ja propagandaan liittyvät päämäärät. Lisäksi kuva-aineiston ja draamamateriaalin käytössä ja tulkitsemisessa on ollut samanlaisia ongelmia.[5] Joka tapauksessa käsitys keskiajan pimeydestä elää yhä sitkeästi yleisessä historiatietoisuudessa vanhentuneiden yleisesitysten sekä monien teemaa hyödyntäneiden kaunokirjallisuuden ja populaarikulttuurin teosten takia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. (1989) Oxford English Dictionary, 2, Oxford, England: Oxford University Press. “a term sometimes applied to the period of the Middle Ages to mark the intellectual darkness characteristic of the time; often restricted to the early period of the Middle Ages, between the time of the fall of Rome and the appearance of vernacular written documents.” 
  2. "Dark Ages" Merriam-Webster -sanakirjassa
  3. a b Franklin, James: The Renaissance Myth. Quadrant, 1982, nro 11. (englanniksi)
  4. Klemettilä 2008, s. 331
  5. Klemettilä 2008, s. 8