Pikkulepakko
| Pikkulepakko | ||||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||||||
| Pipistrellus nathusii (Keyserling & Blasius, 1839) |
||||||||||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||||||||
| Pikkulepakon levinneisyys | ||||||||||||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||||||
 Pikkulepakko Wikispeciesissä |
Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) on Euroopassa elävä lepakkolaji, joka kuuluu siippojen heimoon. Laji on saanut tieteellisen nimensä saksalaisen Hermann von Nathusiusin mukaan. Pikkulepakko on Suomessa harvinainen pesimälaji.
Sisällysluettelo |
Piirteet [muokkaa]
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Pikkulepakko muistuttaa ulkonäöltään viiksi- ja isoviiksisiippaa.[4] Sen selkä on tumman harmaanruskea ja hartioissa on tumma laikku.[4] Selän karvoitus jatkuu myös häntäräpylässä.[5] Vatsapuoli on vaalea ja kellertävän harmaanruskea.[4] Korvan edessä oleva uloke, tragus, on pyöreäpäinen.[5] Lennossa lajin tärkein tuntomerkki on nilkasta häntäpoimun reunaan ulottuva pitkä kannus.[6]
Nimestään huolimatta pikkulepakko ei ole erityisen pieni, vaan samankokoinen kuin esimerkiksi isoviiksisiippa. Pikkulepakon ruumis on noin 4,5–5,7 cm pitkä[7] ja se painaa 5–10 grammaa[8]. Häntä on 3,5–4 cm mittainen.[7] Siipien kärkiväli on 22–24,5 cm[4] ja kyynärvarren pituus 3,6 cm[7]. Pikkulepakko on hyvin samannäköinen kuin kääpiö- ja vaivaislepakko, ja lajien selkein ero on viidennen sormen pituudessa: kääpiö- ja vaivaislepakolla se on enintään 4,3 cm, pikkulepakolla vähintään 4,4 cm.[7] Pikkulepakko on myös hieman suurempi kuin nämä lähisukulaisensa.[7]
Äänet [muokkaa]
Pikkulepakot viestivät keskenään erilaisilla, ihmiskorvinkin kuultavilla sirisevillä ja rätisevillä äänillä.[9] Ne ääntelevät varsinkin silloin, kun ovat lähdössä päiväpiilostaan.[9] Kuten muidenkin lepakoiden kohdalla, ihminen voi kuulla pikkulepakon lentäessään päästämät korkeataajuiset kaikuluotausäänet vain ultraäänidetektorin avulla. Lajin luotausäänet ovat samankaltaisia, mutta korkeampia (yleensä 36–42 kilohertsiä) ja nopearytmisempiä kuin pohjanlepakolla.[5] Detektorilla ääni on kuultavissa 15–25 metrin päähän.
Levinneisyys [muokkaa]
Pikkulepakon levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta Kaukasukselle, Uralille ja Länsi-Aasiaan.[2] Laji elää myös Britteinsaarten eteläosissa.[2] Pikkulepakot muuttavat talvehtimaan Keski-Eurooppaan, jopa 2 000 kilometrin päähän pesimäalueeltaan.[5] Baltian ja Saksan alueen yksilöt siirtyvät talveksi Atlantin rannikolle tai Pohjois-Italiaan, jossa ne horrostavat.[9] Ne saapuvat takaisin pohjoiseen toukokuun tienoilla.[9]
Ruotsissa pikkulepakko on melko harvinainen, mutta Virossa yleinen. Suomessa pikkulepakoita on aiemmin tavattu keväisin ja kesäisin vain satunnaisesti, lähinnä etelärannikolla.[9] Ensimmäinen havainto tehtiin vuonna 1982 Hangossa,[7][6] ja vuoteen 1999 mennessä oli nähty vasta alle kymmenen yksilöä.[4] 2000-luvun alussa yksilöitä tavattiin jo useita joka kesä.[6] Heinäkuussa 2006 saatiin itäiseltä Uudellamaalta, Ruotsinpyhtäältä[5], havainto siitä, että pikkulepakot myös lisääntyvät ja saavat poikasia Suomessa.[9] Lisääntymisyhdyskunnan löytymisen jälkeen pikkulepakkohavainnot ovat yleistyneet Suomen rannikkoseuduilla ja saaristossa,[5] mutta se johtuu osittain myös lepakkoharrastyksen yleistymisestä ja parantuneesta lajintuntemuksesta.[6] Vuoteen 2011 mennessä maasta oli löydetty toinenkin pesimäyhdyskunta.[10] Suomessa lajin muuttokäyttäytymistä ei ole tutkittu paljoa.[6] Havaintoja kevät- ja syysmuutosta on tehty Suomen rannikoilla vasta vuoden 2006 jälkeen. Detektoreilla saatujen havaintojen mukaan pikkulepakot saapuvat maahan toukokuun alussa ja lähtevät elokuun lopulla.[11]
Elinympäristö [muokkaa]
Pikkulepakko elää mieluiten rannikon ja rehevien järvien tuntumassa korkeiden, harvassa kasvavien rantapuiden latvuksissa. Sitä tavataan paljon myös kaupungeissa.[7] Päivät se viettää esimerkiksi rakennuksissa, ontoissa puissa tai kallionkoloissa. Laji talvehtii luolissa ja kellareissa.
Elintavat [muokkaa]
Ravinto [muokkaa]
Pikkulepakot syövät yöllä lentäviä hyönteisiä, muiden Suomessa elävien lepakoiden tapaan. Ne syövät varsinkin yöperhosia ja sääskiä.[7] Pikkulepakko on vilkas ja nopea lentäjä.[5][4]
Lisääntyminen ja elinikä [muokkaa]
Pikkulepakko saa kerrallaan useimmiten kaksi poikasta.[7] Synnytys tapahtuu kesäkuussa. Vanhin tunnettu pikkulepakko on elänyt 11-vuotiaaksi.[8]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Pipistrellus nathusii IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Pipistrellus (Pipistrellus) nathusii Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 8.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Taxon details www.faunaeur.org. Fauna Europaea. Viitattu 8.7.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Lappalainen, Markku: Suomen lepakot. Suomen Luonto, 1999, nro 6, s. 36. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑ a b c d e f g Kyheröinen, Eeva-Maria: Lepakot osana lähiluontoa. Kymenlaakson Luonto, 2010, 16. vsk, s. 34. Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry. ISSN 1238-5530. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 8.7.2010.
- ↑ a b c d e Kauppinen, Juha: Ruttunaamojen kesä. Suomen Luonto, 2006, nro 9, s. 2. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑ a b c d e f g h i Nuorteva, Pekka; Henttonen, Heikki: Eläimiä värikuvina: Nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet, s. 78-79. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-13603-4.
- ↑ a b Longevity, ageing, and life history of Pipistrellus nathusii (englanniksi) Luettu 8.7.2010
- ↑ a b c d e f Tulonen, Hannele: Pikkulepakosta tuli uusi nisäkäslaji Suomeen Hs.fi. 31.7.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 8.7.2010.
- ↑ Hämäläinen, Elias: Kansainvälinen lepakkovuosi Elonkeha.fi. 15.2.2011. Elonkehä. Viitattu 21.2.2011.
- ↑ Malve, Riitta: Detektori tallentaa lepakoiden muuton. Suomen Luonto, 2010, nro 7, s. 12. Suomen luonnonsuojeluliitto.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- ARKive: Nathusius's pipistrelle (Pipistrellus nathusii)
- Encyclopedia of Life: Pipistrellus nathusii (luettu 8.7.2010) (englanniksi)
- Suomen Ympäristökeskus: Pikkulepakko
- Pikkulepakon ääntä Suomen Lepakkotieteellisen yhdistyksen sivuilla
- Luonnontieteellinen Keskusmuseo 31.7.2006: Uusi lisääntyvä nisäkäslaji Suomelle
