Pianonviritys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pianonvirittäjä työssään

Pianonviritys on pianonkielten kireyden hienosäätämistä siten, että säveltaajuus ja sointi saadaan halutunlaiseksi. Pianonvirittäjä on taidekäsityöammatti.

Viritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piano ja flyygeli viritetään tasavireisen viritysjärjestelmän mukaan niin, että ensin otetaan lähtöääni (yksiviivainen A-ääni 435-445 Hz) viritysmittarista tai ääniraudasta. Maailmanlaajuinen standardivire on 440 Hz, mutta esimerkiksi klassisessa musiikissa suositaan 442 Hz:ä tai korkeampia tasoja orkesterin muiden soittimien vireominaisuuksien takia. Nykyaikaiset pianot on rakennettu niin, että ne soivat hyvin taajuusalueella 435-445 Hz. Lähtöäänen paikalleen asettamisen jälkeen tehdään pianon keskialueelle temperointi/jako, eli jaetaan oktaavin sisällä olevat puolisävelaskeleet suhteellisesti täsmälleen saman suuruisiksi kuuntelemalla intervallien osasävelpriimien huojuntoja. Tasavireiseen temperointiin on olemassa monenlaisia matemaattisia jakokaavoja, mutta lopputulos on aina sama. Temperoinnin jälkeen edetään muihin oktaaveihin, pianon laidoille päin (basso-keskialue-diskantti) kuunnellen intervallien suhteita, jotka temperointi määrää. Virityksen sydän onkin näin ollen sen tasavireinen temperointi.

Kuorojen (so. kielten, joihin yksi vasara lyö) "puhdistus" voidaan tehdä heti kuoron jo viritetyn äänen jälkeen tai aivan virityksen lopuksi, jos on käytetty kielten "vaimennusrättiä", joka jättää kuoroista aina yhden kielen vaimentamatta. Vaimennus tehdään yleensä koko keskialueelta basson yksikielisiin punoskieliin asti (rätillä). Vaimennukseen käytetään myös kumi-, huopa- tai muovikiiloja. Diskantin kuorot viritetään yleensä heti paikalleen. Kuorovirityksen idea on, että viritetään yhden kuoron kielet samanlaisiksi.

Pianossa on noin 230 kieltä ja niiden kokonaisjännitys on noin 15 000 - 20 000 kiloa riippuen pianon koosta. Kuoroissa kielten määrä yleensä on keskialueella ja diskantissa kolme kieltä ja bassossa alaspäin mentäessä yksikielisiin asti kaksi kieltä.

Ammattilaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattilaisella virittämiseen menee aikaa noin 1-3 tuntia. Virittäminen vaatii sen tekijältä hyvää sävelkorvaa, kädentaitoja, keskittymiskykyä ja viritystaidon jatkuvaa ylläpitämistä ja kehittämistä. Suomessa pianonvirittäjiä kouluttaa Keskuspuiston ammattiopisto, Arlan toimipiste (www.arlainst.fi). Koulutus on toisen asteen ammatillinen peruskoulutus ja kestää 3 vuotta (120 Ov), ylioppilaille 2,5 vuotta. Näyttötutkintoon tähtäävä koulutus kestää noin 2 vuotta. Koulutuksessa perehdytään pääasiassa pianon viritykseen, koneiston säätöön, huoltoon, korjaukseen sekä historiaan. Suomen Pianonvirittäjät ry:n nettisivuilta löytyy kattava tietopaketti Helsingin konservatorion antamasta pianonvirittäjäkoulutuksesta ja työnäytteestä, joka vaaditaan pianon virittämisessä vaadittavan ammattitaidon osoittamiseksi. Piano kannattaakin virityttää kyseisen yhdistyksen tehtävään hyväksymällä luotettavalla ammattilaisella.

Pianon koneiston säätö on myös toimenpide, jonka piano virittämisen lisäksi välillä vaatii ja sen tekeminen koneiston toimintaan perehtymättömältä ei onnistu alkuunkaan. Sama pätee virittämiseen, vaikka olisi kuinka hyvä sävelkorva. Viritysavaimen käyttö vaatii virittäjältä vuosien rutiinin hyvän avaintekniikan löytymiseen. Temperointikaavat ovat matemaattisia ja niitä täytyy osata soveltaa käytännön työhön. Käytäntö ja matemaattinen viritysteoria käyvät käsikädessä, vaikkakin käytäntö usein poikkeaa teoriasta pianon rakenteellisten ominaisuuksien vuoksi (lähinnä inharmonisuuden).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]