Piikkikaunokki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Piikkikaunokki
Piikkikaunokin kukka.
Piikkikaunokin kukka.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit
Alakaari: Koppisiemeniset
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Kaunokit Centaurea
Laji: calcitrapa
Kaksiosainen nimi
Centaurea calcitrapa
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Piikkikaunokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Piikkikaunokki Commonsissa

Piikkikaunokki (Centaurea calcitrapa) on kaksivuotinen kaunokkilaji, jota esiintyy Euroopassa Välimerenalueella.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piikkikaunokkikasvusto Espanjassa.

Piikkikaunokki kasvaa 20–70 senttimetriä korkeaksi. Varsi on jäykkä ja harittavahaarainen. Sekä varsi että lehdet ovat aluksi harmaakarvaisia. Kierteisesti olevien alus- ja keskilehtien lapa on pariliuskainen, mutta latvalehtien lapa on ehyt. Lehtilaita on harvaan piikkihampainen. Yksittäin latvahaarojen kärjissä olevat kukkamykeröt ovat perättömiä ja lehtien ympäröimiä. Mykerön kehto on 6–8 mm leveä ja pullean lieriömäinen. Mykerön vaaleanvihreät kehtosuomut paksuja, tyviosasta puikeita, kalvolaitaisia ja laidoiltaan hentopiikkisiä lukuun ottamatta kärkiä, joiden piikki on vankka. Kehtosuomujen kärkilisäkkeet ovat kolmiomaisia ja väriltään vaalean kellanruskeita tai punertavia. Kukan teriö on vaaleanpunainen. Suomessa piikkikaunokki kukkii elo-syyskuussa. Pähkylät ovat litteitä ja niiltä puuttuu pappus.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piikkikaunokki on kotoisin Välimeren alueelta Etelä-Euroopasta, Pohjois-Afrikasta ja Länsi-Aasiasta.[2] Suomessa, kuten myös muualla Fennoskandiassa, piikkikaunokki on hyvin harvinainen uustulokas, jota on tavattu muutamin paikoin Etelä- ja Lounais-Suomessa.[3][4] Suomen löydöt kasvista ovat usein vanhoja ja kytkeytyvät purjelaivakauteen. Esimerkiksi Ahvenanmaalta laji on ollut painolastitulokas ja se on löydetty maakunnasta viimeksi vuonna 1911.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa piikkikaunokki kasvaa tyypillisillä tulokaslajien kasvupaikoilla, kuten myllyalueilla, kaatopaikoilla, satamissa ja painolastipaikoilla.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.) 1998: Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo. Helsinki.
  • Norsk Flora. Lid, Johannes & Lid, Dagny Tande & Elven, Reidar (toim.). 7. painos. Det Norske Samlaget, Oslo, 2007 (2005). ISBN 978-82-521-6029-1
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 441–442.
  2. Norsk flora 2007, s. 807.
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 442.
  4. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 648.
  5. Ålands flora 2010, s. 383.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]