Pikkulaukku
| Pikkulaukku | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Rhinanthus minor L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Pikkulaukku (Rhinanthus minor) on näivekasvien heimoon kuuluva yksivuotinen kasvilaji. Pikkulaukku on muiden laukkujen tapaan puoliloinen, sillä se imee ravintoa muiden kasvien juurista.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö [muokkaa]
Pikkulaukun lehtien muoto vaihtelee kapeanpuikeista kapeansoikeisiin. Lisäksi ne ovat hammaslaitaisia. Kukat sijaitsevat varsien latvoissa ja ovat kiinni lehtihangoissa. Kukat ovat väriltään tummankeltaisia, mutta teriön ylähuulen hampaat ovat sinipunaisia. Kukkien tukilehdet ja verhiöt ovat yleensä tumman- tai ruskeanvihreitä. Kukan teriö on 13–15 mm pitkä ja ylähuuli on alahuulta pidempi, sivuilta litistynyt ja suoratorvinen. Verhiö on pullea ja myös sivuilta litistynyt. Pikkulaukku kukkii Suomessa kesä-syyskuussa. Pikkulaukun erottaa isolaukusta (Rhinanthus angustifolius) mm. erilaisten kukkien avulla.
Esiintyminen Suomessa [muokkaa]
Suomessa pikkulaukulla on kaksi alalajia, eteläinen kesäpikkulaukku (Rhinanthus minor ssp. minor) ja lapinpikkulaukku eli lapinlaukku (Rhinanthus minor ssp. groenlandicus). Lapinlaukku luokitellaan monissa teoksissa omaksi lajikseen. Pikkulaukku kasvaa Suomessa yleisenä ja alkuperäisenä tai muinaistulokkaana koko maan alueella.
Lähteet [muokkaa]
Arto Kurtto, Leena Helyranta, Otavan värikasvio, 2005, Otava, uudistettu laitos, sivu 218
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Pikkulaukku (Rhinanthus minor)
- Luontoportti: Pikkulaukku (Rhinanthus minor)
- ITIS: Rhinanthus minor (englanniksi)
Sivulta puuttuu