Pikkumarunakana

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikkumarunakana
Centrocercus minimus.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen [1]
Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset
Eucarya
Kunta: Eläinkunta
Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset
Chordata
Alajakso: Selkärankaiset
Vertebrata
Luokka: Linnut
Aves
Lahko: Kanalinnut
Galliformes
Heimo: Aitokanat
Phasianidae
Suku: Marunakanat
Centrocercus
Laji: minimus
Kaksiosainen nimi
Centrocercus minimus
Young, Braun, Oyler-McCance, Hupp & Quinn, 2000
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pikkumarunakana Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkumarunakana Commonsissa

Pikkumarunakana (Centrocercus minimus) on aitokanoihin kuuluva erittäin uhanalainen lintulaji. Sitä tavataan endeemisenä Yhdysvalloista.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkumarunakanakoiras voi kasvaa 44–51 cm pitkäksi ja naaras on pienikokoisempi ja voi kasvaa 32–38 cm pitkäksi. Koiras on yleisväritykseltään harmahtavan ruskean kirjava. Kurkku on musta ja rinta on valkoinen ja vatsa musta. Pyrstön höyhenet ovat jäykät ja koiras pystyy levittämään pyrstönsä viuhkamaiseksi. Naaraat ovat väritykseltään kauttaaltaan ruskeita ja nuoret linnut muistuttavat ulkonäöltään naaraita. Pikkumarunakana on ulkonäöltään hyvin samankaltainen kooltaan suuremman marunakanan (Centrocercus urophasianus) kanssa.[2][3][4]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkumarunakanaa tavataan pieneltä alueelta Coloradon ja Utahin osavaltioista. Lajin elinympäristöä ovat marunoja kasvavat alueet ja niityt. Laji liikkuu tyypillisesti pieninä ryhminä. Aikuisten marunakanojen ravinto koostuu kasvien osista erityisesti marunojen lehdistä. Poikaset ja nuoret linnut tarvitsevat hyönteisravintoa. Pikkumarunakanan lisääntymiskausi ulottuu huhtikuulta kesäkuulle. Koiraat esittävät ryhmissä soitimellaan viuhkamaisia pyrstöjään ja pörhistelevät rinnan valkoisia höyheniään. Yleensä ryhmistä vain yksi tai kaksi koirasta pääsevät parittelemaan naaraiden kanssa. Naaras rakentaa pesän ruohikon ja marunapensaikkojen suojiin ja munii 6–9 munaa.[2][3][4]

Pikkumarunakanakannan kooksi arvioidaan noin 2 500 yksilöä. Kantaa uhkaa elinympäristön häviäminen ja pirstaloituminen teiden ja asuntojen rakentamisen takia ja karjan laiduntamisen vuoksi. Myös Länsi-Niilin virus pikkumarunakanan elinalueilla on uhka.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Centrocercus minimus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 28.3.2014. (englanniksi)
  2. a b Gunnison Sage-grouse - BirdLife Species Factsheet BirdLife International. Viitattu 26.10.2013.
  3. a b Priscilla Kuo: Centrocercus minimus Animal Diversity Web. University of Michigen Museum of Zoology. Viitattu 26.10.2013. (englanniksi)
  4. a b Pete Dunne: Pete Dunne's essential field guide companion, s. 72. Houghton Mifflin Harcourt, 2006. ISBN 978-0618236480. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.10.2013). (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.