Picardin lause
Wikipedia
Funktioteoriassa Charles Émile Picardin mukaan on nimetty kaksi analyyttisiä funktioita koskevaa lausetta.
Sisällysluettelo |
Lauseiden väittämät [muokkaa]
Ensimmäinen lause, josta käytetään toisinaan nimeä "Picardin pieni lause", sanoo, että jos funktio f(z) on kokonainen eikä ole vakio, niin tällöin f(z):n saa kaikki kompleksiset arvot mahdollisesti yhtä lukuun ottamatta.
Picardin toisen lauseen mukaan (Picardin suuri lause) jos analyyttisellä funktiolla f(z) on oleellinen singulariteetti pisteessä w, on kaikissa w:n sisältävissä avoimissa joukoissa voimassa, että f(z) saa kaikki kompleksiset arvot mahdollisesti yhtä lukuun ottamatta. Tämä on vahvempi tulos kuin Weierstrassin–Casoratin lause, joka takaa vain, että f:n kuvajoukko on tiheä kompleksitasossa.
Huomaa [muokkaa]
- Tämä 'yksi poikkeus' on tarpeellinen: Eksponenttifunktio ez on kokonainen, mutta ei saa arvoa nolla, ja toisaalta e1/z:llä on oleellinen singulariteetti origossa, mutta se ei saa arvoa nolla.
- Picardin pieni lause seuraa suuresta, sillä kokonainen funktio on joko polynomi tai sillä on oleellinen singulariteetti äärettömyydessä.
- B. Elsner (Ann. Inst. Fourier 49-1 (1999) s. 330) on otaksunut samantapaisen konjektuurin kuin "Picardin suuri lause": Olkoon
punkteerattu yksikkökiekko kompleksitasossa ja olkoon
:n äärellinen avoin peite. Oletetaan, että jokaisella
on olemassa injektiivinen holomorfinen funktio
, jolle
jokaisella leikkauksella
n
. Tällöin differentiaalit liimautuvat yhteen meromorfiseksi 1-differentiaalimuodoksi yksikkökiekossa
. (Erikoistapaus, jossa residy on nolla, seuraa Picardin lauseesta.)
Viitteet [muokkaa]
- John B. Conway: Functions of One Complex Variable I, 2nd edition, Springer, 1978
Sivulta puuttuu
on olemassa
, jolle
jokaisella
. Tällöin differentiaalit liimautuvat yhteen
. (Erikoistapaus, jossa