Pikkumittarit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikkumittarit
Piiskupikkumittari (Eupithecia virgaureata)
Piiskupikkumittari (Eupithecia virgaureata)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Mittarimaiset Geometroidea
Heimo: Mittarit Geometridae
Alaheimo: Kenttämittarit Larentiinae
Suku: Pikkumittarit Eupithecia
Curtis, 1825
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pikkumittarit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkumittarit Commonsissa

Pikkumittarit (Eupithecia) on varsin laaja mittariperhosten suku, johon kuuluu maailmanlaajuisesti satoja eri lajeja. Suomestakin tunnettiin vuonna 2009 kaikkiaan 53 eri pikkumittarilajia[1]. Muutamat lajit, kuten kuusensiemenmittari (Eupithecia abietaria)[2], ovat merkittäviä tuholaisia.

Piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryhmänä pikkumittarit ovat ilmeisesti hyvin nuori ja osa lajeista on vasta eriytymässä toisistaan.[3] Sukuun kuuluvat perhoset ovat pienikokoisia, hoikkaruumiisia ja niiden siipiväli on korkeintaan pari senttimetriä. Etusiivet ovat pituuteensa nähden kapeat. Lepäävä perhonen pitää siipiään tyypillisesti suoraan ruumiin sivuilla siten, että siiven etureuna on noin 90° kulmassa vartaloon nähden antaen perhoselle tunnusomaisen muodon. Takasiivet jäävät vaihtelevissa määrin etusiipien alle piiloon. [4] Useimpien lajien väritys on harmaankirjava ja perhosen määrittäminen lajilleen vaatii usein kuvioinnin ja värityksen yksityiskohtien tutkimista. Tavallisesti määrittämiseen ei riitä yksittäinen tuntomerkki vaan lajinmääritys vaatii useiden tuntomerkkien yhdistämistä. Lisäksi muutamat lajeista on helpompaa tunnistaa niiden elintapojen ja esiintymispaikan kuin ulkoasun perusteella.[3]

Aikuiset pikkumittarit lentävät tavallisesti iltahämärässä tai jopa päivällä, minkä vuoksi kovin monia lajeja ei lennä valolle.[3]

Pikkumittarien toukat ovat pieniä ja liikkuvat heimolle ominaiseen tapaan "mittaamalla". Toukat ovat yleensä aikuista perhosta värikkäämpiä ja erikoistuneet tietyille ravintokasveille, joten niiden avulla lajistoa on melko helppoa kartoittaa.[5] Ne käyttävät ravinnokseen pääsääntöisesti kasvien kukkia, siitepölyä tai siemeniä, harvemmin lehtiä. Eräät havaijilaiset lajit ovat muita hyönteisiä saalistavia petoja[6]. Vaikka aktiivisesti saalistavia pikkumittarilajeja ei muualta tavatakaan, myös Suomessa tavattavien lajien toukat saattavat ainakin kasvatusolosuhteissa syödä toisiaan.[3]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Luonnontieteellinen keskusmuseo: Suomen perhoset (vanha sivusto)
  2. Metsäntutkimuslaitos: metsien terveys
  3. a b c d Mikkola K, Jalas I, Peltonen O. 1989. Suomen perhoset. Mittarit 2. Recallmed Oy. Suomen Perhostutkijain Seura. Hangon Kirjapaino. ISBN 951-9221-23-9 s. 29
  4. BugGuide (englanniksi)
  5. Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. BugBook Publishing, 2014. 978-87-993512-9-9. s. 312
  6. Carnivorous caterpillars: the behavior, biogeography and conservation of Eupithecia (Lepidoptera: Geometridae) in the Hawaiian Islands

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]