Pia Hattara
Wikipedia
Pia Lea Kaarina Hattara (oik. Irjala, o.s. Helenius, s. 9. huhtikuuta 1923 Sääksmäki) on suomalainen näyttelijä. Hän esiintyi jo vauvana näyttämöillä vanhempiensa kanssa. Hattara on tullut tutuksi topakoiden, usein tiukkapipoisten naishenkilöiden tulkitsijana muun muassa Komisario Palmu -elokuvissa. Hänen isänsä oli teatterinäyttelijä-johtaja Armas Hattara (1884-1951).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Teatteriura
Pia Hattara valmistui Teatterikoulun ensimmäiseltä vuosikurssilta vuonna 1945. Ennen koulua hän oli näytellyt vuoden Valkeakoskella ja toisen Kokkolassa. Teatterikoulun jälkeen Hattara sai kiinnityksen Oulun näyttämölle. Siellä hän tapasi järjestäjä-näyttelijä Pentti Irjalan, jonka kanssa meni naimisiin 26. elokuuta 1945. Liitto päättyi Irjalan kuolemaan. Oulun vuotensa jälkeen Hattara siirtyi kahdeksi vuodeksi Joensuun teatteriin ja sieltä edelleen neljäksi vuodeksi Kuopion Yhteisteatteriin. Ritva Arvelo houkutteli hänet Helsinkiin Intimiteatterin riveihin vuonna 1952. Kolme vuotta myöhemmin Hattara sai pestin Suomen Kansallisteatterista, jossa hän näytteli eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Hattara sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1970. Hänen aviomiehensä sai samaisen mitalin kaksi vuotta myöhemmin.
[muokkaa] Hattara valkokankaalla
Hattara näytteli 32 elokuvassa vuosina 1950–1988 ja parissa lyhytelokuvassa. Hän tulkitsee valkokankaalla usein topakkaa naishenkilöä. Hänet nähdään useissa Aarne Tarkaksen ja Ville Salmisen ohjaamissa elokuvissa. Pia Hattara tunnetaan myös Knalli ja sateenvarjo -radioviihteestä. Hän näyttelee Vetterantin Torodeaa elokuvassa Pikku Pietarin piha.
[muokkaa] Filmografia
- Tapahtui kaukana (1950)
- Radio tekee murron (1951) (avustaja)
- Olemme kaikki syyllisiä (1954)
- Kovanaama (1954)
- Herrojen Eeva (1954)
- Näkemiin Helena (1955)
- Lähellä syntiä (1955)
- Rintamalotta (1956)
- Riihalan valtias (1956)
- Jokin ihmisessä (1956)
- Evakko (1956)
- Anu ja Mikko (1956)
- Taas tyttö kadoksissa! (1957)
- 1918 (1957)
- Niskavuoren naiset (1958)
- Mies tältä tähdeltä (1958)
- Kulkurin masurkka (1958)
- Opettajatar seikkailee (1960)
- Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut (1960)
- Voi veljet, mikä päivä (1961)
- Pikku Pietarin piha (1961)
- Olin nahjuksen vaimo (1961)
- Minkkiturkki (1961)
- Kaasua, komisario Palmu! (1961)
- Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962)
- Rakkaus alkaa aamuyöstä (1966)
- Johan nyt on markkinat! (1966)
- Speedy Gonzales - Noin 7 veljeksen poika (1970)
- Aatamin puvussa... ...ja vähän Eevankin (1971)
- Seitsemän veljestä (1979)
- Akaton mies (1983)
- Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988)
[muokkaa] Triviaa
| Tämä osio sisältää luettelon nippelitietoa. Voit auttaa Wikipediaa yhdistämällä oleelliset tiedot artikkelin muihin osioihin ja poistamalla merkityksettömät tiedot. |
- Oulu oli harvoja kaupunkeja, joihin Pia Hattara ei valmistuttuaan ollut lähettänyt hakemusta
- Hattara ja Irjala joutuivat asumaan samaan vinttikamariin puolivahingossa, Hattara ei halunnut "ruveta asumaan kenenkään kanssa" ja niin he päätyivät pikaisesti naimisiin
[muokkaa] Lähteet
- Meri, Lauri: Näyttelijät sodan varjossa, 2005 Lauri Meri ja Otava, ISBN 951-1-20232-4
- Elonet

