Pianokonsertto nro 3 (Beethoven)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pianokonsertto nro 3 c-molli op. 37 on Ludwig van Beethovenin pianokonsertto, joka on sävelletty pääosin vuosina 1799–1800. Ensimmäiset luonnostelmat ovat vuodelta 1797.[1] Kantaesitys oli Beethovenin itsensä esittämänä Wienissä Theater an der Wienissä 5. huhtikuuta 1803. Samassa konsertissa kantaesitettiin myös toinen sinfonia ja oratoria Kristus öljymäellä.[2] Konsertto on omistettu Preussin prinssi Louis Ferdinandille.

Beethoven oli säveltänyt konserton suurimmaksi osaksi valmiiksi kesään 1800 mennessä, mutta solistin osuutta ei ollut kirjoitettu yksityiskohtaisesti ylös kantaesitykseen mennessä. Beethoven soitti kantaesityksessä soolo-osuuden lähes kokonaan ulkomuistista ja oli kirjoittanut piano-osuuden vain paikoitellen muistiin hänelle ominaisella pikakirjoituksella. Sivunkääntäjänä esityksessä toiminut Beethovenin ystävä Ignaz von Seyfried muisteli jälkeenpäin, että hän ei nähnyt partituurissa juuri muuta kuin tyhjiä nuottiviivastoja tai käsin kirjoitettua sekasotkua, eikä hänellä ollut aavistustakaan, missä kohdin sivuja olisi pitänyt kääntää.[2]

Konserton valmistumisajankohtana Beethoven oli säveltänyt jo muun muassa ensimmäisen sinfonian ja pianosonaatin nro 8. Tyyliltään konsertto enteilee Beethovenin niin sanotun keskimmäisen kauden teoksia. Konserton ensimmäisen osan alun teema muistuttaa Mozartin pianokonserton nro 24 (c-molli) alkua. Hidas toinen osa on ensimmäisen osan c-mollille etäisessä sävellajissa E-duurissa ja alkaa pitkällä pianon soolo-osuudella. Viimeinen osa loppuu C-duuriin.

Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Allegro con brio
  2. Largo
  3. Rondo: Allegro

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.