Pierre-Joseph Proudhon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pierre-Joseph Proudhon
Länsimainen filosofia
1800-luku
Portrait of Pierre Joseph Proudhon 1865.jpg
Syntynyt 15. tammikuuta 1809
Kuollut 19. tammikuuta 1865 (56 vuotta)
Koulukunta Anarkososialismi, mutualismi

Pierre-Joseph Proudhon (lausutaan [pʁudɔ̃] (15. tammikuuta 180919. tammikuuta 1865) oli ranskalainen ekonomisti, sosiologi sekä filosofi. Hän oli ensimmäinen, joka käytti itsestään nimitystä ”anarkisti”, ja häntä pidetään eräänä anarkismin keskeisistä teoreetikoista. [1] Proudhonista tuli Ranskan parlamentin jäsen Helmikuun vallankumouksen (1848) jälkeen; parlamentissa hän kutsui itseään "federalistiksi".

Proudhon piti työväenliittoja ja osuuskuntia parempana omaisuuden hallintamuotona kuin yksityisomistusta tai maaomaisuuden ja työpaikkojen kansallistamista. Hän toivoi, että anarkososialistinen yhteiskunta toteutettaisiin ilman pakkoa tai väkivaltaa: Korkoja ja vuokria ei tulisi Proudhon'n mukaan kieltää - ihmisten vain tulisi omasta tahdostaan olla pyytämättä niitä ja hankkimatta yksityisomistukseen tuotantovälineitä tai suuria omaisuuksia. Proudhon piti omaisuutta vapauden perustana.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proudhon syntyi Besançon'ssa 1809 vaatimattomiin oloihin. Hänen isänsä oli talonpoika ja pilkkasi talonpoikien työtä valvovien suurkaupunkien rappiota ja ylellistä elämää. Proudhon ei luottanut auktoriteetteihin, mitä kuvastaa hänen täydellinen itseoppineisuutensa. Karl Marx kuvasi häntä proletaariksi, joka puhuu proletaarien puolesta.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proudhon ja hänen lapsensa.

Proudhon työskenteli nuoruudessaan työläisenä sekä toimittajana. Hän oli ensimmäinen yhteiskuntafilosofi, joka käytti kirjoituksissaan sanaa ”anarkismi” ja itsestään sanaa ”anarkisti”. Tästä huolimatta hän joutui erimielisyyksiin Karl Marxin sekä muiden anarkistien, kuten Mihail Bakuninin, kanssa vuonna 1850.lähde? Proudhon piti Marxia yhtä vakavana vihollisena kuin Ranskan yläluokkaa.

Proudhonin mielestä yhteisomistus oli epäsuotavaa ja yhteiskunnallinen vallankumous tulisi saavuttaa rauhanomaisin keinoin.

Englantilainen Godwin, ranskalainen Proudhon sekä saksalainen Max Stirner muodostivat anarkismin teorian isäkolmikon 1800-luvulla.

Proudhon piti oikeudenmukaisuutta kaikkeutta hallitsevana periaatteena, joka hänen mielestään toteutuu luonnon tasapainona. Teoksessaan Omaisuus on varkautta hän perustele lausettaan, sillä ettei kenelläkään ole ikuista omistusoikeutta.

Vartuttuaan Proudhon opiskeli latinaa ja menestyi opinnoissaan hyvin, kääntäen muutamia teoksia. Hän käänsi myös ensimmäisen englanninkielisen Individualist anarchism 18 -teoksen yhdessä Benjamin Tuckerin kanssa.

Poliittinen ajattelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi Proudhonin sloganeista oli "Anarkia on järjestystä". Anarkistien kuuluisa tunnus (A-kirjain O:n sisällä) kuvaa juuri tätä lausetta. Vielä tunnetumpi lainaus Proudhonilta on "Omaisuus on varkautta", joka liittyy hänen teokseensa Mitä omaisuus on? (1840). Alussa hän kokonaan torjui omaisuuden, yksityisen ja yhteisomistetun.

Myöhemmin hän muutti mieltään ja nosti yksityisomaisuuden vapauden välttämättömäksi edellytykseksi. Tuomitessaan omaisuuden hän ajatteli lähinnä laiskaa maanomistajaa, joka hänen mielestään varasti maillaan ahkeroivilta työläisiltä.

Hänestä omalla työllä tuotettu oli oikeutettua omaisuutta. Hän laski tähän paitsi suoraan itse tehdyt tuotteet, myös omaisuutta myymällä ja ostamalla tai muuten hankitun omaisuuden, kunhan hankinnassa ei käytetty väkivaltaa. Sittemmin hän kuitenkin hyväksyi myös maanomistuksen ja jopa sen periytymisen.

Kirjassaan Theory of Property hän sanoi: ”Omaisuus on ainoa voima, joka voi toimia vastavoimana valtiolle.” Yksityinen omistusoikeus luo ulkoisesta vallankäytöstä irrallisia piirejä, jotka eivät ole valtiovallan kontrollissa, ja tämä on ainoa keino taata ihmisten vapaus.

Omaisuus on yhteiskunnan spontaani luomus ja suoja kaikenvaltaavaa valtiovaltaa vastaan mutta myös luo mahdollisuuden väärinkäyttöön, riistoon ja varkauteen.

Proudhon'ta pidetään silti sosialistina, koska hän kannatti sitä, että työntekijät omistaisivat tuotantovälineensä, eivät kapitalistit. Hän ei hyväksynyt maan yksityisomistusta, ja tuotantovälineiden yksityisomistusta hän vastusti monella perusteella, muun muassa siksi, että se mahdollisti voiton ja työntekijöiden palkkaamisen esimiehen alaisuuteen. Hän myös halusi, että omaisuus jakautuisi melko tasaisesti.

Hän halusi lakkauttaa valtion ja sen tilalle tulisivat vapaaehtoisten muodostamat kunnat ja niiden muodostamat liitot (federaatiot).

Hän vastusti korkoa ja vuokraa mutta halusi niiden katoavan vapaaehtoisesti. Hän korosti, ettei niitä tai muutakaan vapaaehtoista toimintaa saisi kieltää lailla [2].

Proudhon ei julkisesti juurikaan vaivautunut arvostelemaan Marxia, koska tuolloin Marxia ei pidetty merkittävänä ajattelijana. Sen sijaan hän arvosteli tuolloin vaikutusvaltaisia sosialisteja. Proudhonin kirja What is Property? sai Marxin vakuuttumaan että yksityisomistus tulisi lakkauttaa.lähde?

Proudhonin mielestä ihminen ei ole luonnostaan hyvä tai paha, vaan ihmisen hyvyys tai pahuus juotnuu ulkoisista oloista. Jotta ihminen voisi elää Proudhonin kuvaamassa yhteiskunnassa, heidän tulisi olla huomattavasti valistuneempia kuin nyt ja kunnioittaa muita ihmisiä suuresti, jotta hallintokoneisto kävisi turhaksi. Hallinnon tulisi olla eräänlainen julkinen tila, jossa vaihtaa mielipiteitä tärkeitä kysymyksiä koskien. Proudhon myönsi kuitenkin utopiansa vaikeuden sillä oikeudenmukaisuus on henkinen ominaisuus, joka kehittyy ihmisessä hitaimmin ja sen esiinsaaminen vaatii ankaraa ja tarmokasta kasvatusta.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1840 What is Property? (French: Qu'est ce que la propriété?)
  • 1842 Warning to Proprietors
  • 1846 The System of Economic Contradictions or the Philosophy of Misery (French: Système des contradictions économiques ou Philosophie de la misère)
  • 1851 General Idea of the Revolution in the 19th Century
  • 1853 The Manual of the Stock Exchange Speculator (French: Le manuel du spéculateur à la bourse)
  • 1858 Of justice in the Revolution and the Church (French: De la justice dans la révolution et dans l'Eglise)
  • 1861 War and Peace (French: La Guerre et la Paix)
  • 1863 Principle of Federation (French: Du principe Fédératif)
  • 1865 Of the political capacity of the working class (French: De la capacité politique des classes ouvrières)
  • 1866 Theory of property (French: Théorie de la propriété)
  • 1870 Theory of the constitutionalist movement (French: Théorie du mouvement constitutionnel)
  • 1875 The principle of art (French: Du principe de l'art)
  • 1875 Correspondances (French: Correspondances)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Anarchist Encyclopedia
  2. Solution of the Social Problem, 1848–49

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pierre-Joseph Proudhon.
  • Sutinen, Ville-Juhani (toim.): Utopiasosialistit. Suomennokset Timo Hännikäinen ym. Turku: Savukeidas, 2009. ISBN 978-952-5500-43-1.