Piippolimakotilo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Piippolimakotilo
Water snail Rex 2.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Kotilot Gastropoda
Lahko: Vesikeuhkokotilot Basommatophora
Heimo: Limakotilot Lymnaeidae
Suku: Lymnaea
Laji: stagnalis
Kaksiosainen nimi
Lymnaea stagnalis
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Commons-logo.svg Piippolimakotilo Commonsissa

Piippolimakotilo (Lymnaea stagnalis) on suurin Suomessa esiintyvä vesikotilolaji. Sen kuori on suippo, teräväkärkinen, 25-50 mm pitkä. Elävänä kotilo on tummahko; tyhjänä kuori on kiiltävän kellanruskea ja osittain läpikuultava. Vartalo on kellanharmaa.[2]

Piippolimakotilo on yleinen rehevissä järvissä, lammikoissa ja vähäsuolaisissa merenlahdissa. Se liikkuu vesikasveja myöten ja nousee välillä pintaan hengittämään. Se syö leviä, vihreitä lehtiä, lampipolyyppeja, myös kalanraatoja yms. Sitä on kutsuttu myös isolimakotiloksi.

Piippolimakotilon tyhjä kuori.
Piippolimakotilon kutua uistinvidan kelluslehden alapinnalla.

Piippolimakotiloita esiintyy koko Euroopassa, Aasian pohjoisosissa ja Pohjois-Amerikassa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Budha, P.B., Dutta, J. & Daniel, B.A.: Lymnaea stagnalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 8.8.2014. (englanniksi)
  2. a b ARKive
Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.