Pikkukeiju
Sivulta puuttuu | Pikkukeiju | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Oceanodroma monorhis (Swinhoe, 1867) |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Pikkukeiju Wikispeciesissä |
Pikkukeiju (Oceanodroma monorhis) on pieni ulappalintujen lahkoon kuuluva avomerilintu.[2]
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on 18–21 senttimetriä ja siivenkärkien väli 45–48 cm. Linnun yleisväritys on tumma ja käsisulissa hieman vaaleaa. Voi sekoittaa myrskykeijuun (Oceanodroma leucorhoa), jolla on samankokoinen- ja näköinen siipikuvio ja lovimainen pyrstö. Erona myrskykeijuun ovat tumma, selän värinen yläperä ja vaaleatyviset käsisulan ruodit. Voi myös sekoittaa isompaan ja pitempi, sekä kapea pyrstöisempään tyrskyliitäjään (Bulweria bulwerii).[2]
Levinneisyys [muokkaa]
Lajin pesimäalueen laajuudeksi on arvioitu 50 000–100 000 km² ja maailmanlaajuiseksi yksilömääräksi 20 000 lintua.
Pikkukeiju pesii 7 500 parin voimin Verkhovskyn saarella, Vladivostokista etelään, Venäjällä ja vähintään 1 000 parilla Japanissa. Sen populaatioista Kiinassa, Pohjois-Koreassa ja Etelä-Koreassa tiedetään vain vähän. Se saatta pesiä myös Pohjois-Atlantilla.
Talveksi se siirtyy lounaaseen, Intian valtameren pohjois-osiin. [1]
Esiintyminen Pohjois-Atlantilla [muokkaa]
Lajia on tavattu Pohjois-Atlantilla useita kertoja. Se on pyydystetty muun muassa Selvagenssaarilla, Kanariansaarten pohjoispuolelta, kalliorannikolta Koillis-Englannista useita kertoja, Norjasta, Ranskasta, Espanjasta, Italiasta ja Israelista. Pohjois-Atlantin ensimmäinen havainto on vasta vuodelta 1983, mikä johtuu luultavasti pikkukeijun yöllisistä elintavoista ja myrskykeijumaisesta ulkonäöstä.[2]
Uhat ja suojelu [muokkaa]
Sen pahimmat uhat Verkhovskyn pesimäalueella ovat varikset ja vaeltavat pöllöt. Verkhovskyn saari on suojeltu vuodesta 1984 lähtien, mikä on lopettanut turistien aiheuttaman häiriön pesillä.[1]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Oceanodroma monorhis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 24 ja 25. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Birding Israel: Swinhoe's Storm-petrel, Oceanodroma monorhis 19.4.2003. (englanniksi)
