Pikkusinisiipi
| Pikkusinisiipi | |
|---|---|
_2_(HS).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Sinisiipiset Lycaenidae |
| Suku: | Cupido |
| Laji: | minimus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cupido minimus |
|
| Katso myös | |
Pikkusinisiipi (Cupido minimus) on sinisiipien heimoon kuuluva pienikokoinen päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella. Suurimmillaankin selvästi alle kolmen senttimetrin siipivälillään se on Suomen pienikokoisin päiväperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkusinisiiven etusiiven pituus on yleensä 9–13 mm ja siipien kärkiväli 18–25 mm. Siipien yläpinnan pohjaväri on tummanruskea. Koiraalla on yläpuolella hajallaan hopeansinisiä suomuja, mutta muuten sukupuolet ovat samannäköisiä. Koiraiden sinisten suomujen määrä kasvaa siirryttäessä pohjoista kohti. Siipien alapinnat ovat vaaleanruskeat ja sekä etu- että takasiiven poikki kulkee mustien, valkoreunaisten täplien rivi. Täplät ovat suurempia kuin niittysinisiivellä (Plebeius semiargus). Siipien alapinnoilla ei ole lainkaan oranssia väriä.[2][3][4]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkusinisiipi esiintyy Espanjasta Euroopan läpi Turkkiin, Kaukasukselle ja Aasiassa Mongoliaan ja Amurin seudulle saakka. Laji puuttuu Euroopassa muun muassa Pyreneiden niemimaan eteläosista, Britteinsaarien pohjoisosista ja suurimmasta osasta Fennoskandiaa. Suomessa pikkusinisiipi esiintyy nykyisin vain paikoittain Salpausselällä ja Pohjois-Karjalassa. Kanta on rajusti taantunut. Laji on aiemmin esiintynyt myös Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla, mutta on nykyään hävinnyt. Pikkusinisiipi on löydetty myös Kilpisjärveltä, jonne se on ilmeisesti harhautunut Norjasta, jossa laji esiintyy pohjoisempana kuin Suomessa.[5][6][7]
Lentoaika on levinneisyysalueen eteläosissa huhtikuusta syyskuuhun, pohjoisosissa toukokuusta heinäkuuhun.[3] Suomessa lentoaika on toukokuun puolivälistä kesäkuun lopulle.[6]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkusinisiiven elinympäristöä ovat kuivat niityt ja ruohoiset rinteet merenpinnan tasolta 2 700 metrin korkeudelle saakka. Usein esiintymispaikka on pinta-alaltaan varsin pieni. Tyypillistä elinympäristöä Suomessa ovat sisämaan harjualueet ja mäkimaastot eikä Suomesta tunneta kovinkaan montaa esiintymispaikkaa. Myös Ruotsissa esiintymät ovat erittäin paikallisia ja etäisyydet populaatioiden välillä ovat suuria. Sopivalla paikalla perhoslaji voi kuitenkin olla runsaslukuinen. Syynä paikallisuuteen ovat pitkälti toukan ravintokasvit, jotka ovat suosivat kalkkipitoista maaperää. Laji on paikkauskollinen eivätkä etenkään koiraat lennä kauaksi reviiriltään. Naaraat liikkunevat laajemmalla alueella.[3][7]
Muna munitaan ravintokasvin kukkiin. Toukka elää pääasiassa ravintokasvin kukinnoissa ja hedelmissä. Toukkakehitys kestää 3–4 viikkoa ja toukka talvehtii täysikasvuisena ravintokasvin kuihtuneissa kukinnoissa. Laji koteloituu maahan ja kotelovaihe kestää noin kaksi viikkoa. Toukka on myrmekofiili ja sitä tavataan joskus muurahaispesistä muurahaisvieraana.[3]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukan ravintokasveja ovat etelässä masmalo (Anthyllis vulneraria), kenttäkeulankärki (Oxytropis campestris) sekä maitteet (Lotus), kuten keltamaite (Lotus corniculatus) ja pohjoisessa ilmeisesti tunturikurjenherne (Astragalus alpinus).[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Pikkusinisiipi – Cupido minimus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset, s. 264–265. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae, s. 192–193. ArtDatabanken, SLU, 2005. ISBN 91-88506-51-7.
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ Pertti Pakkanen: Pikkusinisiipi. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ a b Perhoswiki (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja, s. 136. BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- LuontoPortti: Pikkusinisiipi (Cupido minimus)
- Suomen Perhoset: Pikkusinisiipi
- UniProt, Taxonomy: Cupido minimus (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)