Pianokonsertto nro 2 (Prokofjev)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sergei Prokofjev sävelsi toisen pianokonserttonsa g-mollissa (op. 16) vuosina 19121913. Alkuperäinen versio esitettiin ensimmäistä kertaa Pavlovskissa 23. elokuuta 1913 säveltäjän itsensä toimiessa pianistina ja Aleksandr Aslanovin kapellimestarina. Uusittu versio esitettiin ensimmäistä kertaa Pariisissa toukokuussa 1924. Pianistina oli jälleen säveltäjä itse ja kapellimestarina Serge Koussevitzky.[1]

Alkuperäisen version Prokofjev omisti itsemurhan tehneen ystävänsä, pianisti Maximilian Schmidtin muistolle. Alkuperäinen versio kuitenkin tuhoutui tulipalossa Venäjän sisällissodan aikana. Toisen pianokonserton uusittu versio poikkeaa niin paljon alkuperäisestä, että säveltäjä sanoi sitä voitavan jopa pitää hänen neljäntenään.[2]

Konsertto koostuu neljästä osasta:

  1. Andantino – Allegretto – Andantino
  2. Scherzo: Vivace
  3. Intermezzo: Allegro moderato
  4. Allegro tempestoso

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.