Pikkumehiläissyöjä
| Pikkumehiläissyöjä | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Merops orientalis (Latham, 1802[1]) |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Pikkumehiläissyöjä Wikispeciesissä |
Pikkumehiläissyöjä (Merops orientalis) on mehiläissyöjien heimoon kuuluva säihkylintulaji.
Tuntomerkit [muokkaa]
Pikkumehiläissyöjän pituus on 20–25 senttimetriä, joista pyrstöjouhien osuus on 2–8 senttimetriä. Pikkumehiläissyöjä on väritykseltään vihreä. Sen silmien ja kurkun alaosan poikki kulkevat mustat juovat. Sukupuolet ovat samannäköiset, mutta nuoret yksilöt ovat vanhoja himmeämmän värisiä ja niiden pyrstöjouhet ovat lyhyet. Israelissa ja Jordaniassa elävän alalajin cyanophrys naama on sininen ja pyyrstöjouhet lyhyehköt. Niilin suistolla elävän cleopatra-alalajin höyhenpuku on himmeämmän vihreä ja siltä puuttuu naaman sininen väri. Lisäksi sen pyrstöjouhet ovat pidemmät.[2]
Pikkumehiläissyöjän kutsuääniä ovat lyhyt, kova ”kitt” ja rullaava, metallinen ”krrit”. Laulu, josta puuttuu selvä rakenne, on nopeana toistuva ja erilaisista kovista, rullaavista ja kimeistä äänistä koostuva sarja.[2]
Levinneisyys [muokkaa]
Pikkumehiläissyöjiä elää Lähi-idässä, Etelä-Aasiassa sekä Länsi-Afrikassa ja Keski- ja Itä-Afrikan pohjoisosissa.[1]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Merops orientalis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b Svensson, Lars: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 240. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
