Pikalevy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikalevy, joka sisältää radiokuunnelman Maailmojen sota äänitteen. Huomaa keskiöön painettu "outside start", jonka mukaan levy oli tarkoitettu soitettavaksi ulkoreunasta alkaen.

Pikalevy (engl. instantaneous disc) on yleisnimi useita tekniikoita käyttäville suoratallennuslevyille, joita käytettiin 1920-luvulta alkaen radiotoimituksissa ja yleisradioasemilla ennen magnetofonin yleistymistä[1]. Pikalevyistä käytetään myös nimitystä lakkalevy[2]. Suomen Yleisradio hankki pikalevytallentimen kalustoonsa 1934, ja sen ensimmäisiä käyttökohteita oli presidentti P. E. Svinhufvudin uudenvuodenpuhe[3].

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikalevyissä oli teknisesti kaksi kerrosta: substraatti ja laminaatti. Edellinen tarkoittaa levyn pohjarakennetta, joka oli yleensä alumiini, mutta myös lasia, kuitua ja terästä käytettiin. Jälkimmäinen tarkoittaa äänitettävissä olevaa pehmeämpää pintakerrosta, joka saattoi olla vahaa, nitroselluloosaa tai selluloosa-asetaattia.[2]

Monet pikalevyt muistuttivat ulkomuodoltaan 78 kierroksen sellakkalevyjä tai LP-levyä[2]. Ne olivat sellakkalevyjä isompia, yleensä 16-tuumaisia, ja pyörivät samalla nopeudella kuin myöhemmin esitelty LP (33 ⅓ kierrosta)[4]. Myös 78 kierroksen nopeudella pyöriviä, halkaisijaltaan 10" ja 12" levyjä valmistettiin[5]. Yhdelle pikalevylle mahtui ääntä tyypillisesti kolme minuuttia[6], mutta jopa viisitoista minuuttia toistavia aihioita oli saatavilla[5]. Standardin puutteessa jotkut pikalevyt äänitettiin ja toistettiin keskiöstä ulospäin (inside start) avautuvalle spiraalille. Syyksi tähän on esitetty kaiverruksessa irtoavaa jyystettä, joka levyn pyöriessä hakeutuu kohti levyn keskipistettä.[7]

Valmistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi suoratallennuslevyjärjestelmän valmistajista oli yhdysvaltalainen Presto, jonka laitteistoa käytettiin tallentamaan pikalevylle Herbert Morrisonin selostama lähetys ilmalaiva Hindenburgin tuhosta Lakehurstissa 6. toukokuuta 1937[8].

Radioäänitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikalevyjä on kiittäminen monista muutoin jo hävinneiksi luulluista arkistojen aarteista taidemusiikin ja kevyen musiikin saralla. Jazzin historia ei olisi yhtä täydellinen ilman pikalevyjä. John Hammondin järjestämät merkittävät konsertit Carnegie Hallista vuosilta 1938 ja 1939, joissa kuultiin Sonny Terryä ja Benny Goodmania, ovat säilyneet jälkipolville pikalevyillä. Duke Ellingtonin orkesterisävellys Black, Brown and Beige on sekin edelleen kuultavissa radiokäyttöön äänitetyltä pikalevyltä.[9]

Vitaphone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen optisen valoääniraidan kehittämistä tehdyt ensimmäiset puhuvat elokuvat, kuten John Barrymoren esittämä Don Juan (1926) ja Al Jolsonin Jazz Singer (1927), käyttivät pikalevyjen kaltaisia taltioita äänen välittämiseen elokuvateattereita varten. Järjestelmän kehitti Western Electric yhdessä Warner Brosin kanssa, ja sen kauppanimi oli Vitaphone.[10][11][12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gronow, Pekka; Saunio, Ilpo: Äänilevyn historia, s. 161. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16155-1.
  2. a b c The Audio Archive: Electric Transcription Discs haettu 19.9.2009
  3. YLE:n elävä arkisto: ensimmäinen äänityslaite (Jukka Lindfors) haettu 19.9.2009
  4. The Archives @ BostonRadio.org: Frequently asked questions (Scott Fybush, päivitetty 29.12.2002) haettu 19.9.2009
  5. a b Digital Deli Online: Transcription discs and tapes haettu 19.9.2009
  6. Lahden museot: Kisat selostaen kotiin Lahden MM-kisoista 1938-1989 (Suvi Kuisma, Hiihtomuseo, Lahti) haettu 19.9.2009
  7. The 78rpm Record Home Page - Center-start 78's haettu 19.9.2009
  8. After the Day of Infamy: Making and Maintaining the Original Recordings haettu 19.9.2009
  9. Gronow, Pekka; Saunio, Ilpo: Äänilevyn historia, s. 162. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16155-1.
  10. Gronow, Pekka; Saunio, Ilpo: Äänilevyn historia, s. 162–163. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16155-1.
  11. Western Electric: Don Juan & the Jazz Singer haettu 19.9.2009
  12. University of Memphis, Department of Communication: A History of Radio Program Collecting (Marvin R. Bensman, J.D., Ph.D.)"Western Electric developed the 16-inch, 33-1/3 rpm disk before they were used in radio. These disks were first used as the sound tracks for early 'talkies.' Sound On Film optical tracks did not follow until later." haettu 19.9.2009

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]