Pikkukilokki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikkukulokki
Suaeda maritima 01 by Line1.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Suku: Kilokit Suaeda
Laji: maritima
Kaksiosainen nimi
Suaeda maritima
(L.) Dumort.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pikkukilokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkukilokki Commonsissa

Pikkukilokki (Suaeda maritima) on suolaisten maiden ja merenrantojen kasvi. Suomessa lajia tavataan Ahvenanmaalla, jossa se on rauhoitettu.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkukilokin möyheitä lehtiä.

Yksivuotinen pikkukilokki kasvaa tavallisesti 5–15 cm pitkäksi, toisinaan pituutta voi olla jopa 30 cm. Koko kasvi on kalju. Varsi on tavallisesti rento, tyviosasta pitkähaarainen ja joskus pysty. Ruodittomat, möyheät lehdet ovat kierteisesti. Lehden lapa on tavallisesti 5–10 mm pitkä, tasasoukka, puoliliereä ja tylppä. Väriltään lehdet ovat sinertävänvihreitä tai punertavia. Kukat ovat pieniä, lehtihankaisia ja ne ovat tavallisesti kahden tai kolmen kukan ryhmissä. Kukissa on viisi kalvomaista, möyheää kehälehteä. Pikkukilokki kukkii Suomessa heinä-syyskuussa. Kasvin siemenet leviävät nopeasti uusille kasvupaikoille veden mukana.[1][2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkukilokkia tavataan lähes kaikkialla Euroopan merenrannoilla, erityisesti Välimerellä Kreikasta länteen ja Atlantilla Espanjasta Norjan keskiosiin saakka. Itämerellä sitä tavataan Suomenlahden korkeudelle asti. Sisämaassa pikkukilokkia kasvaa lähinnä erilaisilla aroalueilla Unkarista itään aina Keski-Aasiaan saakka. Satunnaisesti lajia voi tavata myös laajalla alueella muuta Aasiaa, Australiassa, Afrikassa erityisesti Marokossa sekä Yhdysvalloissa erityisesti itärannikolla, jossa pikkukilokki kuitenkin lienee alunperin tulokaslaji.[3]

Suomessa pikkukilokkia tavataan alkuperäisenä lajina ainoastaan Ahvenanmaan itäisessä saaristossa, erityisesti Kökarissa. Manner-Suomesta sitä on tavattu 1900-luvun alkupuolella painolastitulokkaana Varsinais-Suomesta, Uudeltamaalta sekä Vaasasta.[2][4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa pikkukilokki on lähes kasvittomien merenrantojen pioneerikasvi. Sitä kasvaa suolapitoisilla ja avoimilla rantaniityillä. Suomessa pikkukilokki on harvinaistunut rantalaidunnuksen loppumista seuranneen kasvupaikkojen umpeenkasvun takia.[1][2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkukilokkia on aikaisemmin käytetty soodan valmistamiseen.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ranta, Pertti: Pikkukilokki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 255.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 136.
  2. a b c Ranta 1998, s. 255.
  3. a b Den virtuella floran: Saltört (ruots.) Viitattu 17.11.2010.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Pikkukilokin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 17.11.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]