Pikkukultasiipi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikkukultasiipi
Chrysophanus.phlaeas.2163.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Suku: Lycaena
Laji: phlaeas
Kaksiosainen nimi
Lycaena phlaeas
(Linnaeus, 1761)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pikkukultasiipi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkukultasiipi Commonsissa

Pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas) on sinisiipisten (Lycaenidae) heimoon kuuluva pieni päiväperhonen, joka esiintyy useana alalajina laajalla alueella holarktisella alueella.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkukultasiiven etusiipien yläpinnan pääväri on hohtavan oranssi, ulkoreunassa on musta reunus. Takasiipien pääväri on tummanharmaa, ulkoreunassa on oranssi reunus. Etusiiven alapuolen pääväri on vaaleanoranssi ja takasiiven alapuolen harmaanruskea. Siipien kärkiväli on 20–32 mm. Sukupuolet muistuttavat toisiaan, mutta naaras on yleensä koirasta kookkaampi ja sen etusiivet eivät ole yhtä suipot. Toukka on väriltään vihertävänruskea.

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkukultasiiven levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta ja Etiopiasta Pohjois-Eurooppaan ja Aasian lauhkean vyöhykkeen kautta Japaniin saakka sekä Pohjois-Amerikassa lauhkealta vyöhykkeeltä kylmän vyöhykkeen Ellesmerensaarelle saakka. Lentoaika on levinneisyysalueen eteläosissa helmi-maaliskuusta alkaen ja pohjoisempana toukokuusta alkaen kahtena tai useampana sukupolvena. Aivan pohjoisessa, kuten alalaji Lycaena phlaeas polaris, yhtenä sukupolvena kesä-heinäkuussa. Etelässä lentoaika voi jatkua marraskuuhun saakka.

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkukultasiiven elinympäristöä ovat niityt, pientareet, puutarhat, metsänaukeat, kalliot ja rannat. Laji talvehtii toukkana.

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasveja ovat hierakat, kuten niittysuolaheinä (Rumex acetosa), ahosuolaheinä (Rumex acetosella), poimuhierakka (Rumex crispus) ja hevonhierakka (Rumex longifolius) sekä joskus tatarlajit (Polygonum).

Alalajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lycaena phlaeas abbotti
  • Lycaena phlaeas americana
  • Lycaena phlaeas arctodon
  • Lycaena phlaeas arethusa
  • Lycaena phlaeas chinensis
  • Lycaena phlaeas coccinea
  • Lycaena phlaeas comedarum
  • Lycaena phlaeas daimio
  • Lycaena phlaeas ethiopica
  • Lycaena phlaeas feildeni
  • Lycaena phlaeas flavens
  • Lycaena phlaeas ganalica
  • Lycaena phlaeas kamtschatica
  • Lycaena phlaeas oxiana
  • Lycaena phlaeas phlaeas – Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa, myös Välimeren ja Atlantin saarilla
  • Lycaena phlaeas phlaeoides – Madeiralla
  • Lycaena phlaeas polaris – Euroopan pohjoisosissa
  • Lycanea phlaeas pseudophlaeas
  • Lycaena phlaeas shima
  • Lycaena phlaeas stygiana

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kijayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
  • Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]