Piikkikaunokki
| Piikkikaunokki | |
|---|---|
 Piikkikaunokin kukinto. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Alaheimo: | Carduoideae |
| Suku: | Kaunokit Centaurea |
| Laji: | calcitrapa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Centaurea calcitrapa |
|
| Katso myös | |
Piikkikaunokki (Centaurea calcitrapa) on kaksivuotinen kaunokkilaji, jota esiintyy Euroopassa Välimeren alueella.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piikkikaunokki kasvaa 20–70 senttimetriä korkeaksi. Varsi on jäykkä ja harittavahaarainen. Sekä varsi että lehdet ovat aluksi harmaakarvaisia. Kierteisesti olevien alus- ja keskilehtien lapa on pariliuskainen, mutta latvalehtien lapa on ehyt. Lehtilaita on harvaan piikkihampainen. Yksittäin latvahaarojen kärjissä olevat kukkamykeröt ovat perättömiä ja lehtien ympäröimiä. Mykerön kehto on 6–8 mm leveä ja pullean lieriömäinen. Mykerön vaaleanvihreät kehtosuomut ovat paksuja, tyviosasta puikeita, kalvolaitaisia ja laidoiltaan hentopiikkisiä lukuun ottamatta kärkiä, joiden piikki on vankka. Kehtosuomujen kärkilisäkkeet ovat kolmiomaisia ja väriltään vaalean kellanruskeita tai punertavia. Kukan teriö on vaaleanpunainen. Suomessa piikkikaunokki kukkii elo-syyskuussa. Pähkylät ovat litteitä ja niiltä puuttuu pappus.[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piikkikaunokki on kotoisin Välimeren alueelta Etelä-Euroopasta, Pohjois-Afrikasta ja Länsi-Aasiasta.[2] Suomessa, kuten myös muualla Fennoskandiassa, piikkikaunokki on hyvin harvinainen uustulokas, jota on tavattu muutamin paikoin Etelä- ja Lounais-Suomessa.[3][4] Suomen löydöt kasvista ovat usein vanhoja ja kytkeytyvät purjelaivakauteen. Esimerkiksi Ahvenanmaalla laji on ollut painolastitulokas ja se on löydetty maakunnasta viimeksi vuonna 1911.[5]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa piikkikaunokki kasvaa tyypillisillä tulokaslajien kasvupaikoilla, kuten myllyalueilla, kaatopaikoilla, satamissa ja painolastipaikoilla.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.) 1998: Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo. Helsinki.
- Norsk Flora. Lid, Johannes & Lid, Dagny Tande & Elven, Reidar (toim.). 7. painos. Det Norske Samlaget, Oslo, 2007 (2005). ISBN 978-82-521-6029-1.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Lajitietokeskus: Piikkikaunokki (Centaurea calcitrapa)
- Kasviatlas 2022: Piikkikaunokin levinneisyys Suomessa.
- ITIS: Centaurea calcitrapa (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Centaurea calcitrapa (englanniksi)
|