Pablo Picasso

Wikipedia
Ohjattu sivulta Picasso
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pablo Picasso
Pablo Picasso vuonna 1962
Pablo Picasso vuonna 1962
Syntynyt 25. lokakuuta 1881
Málaga, Espanja
Kuollut 8. huhtikuuta 1973 (91 vuotta)
Mougins, Alpes-Maritimes, Ranska
Kansallisuus Espanjan lippu espanjalainen
Ala taidemaalari, kuvanveistäjä, taidegraafikko
Kuuluisimpia töitä Avignonin naiset, 1907
Guernica, 1937
Signeeraus Picasso Signatur-DuMont 1977.svg

Pablo Picasso (25. lokakuuta 1881 Málaga, Espanja8. huhtikuuta 1973 Mougins, Alpes-Maritimes, Ranska) oli espanjalainen kuvataiteilija. Hän ei ollut vain taidemaalari vaan myös monipuolinen graafikko ja kuvanveistäjä.[1] Hän oli yksi 1900-luvun huomattavimmista taiteilijoista. Hänen tuotannossaan on nähtävissä lähes kaikki 1900-luvun taiteen suuntaukset, ja hänen vahva persoonallinen taiteensa vaikutti taiteen suuntausten syntyyn. Hän suunnitteli uransa alkuvuosina myös pukuja ja lavastuksia venäläisen Sergei Djagilevin perustamalle Ballets russes -balettiseurueelle.[1]

Picasso oli taidemaalari, mutta hän teki myös grafiikkaa, keramiikkaesineitä ja veistoksia sekä kirjoitti runoja. Erityisesti Picasso tunnetaan sinisestä kaudestaan, kubistisen ja surrealistisen tyylin käytöstä sekä kollaasin ja assemblaasin käytöstä kuvataiteessa. Picasson kuuluisimpia maalauksia on Guernica, joka esittää saksalaisten pommittamaa Guernican kaupunkia Espanjan sisällissodassa.

Kansainvälisen taidevarkausrekisterin mukaan Picasson töitä on varastettu enemmän kuin kenenkään muun koko maailmassa.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Modigliani, Picasso ja André Salmon 1916.
En etsi vaan löydän. – Pablo Picasso[3]
Juan Gris, Picasso, 1912.

Pablo Picasso syntyi Málagassa Espanjassa. Hänen koko nimensä oli Pablo Diego José Santiago Francisco de Paula Juan Nepomuceno Crispín Crispiniano de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz Blasco y Picasso[4]. Hänen isänsä oli José Ruiz y Blasco ja äiti Maria Picasso y Lopez. Nuoruudessaan hän otti nimekseen Ruiz Blasco isänsä mukaan, mutta alkoi käyttää äitinsä sukunimeä noin vuodesta 1901 lähtien.

Picasson isä José Ruiz y Blasco oli itsekin taidemaalari. Hän opetti eri taideoppilaitoksissa ja toimi kuraattorina paikallisessa taidemuseossa, ja myöhemmin hänet nimitettiin Barcelonan taideakatemian professoriksi. Häneltä Picasso sai muodollisen taiteellisen koulutuksensa. Picasso ei päättänyt taideopintojaan, vaan keskeytti opinnot San Fernandon kuninkaallisessa taideakatemiassa Madridissa ensimmäisen opiskeluvuotensa aikana ja siirtyi kuusitoistavuotiaana vanhempiensa kotikaupunkiin Barcelonaan ryhtyäkseen itsenäiseksi ammattitaiteilijaksi.

Picasso oli pasifisti, ja hän pysyi puolueettomana ensimmäisen maailmansodan, Espanjan sisällissodan ja toisen maailmansodan aikana. Koska hän asui sotien aikana Pariisissa, hänellä ei ollut velvollisuutta liittyä armeijaan. Vaikka Picasso tuomitsi Francon fasistit taiteensa kautta, hän ei liittynyt aseelliseen taisteluun. Vuonna 1937 tapahtuneesta Guernican pommituksesta aiheensa saanut maalaus Guernica oli monta vuotta esillä New Yorkin Modernin taiteen museossa MoMAssa, koska Picasso vaati, että teos ei saa palata Espanjaan, ennen kuin maahan oli palautettu demokratia. Guernica palautettiin Espanjaan 1981 Casón del Buen Retiroon 1992, ja myöhemmin se ripustettiin Madridin Reina Sofían museoon.

Picasso vietti aikaansa 1900-luvun alussa Espanjassa ja Pariisissa. Hän muutti Pariisiin ja asui loppuelämänsä Ranskassa. Muutamia viikkoja ennen Saksan miehitystä keväällä 1940 hän haki Ranskan kansalaisuutta, mutta se evättiin turvallisuuspoliisin kielteisen lausunnon takia. [5] Hän pysyi loppuelämänsä Espanjan kansalaisena, vaikka vastusti voimakkaasti Francon diktatuuria.

Toisen maailmansodan jälkeen Picasso liittyi Ranskan kommunistiseen puolueeseen ja osallistui kansainväliseen rauhankonferenssiin Puolassa. Puolueen kritiikki Stalinin muotokuvan epärealistisuudesta viilensi hänen välejään politiikkaan.

Naiset ja Picasso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picassolla oli joukko rakastajattaria ja neljä lasta kolmen naisen kanssa. 1900-luvun alkuvuosina hänellä oli suhde Fernande Olivierin kanssa. Nainen esiintyy useissa sinisen ja vaaleanpunaisen kauden maalauksissa. Saavutettuaan mainetta ja varallisuutta Picasso jätti Olivierin ja ryhtyi suhteeseen Marcelle Humbertin kanssa, jota hän kutsui Evaksi. Kun Humbert oli kuolemaisillaan, Picasso jätti hänet. Vuonna 1918 Picasso nai Sergei Diaghilevin kiertueen ballerinan Olga Kohlovan. Kohlova tutustutti Picasson 1920-luvun yläluokan elämään Pariisissa. He saivat pojan, Paulon. Vuonna 1927 Picasso tutustui alaikäiseen, 17-vuotiaaseen Marie-Thérèse Walteriin, jonka kanssa hän aloitti salaisen suhteen. Avioliitto Kohlovan kanssa päättyi, mutta Picasso ei halunnut jakaa omaisuuttaan, ja he olivat virallisesti naimisissa Kohlovan kuolemaan 1955 saakka.

Walter synnytti tyttären Mayan mutta eli turhaan toivossa, että Picasso naisi hänet jonakin päivänä. Hän hirttäytyi neljä vuotta Picasson kuoleman jälkeen, heidän ensitapaamisensa 50-vuotispäivänä 1977.[6] Pariisin vapautuksen jälkeen 1944 Picasson suhde nuoreen taideopiskelijaan Françoise Gilotiin tiivistyi. He saivat kaksi lasta, Clauden ja Paloman. Gilot jätti Picasson viimein vuonna 1953 henkisen väkivallan ja uskottomuuden vuoksi. Jo 70-vuotiaalle Picassolle, joka oli tottunut alistuviin naisiin, tämä oli kova isku. Pian Picasso alkoi seurustella Jacqueline Roquen kanssa. He menivät naimisiin vuonna 1961 ja olivat yhdessä koko Picasson loppuelämän.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guernica kuvaa Gernikan kaupungin tuhoa saksalaisten pommituksessa. Taulussa esiintyvä minotauros on tyypillinen aihe Picasson 1930-luvun töissä.

Picasson taiteellinen tuotanto jaetaan usein kausiin. Vaikka myöhäistuotanto on kiistanalainen, tavallisesti mainitut kaudet ovat:lähde?

Pitkällä, 78 vuotta kestäneellä taiteilijaurallaan Picasso oli erittäin tuottelias. Hän maalasi noin 13 500 taulua, teki 100 000 piirrosta ja grafiikkatyötä sekä noin 300 veistosta ja keramiikkatyötä. Lisäksi häneltä on olemassa lukuisia kirjankuvituksia. Vuonna 1980 Museum of Modern Artissa New Yorkissa pidettiin näyttely, joka täytti koko museon yksinomaan Picasson töillä.[1]

Ennen vuotta 1901[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson koulutus isänsä johdolla alkoi ennen vuotta 1890. Hänen lapsuutensa ja nuoruutensa kuvailmaisun kehitystä voi seurata Barcelonan Museu Picassossa. Vuoden 1893 aikana hänen varhaisimpien töidensä lapsellisimmat piirteet karsiutuivat pois ja taidemaalarin ura alkoi.

1890-luvun puolenvälin jälkeisessä tuotannossa on havaittavissa akateemista realismia. Asuessaan Barcelonassa Picasso opiskeli Charles Barguen kurssin mukaan kopioimalla kipsimallien mukaan tehtyjä litografioita.[7] Hän maalasi muotokuvan tädistään Pepasta 1896. Vuonna 1897 realismia alkoi sävyttää symbolistiset vaikutteet. Eräs maisemamaalausten sarja sai tulkintansa ei-naturalistisina, violetteina ja vihreinä värisävyinä. Seurasi se, mitä jotkut kutsuvat hänen modernistiseksi kaudekseen (1899-1900). Hän oli alttiina Rossettin, Toulouse-Lautrecin ja Edvard Munchin teoksille ja yhdisti teoksiinsa vanhojen mestarien, kuten El Grecon, ihailun.

Sininen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La Vie, 1903. Picasson sinisen kauden tunnusomaisia piirteitä olivat siniset ja sinivihreät värit sekä surulliset aiheet.

Picasson sininen kausi (1901–1904) sisältää synkkiä maalauksia, joiden sävyinä ovat siniset ja sinivihreät värit, joita muut värit vain harvoin lämmittävät. Picasson karuun värienkäyttöön ja joskus surullisiin aiheisiin – prostituoidut ja kerjäläiset ovat tavallisia aiheita – vaikutti matka Espanjan halki ja hänen ystävänsä Carlos Casagemasin itsemurha. Sininen kausi huipentui synkkään, allegoriseen maalaukseen La Vie (1903).

Sama tunnelma on tunnetussa etsauksessa Niukka ateria (1904), joka kuvaa sokeaa miestä ja näkevää naista, molemmat laihtuneina, istumassa lähes tyhjän pöydän ääressä. Sokeus on tämän kauden Picasson teoksissa toistuva teema, myös esimerkiksi maalauksissa Sokean miehen ateria (1903) ja Celestinan muotokuva (1903). Muita usein toistuvia teemoja ovat taiteilijat, akrobaatit ja harlekiinit. Harlekiinista, komediahahmosta, joka usein kuvataan ruudullisissa vaatteissa, tuli Picasson henkilökohtainen symboli.

Tämän kauden Sinisen huoneen (1901) alta on paljastunut aiemmin maalattu muotokuva. Henkilöstä ei ole tietoa, mutta mahdollisesti kyseessä on Picassolle näyttelyn 1901 järjestänyt taidekauppias Ambroise Vollard. Kuva esittää parrakasta miestä. Jo 1954 on eräs konservaattori esittänyt, että alla on maalaus, ja myöhemmin 1990-luvulla se selvisi röntgenkuvauksissa. Mutta vasta infrapunakuvaus paljasti, millaisesta maalauksesta on kyse. Teos on kuulunut yhdysvaltalaisen Phillipsin taidemuseon kokoelmiin vuodesta 1927.[8]

Vaaleanpunainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaleanpunaista eli roseeta kautta (1905–1907) luonnehtii iloisempi tyyli, jossa on oransseja ja vaaleanpunaisia värejä ja jälleen useita harlekiineja. Picasso tutustui kuvanveistäjien ja taiteilijoiden elävänä mallina työskennelleen Fernande Olivierin Pariisissa vuonna 1904. Lämmin suhde häneen vaikutti useisiin tämän kauden teoksiin, kuten myös lisääntyvä ranskalaisen maalaustaiteen vaikutus.

Afrikkalaisvaikutteinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avignonin naiset, 1907 on Picasson afrikkalaisvaikutteisen kauden tuotantoa.

Picasson afrikkalaisvaikutteinen kausi (1907–1909) alkoi kahdella hahmolla, jotka on kuvattu oikealla puolella hänen maalauksessaan Avignonin naiset (Les Demoiselles d'Avignon), jota innostivat afrikkalaiset taide-esineet. Tämän kauden aikana kehittyneet muotoa koskevat ideat johtivat suoraan seuraavaan, kubistiseen vaiheeseen.

Analyyttinen kubismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Analyyttinen kubismi (1909–1912) on maalaustyyli, jonka Picasso kehitti Braquen kanssa käyttäen yksivärisiä, ruskeahkoja värejä. Molemmat taiteilijat irrottivat esineitä taustoistaan ja ”analysoivat” niiden muotojen ominaisuuksia. Picasson ja Braquen maalaukset ovat tähän aikaan hyvin samanlaisia.

Synteettinen kubismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synteettinen kubismi (1912–1919) on kubismin myöhempi kehitysvaihe, jossa leikatut kappaleet – usein tapeteista tai sanomalehden sivuilta – liimataan sommitelmiksi, jolloin syntyivät ensimmäiset kollaasit.

Klassismi ja surrealismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan mullistusten jälkeisinä vuosina Picasso tuotti teoksia uusklassiseen tyyliin. Tämän ”paluun järjestykseen” voi nähdä 1920-luvulla useiden eurooppalaisten taiteilijoiden, kuten Andre Derainin, Giorgio de Chiricon ja uusasiallisen liikkeen, teoksissa. Picasson maalaukset ja piirustukset tällä kaudella tuovat usein mieleen Ingresin tuotannonlähde?.

1930-luvulla harlekiinin tilalle usein toistuvana aiheena tuli Minotauros-härkä. Minotauroksen käyttö johtui osittain hänen yhteyksistään surrealisteihin, jotka käyttivät symbolinaan usein härkää. Minotauros ilmestyi myös Picasson Guernicaan.

Saksalaisten pommittaman espanjalaisen Gernikan kaupungin tuhon kuvaus lienee Picasson kuuluisin teos. Tässä suuressa maalauskankaassa ruumiillistuu monille sodan ihmisvastaisuus, rujous ja toivottomuus. Guernica oli pitkän aikaa ripustettuna New Yorkin Modernin taiteen museoon MoMAan. Vuonna 1981 se palautettiin Espanjaan ja esitettiin Casón del Buen Retirossa. Vuonna 1992 maalaus ripustettiin Madridin Reina Sofia taidemuseoon.

Myöhäistuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson veistos Chicagossa.

Picasson tyyli muuttui jälleen 1950-luvulla, kun hän alkoi tuottaa uudelleentulkintoja suurten maalaustaiteen mestareiden teoksista. Hän maalasi sarjan teoksia, jotka perustuvat Velazquezin maalaukseen Hovinaiset. Hän teki vastaavia uudelleentulkintoja myös Goyan, Poussinin, Manetin, Courbetin ja Delacroixin teoksista.

Hän sai tehtävän tehdä pienoismallin suureen, 15 metriä korkeaan julkiseen veistokseen, joka tuli Chicagoon. On epäselvää, kuvaako veistoksen hahmo lintua, hevosta, naista vai täysin abstraktia hahmoa. Kun veistos paljastettiin vuonna 1967, Picasso kieltäytyi vastaanottamasta 100 000 dollarin maksua siitä ja lahjoitti rahat kaupunkilaisille.lähde?

Picasson loppukauden teokset ovat tyylien sekoitus, ja ilmaisukeinot muuttuivat jatkuvasti hänen elämänsä loppuun asti. Omistautumalla täysin työlleen Picassosta tuli rohkeampi ja hänen teoksistaan tuli myös värikkäämpiä ja ilmaisevampia. Vuosina 1968-1971 hän teki virtanaan maalauksia ja satoja kuparietsauksia. Noihin aikoihin useimmat pitivät näitä teoksia vanhan impotentin miehen pornograafisina fantasioina tai parhaan ikänsä ohittaneen taiteilijan töherryksinä. Vasta Picasson kuoleman jälkeen huomattiin, että Picasso oli jo löytänyt uusekspressionismin ja oli ollut, kuten niin usein ennenkin, edellä aikaansa.lähde?

Näyttelyt ja museot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson merkittävä taiteellinen läpimurto oli 1939-1940 New Yorkin Modernin taiteen museossa MoMAssa pidetty retrospektiivinen näyttely. Näyttely esitteli taiteilijan sankarina ja toi esille hänen taiteilijuutensa laajuuden.

Tukholman Moderna Museetissa järjestettiin 1988-1889 Picasson näyttely, jossa oli sata maalausta, 21 veistosta, 188 akvarellia, guassia, kollaasia ja piirustusta sekä 69 grafiikan vedosta.[9]

Picasson töitä on esillä muun muassa Musée Picasson kokoelmissa Pariisissa. Picasson maalaus Guernica on esillä Madridissa Museo Reina Sofíassa. Picassolle omistettuja nimikkomuseoita on ainakin Barcelonassa, syntymäkaupungissa Malagassa, Musée Picasso Pariisissa, Münsterissä ja Madridissa. Varhaisin niistä oli Barcelonan Museu Picasso, joka avattiin 1963.

Picasson maalausten myyntejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasson veistos Naisen pää Halmstadissa Ruotsissa.
  • Sotheby'sin huutokaupassa Lontoossa myytiin vuonna 2004 Picasson nuoruudentyö Poika ja piippu (1905) 104 miljoonalla dollarilla.[10]
  • 3. toukokuuta 2006 Picasson rakastajattarestaan Dora Maarista vuonna 1941 valmistuneesta muotokuvasta maksettiin 95 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (75 miljoonaa euroa).
  • 2. toukokuuta 2006 Picasson muotokuva myytiin 35 miljoonan Yhdysvaltain dollarin hintaan Christie'sin huutokaupassa New Yorkissa. Muotokuva Le Repos (1932) esittää taiteilijan vaimoa, venäläisballerina Olga Kohlovaa.
  • 23. kesäkuuta 2010 Picasson maalaama ystävänsä Angel Fernandez de Soton muotokuva (1903) huutokaupattiin Lontoossa 42 miljoonan euron hintaan.[11]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tieto on valttia s. 224
  2. Ranskassa varastettiin taas Picasson työ Iltalehti.fi. 22.5.2010. Viitattu 23.5.2010.
  3. Pablo Picasso Quotes Brainyquote.com. Viitattu 21.9.2007. (englanniksi)
  4. On-line Picasso Project, viitattu 5.9.2011 (Archive.org)
  5. Alan Riding: Picasso in Paris: A Suspect, Never a Citizen The New York Times. 28.5.2003. Viitattu 17.9.2009. (englanniksi)
  6. Arianna Stassinopulos: Picasso: nero ja paholainen. Suom. Aarne T. K. Lahtinen. Otava, 1989. ISBN 951-1-10327-X.
  7. Grace Glueck, In the Days When Artists Were Taught How to Draw, The New York Times 26.12.2003. Viitattu 12.3.2008
  8. Päivi Kerola: Picasson maalauksen alta paljastui piilotettu muotokuva Ylen uutiset. 18.6.2014. Viitattu 18.6.2014.
  9. Lars Nittve (toim.): Pablo Picasso, s. 233-246. näyttelyluettelo. Moderna Museet, 1988. (ruotsiksi)
  10. Picasso painting sells for $104m, BBC News 6.5.2004. Viitattu 2.11.2008.
  11. Picasson maalaus myytiin ennätyshinnalla Yle, uutiset, kulttuuri. 24.6.2010. Yle. Viitattu 25.6.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Berger, John: Picasson nousu ja tuho. Love Kirjat, 1985. ISBN 951-835-095-7.
  • Buchholz, Elke Linda, Pablo Picasso: elämä ja tuotanto, Könemann 2005
  • Brighton, Andrew, Picasso vasta-alkaville ja edistyville, Jalava 1997
  • Gilot, Francoise, Elämä Picasson rinnalla, Otava 1997
  • Kalha, Harri, Flip-Flopingia Picasson kanssa, kirjassa Koskinen, Taava (toim.), Kirjoituksia neroudesta: myytit, kultit, persoonat, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006
  • Stassinopulos, Arianna, Picasso, nero ja paholainen, Otava 1994
  • Podoksik, Anatoli, Picasso - ikuinen löytöretkeilijä: taiteilijan teokset Neuvostoliiton taidemuseoissa, SN-kirjat, Aurora, 1990 [1989]
  • Pablo Picasso, Kansankulttuuri, Aurora, 1984

Näyttelyluettelot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Picasso ja kubismi Suomessa, Picasso and cubism in Finland : Retretti 25.5.-28.8.1994, Punkaharju, Retretti 1994
  • Picasso Helsinki, Mestariteoksia Pariisin Picasso-museosta, Ateneumin taidemuseo 18.9.2009-28.1.2010

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Henri-George Clouzot, Picasso - arvoitus (Le Mystère Picasso/Ranska 1956, 75')
  • Tage Danielsson, Picasson seikkailut (Picassos äventyr, Ruotsi 1978, 109’)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pablo Picasso.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Pablo Picasso -sitaatteja.