Pikkukotka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikkukotka
Booted Eagle NAUMANN.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Alaheimo: Aquilinae
Kaksiosainen nimi
Aquila pennata
(J.F. Gmelin, 1788)
Levinneisyyskartta
Pikkukotkan esiintymisalue. Pesimäalueet keltaisella, talvehtimisalueet vihreällä. Paikkalintuna sinisillä alueilla.
Pikkukotkan esiintymisalue. Pesimäalueet keltaisella, talvehtimisalueet vihreällä. Paikkalintuna sinisillä alueilla.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pikkukotka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkukotka Commonsissa

Pikkukotka eli aiemmalta nimeltään kääpiökotka (Aquila pennata,lähde? aiemmin Hieraaetus pennatus) on isokokoinen päiväpetolintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkukotka on hiirihaukan kokoinen, mutta selvästi kotkan muotoinen. Sen pituus on 45–53 cm, siipien kärkiväli 100–121 cm ja paino 510–1 250 g; naaraat ovat 10 % suurempia kuin koiraat.

Lajista tavataan kahta värimuotoa, tummaa ja vaaleaa. Kummallakin muodolla yläpuoli on ruskea, siiven yläpeitinhöyhenillä on vaaleat lautumat ja siipien tyvillä on vaaleat ”ajovalot”. Vaalea muoto on alta valkea, siipisulat erottuvat mustina. Tumma muoto on alta ruskea.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkukotka on muuttolintu, joka pesii Etelä- ja Kaakkois-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Keski-Aasiassa, ja talvehtii Afrikassa Saharan eteläpuolella sekä Aasian eteläosissa. Sen esiintymisalueen ala on noin 10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko on 10 000–100 000 yksilöä. Suomessa laji on äärimmäisen harvinainen vierailija, joka oli tavattu vuoden 2007 loppuun mennessä 11 kertaa.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkukotkan pesä sijaitsee yleensä puussa 6–16 metrin korkeudessa, sopivien pesäpuiden puuttuessa myös kallion ulkonemalla tai kalliojyrkänteen hyllyllä. Pesä voi olla käytössä useita vuosia ja se on laakea oksa- ja risukasa, joka on vuorattu tuoreilla lehvillä. Pikkukotkanaaras munii vuosittain tavallisesti kaksi, joskus yhden tai kolme munaa. Haudonta-aika on 36–38 päivää, ilmeisesti vain naaras hautoo ja koiras kantaa sille ruokaa. Poikaset ovat lentokykyisiä 50–63 päivän ikäisinä ja itsenäistyvät siitä parin viikon kuluttua.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkukotkat saalistavat enimmäkseen lintuja. Saaliit vaihtelevat pienistä varpuslinnuista harakan kokoisiin, tavallisin saaliskoko on isojen rastaiden ja kanojen luokkaa. Laji saalistaa myös liskoja, pieniä nisäkkäitä ja isokokoisia hyönteisiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cramp, Stanley (päätoim.): Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa, Vol. II. Oxford University Press, 1980.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Hieraaetus pennatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 13.5.2014. (englanniksi)
  2. Rariteettikomitea

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]